Rovaniemen Palloseura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RoPS
Rovaniemen Palloseuran tunnus
Koko nimi Rovaniemen Palloseura
Perustettu 1950
Kaupunki Rovaniemi
Kotikenttä Rovaniemen keskuskenttä
– Kapasiteetti 2 400
Puheenjohtaja Risto Niva
Valmentaja Juha Malinen
Sarja Veikkausliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Miesten jalkapallo
Mestaruussarja (nyk. Veikkausliiga)
Pronssia Pronssia Mestaruussarja 1988
Pronssia Pronssia Mestaruussarja 1989
Suomen Cup
Kultaa Kultaa Suomen Cup 1986
Kultaa Kultaa Suomen Cup 2013
Hopeaa Hopeaa Suomen Cup 1962
Hopeaa Hopeaa Suomen Cup 1993
Liigacup
Hopeaa Hopeaa Liigacup 1996

Rovaniemen Palloseura (RoPS) on vuonna 1950 perustettu rovaniemeläinen jalkapalloseura, joka pelaa kaudella 2014 Veikkausliigassa. RoPS pelaa kotiottelunsa Rovaniemen keskuskentällä ja seuran tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. RoPS on pelannut aiemmin yhteensä 25 kautta SM-sarjassa ja Veikkausliigassa, sekä kahdeksan kautta Ykkösessä. Kaudella 2012 RoPS voitti Ykkösen ja nousi Veikkausliigaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen Palloseura perustettiin vuonna 1950, ja ensimmäisten vuosikymmenten suurin saavutus oli selviytyminen Suomen Cupin finaaliin vuonna 1962. RoPS hävisi siinä Helsingin Palloseuralle. Jalkapallon pääsarjassa RoPS pelasi ensimmäisen kerran kaudella 1981.[1]

Menestyksen vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun loppupuoli oli seuralle vahvaa aikaa. Vuonna 1986 seura saavutti Suomen Cupin voiton kukistamalla loppuotelussa Kemin Palloseuran 2–0. Kausina 1988 ja 1989 RoPS saavutti Mestaruussarjassa pronssia.[1] Seuran nousu maan kirkkaimmalle huipulle oli samalla 1980-luvun huomattavimpia suomalaisia urheiluilmiöitä. Cup-voittajien cupissa 1987–1988 RoPS ylsi puolivälieriin.[2]

RoPSin 1980-luvun menestys sai jatkoa vielä ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella 1990. Kausi alkoi 13 tappiottomalla ottelulla, ja joukkue oli runkosarjassa toinen. Puolivälierissä RoPS hävisi kotonaan MP:lle rangaistuspotkukilpailussa, mutta voitti vierasottelun Mikkelissä. Ratkaisuottelu Rovaniemellä päättyi tasan, jolloin MP jälleen voitti rangaistuspotkukilpailun. RoPS teki kuitenkin onnistuneen protestin tuomarivirheestä. Tästä seurasi uusintaottelu, jonka MP viime hetken maalilla voitti. RoPSin lopullinen sijoitus oli viides. Otteluparin sekavat tapahtumat vaikuttivat osaltaan koko pudotuspelijärjestelmän lopettamiseen.[2]

Heti kauden 1991 alussa RoPS vaihtoi valmentajaa, kun seuran aikoinaan pääsarjaan luotsanneen Jerzy Masztalerin korvasi Graham Williams. Joukkue taisteli mitaleista loppuun asti, mutta jäi tasaisessa sarjassa lopulta seitsemänneksi. Kauden aikana RoPS voitti Lahden Reippaan 11–0, mikä on edelleen Veikkausliigan historian suurinumeroisin voitto. Kausi 1992 sujui sarjan keskikastissa lopullisen sijoituksen ollessa jälleen seitsemäs. Joukkuetta valmensi Olavi Tammimies.[2]

Parin edellisen kauden pettymyksistä huolimatta RoPSin tavoite oli edelleen selviytyä eurocupeihin. Kaudelle 1993 uudeksi valmentajaksi tuli Keith Armstrong II divisioonan Rovaniemen Lapista. Tavoitteesta jäätiin selvästi, sillä RoPS ylsi niukasti kahdeksan joukkueen loppusarjaan, jonka päätyttyä joukkue löytyi jälleen seitsemänneltä sijalta. RoPS ylsi myös Suomen Cupin finaaliin, mutta HJK oli Porissa pelatussa loppuottelussa parempi maalein 2–0.[2]

RoPSin aikaisempi logo.

Kaudella 1994 sai alkunsa eräs RoPSin tavaramerkeistä, sillä joukkueeseen saapui kaksi sambialaista pelaajaa. Toinen heistä oli Zeddy Saileti, joka vuosikausien ajan houkutteli seuraan maanmiehiään. Kausi sujui muutamia edellisiä paremmin, ja joukkue oli mitalivauhdissa aina syksyyn saakka. Neljä viimeistä ottelua tuottivat kuitenkin tappion, joten RoPSin sijoitus oli viides. Kauden päätyttyä Keith Armstrong siirtyi TP-Seinäjoen valmentajaksi. Myös pelaajapuolella joukkue koki pahoja menetyksiä.[2]

Taantuminen sarjan häntäpäähän[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimimiehensä menettänyt RoPS joutui taistelemaan sarjapaikastaan kaudella 1995. Tehtävää hankaloittivat Veikkausliigan joukkuemäärän supistaminen sekä valmentajaruletti. Heikon alkukauden jälkeen Timo Salmen korvasi jo aiemmin seuran valmentajana toiminut Graham Williams. Hän kuitenkin yllättäen jätti paikkansa syyskuussa, jolloin hänen tilalleen tuli Ari Matinlassi. Joukkue sijoittui lopulta yhdeksänneksi säilyttäen sarjapaikkansa.[3]

Kausi 1996 oli myös vaikea. Ari Rantamaan valmentama miehistö joutui taistelemaan sarjapaikastaan kuuden joukkueen putoamissarjassa, mutta Zeddy Sailetin maalit nostivat RoPSin sarjan toiseksi ja viimeiselle suoran säilyjän paikalle. Liigakarsintaan joutunut HJK jäi RoPSista pisteen päähän.[3]

Veikkausliiga-kausi 1997 alkoi RoPSilta heikosti, ja kun joukkue putosi sarjan viimeiseksi, valmentaja Rantamaa joutui tekemään tietä Kari Virtaselle. Hänen johdollaan kurssi kääntyi. Joukkue pelasi seuraavat kahdeksan peliä ilman tappioita. Kaksi kierrosta ennen loppua jopa pronssi oli ulottuvilla, mutta lopullinen sijoitus oli kuudes. Erityisesti joukkueen kokeneet vahvistukset Ismo Lius ja Ilkka Mäkelä pelasivat vahvat kaudet.[3]

RoPS koki pahoja pelaajamenetyksiä kaudelle 1998. Erityisesti Zeddy Sailetin ja Matti Hiukan maalien ansiosta joukkue sijoittui kuitenkin turvallisesti kahdeksanneksi. Matti Hiukka voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden 11 osumallaan. Hän siirtyi kauden jälkeen FC Jokereihin.[3]

Liigakaudella 1999 käytiin kovaa taistelua runkosarjan kahdeksannesta sijasta, joka riitti putoamisen varmaan välttämiseen. RoPS pelasi keskikesällä seitsemän ottelun putken ilman tappioita, ja saavutti lopulta kahdeksannen sijan maalieron turvin ennen Turun Palloseuraa. Loppusarjassa paras terä oli poissa, eikä sijoitus enää parantunut.[3]

Kari Virtasen lähdettyä, kaudelle 2000 valmennusvastuun otti RoPSia myös kaudella 1992 luotsannut Olavi Tammimies. Seura luotti jälleen ulkomaalaispelaajiinsa, joista Zeddy Saileti teki 11 maalia. RoPS sijoittui sarjassa yhdeksänneksi.[3]

RoPSia oltiin jo monen vuoden ajan veikattu lähtöä liigasta, mutta putoaminen ei ollut koskaan ollut kovinkaan lähellä. Kaudella 2001 Mauri Holopan valmentama miehistö kuitenkin hävisi sarjan 11 viimeistä ottelua, mikä pudotti RoPSin ensimmäistä kertaa 19 vuoteen alemmalle sarjatasolle. Kauden aikana joukkueessa pelasi kuusi sambialaista ja viisi puolalaista pelaajaa.[3]

Hissiliikettä Veikkausliigan ja Ykkösen välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paluu Veikkausliigaan tapahtui syksyllä 2003 unkarilaisvalmentaja György Hámorin johdolla. Joukkue sijoittui Ykkösessä toiseksi heti TP-47:n jälkeen, ja voitti liigakarsinnassa FC KooTeePeen yhteismaalein 6–4. Veikkausliiga-kaudella 2004 RoPS luotti vanhaan tapaan ulkomaalaispelaajiinsa, jotka tulivat pääasiassa Itä-Euroopasta. Joukkue oli kauden alussa sarjan viimeisenä, ja juhannuksena valmentaja György Hámorin korvasi seuran veteraanipelaaja Mika Lumijärvi. Otteet piristyivät sen verran, että RoPS nousi FC Hämeenlinnan ja FC Jazzin ohi viimeiselle säilyjän paikalle, sijalle 12.[3]

Kauden 2005 päätteeksi RoPS putosi takaisin Ykköseen. Heinäkuun alussa valmentaja Lumijärven korvasi niin ikään entinen oma pelaaja, Matti Vikman. Vaihdos tuotti vain tilapäisen parannuksen. TP-47 kaatui Torniossa Lapin paikallisottelussa 2–0 nosti RoPSin kymmenenneksi, mutta sitä seuranneet 11 ottelua tuottivat vain kaksi voittoa. Joukkue sijoittui sarjan toiseksi viimeiseksi, ja joutui liigakarsintaan Vaasan Palloseuraa vastaan, jonka VPS voitti vierasmaalisäännön turvin.[4]

Valmentajaksi Ykkösen kaudelle 2006 valittiin Jukka Ikäläinen, mutta välitön paluu pääsarjaan ei onnistunut. Kaudella 2007 Kari Virtanen kuitenkin nosti RoPSin takaisin Veikkausliigaan. Joukkue sijoittui toiseksi KuPSin jälkeen, ja voitti liigakarsinnassa FC Viikingit.[4]

Nousijajoukkueen liigakautta 2008 edelsivät muutokset valmennuksessa. Kari Virtasen erottua seuraajaksi valittiin belgialainen Tom Saintfiet, joka sai kuitenkin lähteä maaliskuussa riitaannuttuaan pelaajien kanssa. Päävalmentajaksi tuli lopulta Valeri Bondarenko. Joukkueen rungon muodosti Zeddy Sailetin johtama sambialaisviisikko, mutta keskeinen vahvistus oli yhden kauden Rovaniemellä pelannut Mika Nurmela. RoPS sijoittui sarjassa reilusti putoamisviivan yläpuolelle, kymmenenneksi.[4]

Kaudella 2009 joukkueen runkona oli kahdeksan sambialaista, suomalaisia runkopelaajia olivat enää puolustajat Janne Turpeenniemi ja Joonas Ikäläinen. Kuuden kierroksen jälkeen valmentaja Bondarenkon korvasi Mika Lumijärvi apunaan Zeddy Saileti. Toiseksi viimeisessä ottelussa RoPS hävisi FC Hongalle Espoossa 0–9, minkä myötä valmentajaa vaihdettiin vielä kerran. Zeddy Sailetin valmentamana RoPS voitti KuPSin 1–0, mutta jäi putoajan paikalle JJK:ta huonomman maalieron vuoksi.[4]

Vierailusta Ykkösessä tuli vain yhden kauden mittainen, sillä John Allenin valmentama joukkue voitti Ykkösen nousten takaisin Veikkausliigaan. Kautta 2011 varjostivat sopupeliepäilyt. Keskusrikospoliisi pidätti helmikuussa singaporelaismiehen, joka kuulusteluissa kertoi maksaneensa yhdeksälle RoPSin pelaajalle ottelutulosten järjestämisestä edelliskauden Ykkösessä. Joukossa olivat kaikki joukkueen seitsemän sambialaispelaajaa. Tapauksen myötä seura erotti pelaajat katkaisten samalla kahdeksantoista vuoden pituiset suhteensa Sambiaan. RoPS joutui lyhyessä rakentamaan puolet joukkueesta uudestaan, ja sarjapaikan säilyttäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, vaikka valmentaja John Allenin korvasi Matti Hiukka. Seura saavutti myös historiaa sivuamalla perättäisten voitottomien otteluiden ennätystä (21). Joukkue jäi sarjan viimeiseksi kahdeksan pisteen erolla FF Jaroon ja putosi takaisin Ykköseen.[4]

Visiitti Ykkösessä jäi jälleen yhden kauden mittaiseksi, sillä Kari Virtasen valmentamana RoPS voitti kauden 2012 Ykkösen kahdeksan pisteen erolla SJK:hon. Kauden 2013 RoPS vietti Veikkausliigan häntäpäässä, mutta turvallisen välimatkan etäisyydellä putoamisviivasta, sillä viimeiseksi sijoittunut JJK jäi siitä kahdentoista pisteen päähän. Kausi huipentui seuran historian toiseen Suomen Cupin voittoon, kun KuPS kaatui finaalissa 2–1.[4]

Sopupeliepäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Rovaniemen Palloseura nousi sopupeliotsikoihin kaudella 2004 hävittyään Tampere Unitedille Veikkausliigan ottelun 5–1. RoPS:n serbialaismaalivahti Ratko Marijanovicin otteet herättivät julkisuudessa epäilyksiä, mutta Palloliitto katsoi, ettei aihetta osallisten kuulemiseen ollut[5].

Saksalaislehti Der Spiegelin mukaan kauden 2005 MyPa–RoPS-ottelu oli järjestetty. Ottelu päättyi MyPa:n voittoon 5–1. RoPS:n pelaajista nimeltä mainittiin alempi keskikenttämies Adrian Pelka, jonka lyhyt visiitti Rovaniemellä päättyi kyseiseen otteluun. Saksalaissyntyisen Pelkan katsottiin helpoilla virheillään aiheuttaneen ainakin kaksi MyPan maalia[6].

Syksyllä 2006 Rovaniemen Palloseura isännöi Ykkösen ottelun helsinkiläistä Atlantista vastaan. Ottelu päättyi tasan 2–2. Brittiläisissä vedonlyöntipörsseissä Atlantiksen tappiota oli pelattu poikkeuksellisilla summilla. Atlantiksen maalivahti Aleksander Mistshukin päästämä maali oli herättänyt epäilykset ja tutkimusten jälkeen hänet tuomittiin lahjuksen vastaanottamisesta. Mistshukin katsottiin olleen osallisena lopputuloksen järjestämisessä. RoPS:n pelaajien osuutta ei ainakaan julkisesti tutkittu tai epäilty[7].

Kaksi vuotta myöhemmin lokakuussa 2008 RoPS joutui jälleen sopupeliepäilyksien kohteeksi, kun Vaasan Palloseuraa vastaan käydyn liigaottelun yhteydessä oli esiintynyt poikkeuksellista vedonlyöntiä. Tapauksen johdosta virolaispuolustaja Aleksandr Kulik sai seurasta potkut[8]. Kulik oli siirtynyt RoPS:aan virolaisesta JK Narva Transista, jossa hänen valmentajanaan oli ollut sittemmin RoPS:n päävalmentajaksi palkattu Valeri Bondarenko. Bondarenko on liitetty sopupeliepäilyihin kotimaassaan Virossa[9].

Aikaisemmin elokuussa seurasta oli jo erotettu ukrainalainen maalivahti Nikolai Pavlenko, jonka torjunnat Honka-ottelussa olivat herättäneet keskustelua[10]. Seuran toimitusjohtaja Jouko Kiistala totesi myöhemmin radiohaastattelussa, ettei seuraan enää palkata venäjää äidinkielenään puhuvia pelaajia[11].

Toukokuussa 2009 Valeri Bondarenko erotettiin päävalmentajan paikalta. Syyksi kerrottiin heikot peliesitykset ja joukkueen luottamuspula[12].

Keväällä 2011 Suomessa käynnistyi keskusrikospoliisin toimesta laaja sopupelitutkinta. Tutkimusten yhteydessä kiinniotettiin kuultaviksi ja myöhemmin pidätettiin singaporelainen Wilson Raj Perumal sekä RoPS:n keskikenttämies Christopher Musonda. Wilson Raj Perumal on maailmalla tunnettu vedonlyöntihuijari[13][14]. Aiemmin hänet oli nähty seuraamassa RoPS:n ja Tampere Unitedin Liigacupin ottelua Rovaniemellä. Ottelu oli päättynyt 1–1 RoPS:n tasoitettua rangaistuspotkusta seitsemän minuuttia ennen loppuvihellystä. Katsojien mukaan ratkaisevaa rangaistuspotkua olisi alun perin ollut antamassa ottelussa heikosti pelannut Musonda, mutta hänen edestään rangaistuspotkua menikin antamaan Nchimunya Mweetwa[15][16][17]. Pian Musondan jälkeen vangittiin todennäköisin syin epäiltynä myös RoPSin Chanda Mwaba, Chileshe Chibwe, Nchimunya Mweetwa ja Pavle Khorguashvili[18]. AC Oulussa kaudella 2010 pelanneet Dominic ja Donewell Yobe määrättiin samalla perusteella matkustuskieltoon[18].

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen keskuskenttä.
Pääartikkeli: Rovaniemen keskuskenttä

RoPS pelaa kotiottelunsa Rovaniemen keskuskentällä, joka on avattu vuonna 1953. Stadionin pääkatsomossa on 500 paikkaa ja aurinkokatsomossa 600 paikkaa. Lisäksi avokatsomoissa on noin 1 300 paikkaa, joten stadionilla on yhteensä 2 400 katsomopaikkaa.

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 28. kesäkuuta 2014.[19]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Finland.svg Saku-Pekka Sahlgren
2 P Flag of Finland.svg Lassi Nurmos
3 P Flag of Finland.svg Jarkko Lahdenmäki
4 K Flag of Finland.svg Antti Okkonen
5 P Flag of Finland.svg Janne Saksela
6 P Flag of Nigeria.svg Ndukaku Alison
7 K Flag of Finland.svg Mika Mäkitalo
8 K Flag of Finland.svg Jani Virtanen
9 H Flag of Finland.svg Mika Lahtinen
10 K Flag of Finland.svg Nicholas Otaru
11 H Flag of Finland.svg Aleksandr Kokko
12 M Flag of Finland.svg Oskari Forsman
Nro Paikka Pelaaja
14 H Flag of Trinidad and Tobago.svg Jamal Gay
15 P Flag of Finland.svg Arttu Härkönen
16 K Flag of Finland.svg Ville Saxman
17 K Flag of Finland.svg Olli Pöyliö
18 P Flag of Finland.svg Juuso Majava
19 K Flag of Finland.svg Santeri Kumpula
20 H Flag of Finland.svg Simo Roiha
21 K Flag of Nigeria.svg Emenike Mbachu
23 P Flag of Finland.svg Antti Peura
24 H Flag of The Gambia.svg Sainey Nyassi
45 K Flag of Finland.svg Petteri Pennanen
80 P Flag of Nigeria.svg Faith Friday Obilor

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavoidut pelaajat ovat esiintyneet maajoukkueessa

Suomi

 

Brasilia

Englanti

Etelä-Korea

Gambia

Kamerun

Kosovo

 

Kroatia

Meksiko

Nigeria

Saksa

Sambia

Unkari

Uruguay

Venäjä

Viro

Wales

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä päävalmentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

     

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SM-sarja ja Veikkausliiga
    • SM-pronssia vuosina 1988 ja 1989.
    • Kausia pääsarjatasolla 25.[20]
  • Suomen cup
  • Liigacup
    • Paras sijoitus 2. vuonna 1996 (Tappio loppuottelussa HJK:lle 2–3).
  • Suomen hallimestari 1983 ennen HJK:ta ja Kopareita.
  • A-nuorten Suomen-mestaruus 1988.

Eurocup-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1K = Ensimmäinen kierros
  • 2K = Toinen kierros
  • 3K = Kolmas kierros
Kausi Kilpailu Kierros Maa Joukkue Tulos
1987–1988 Cup-voittajien cup 1K Pohjois-Irlannin lippu Glentoran 0–0, 1–1, Markku Kallio
2K Albanian lippu Vllaznia Shkodër 1–0, 1–0, Steven Polack
3K Ranskan lippu Olympique de Marseille 0–1, 0–3
1989–1990 UEFA Cup 1K Puolan lippu Katowice 1–1, 1–0, Tomi Tiainen, Petteri Karila
2K Ranskan lippu Auxerre 0–5, 0–3
1990–1991 UEFA Cup 1K Itä-Saksan lippu 1. FC Magdeburg 0–0, 0–1
2014-2015 UEFA Europa League 2K Kreikan lippu Asteras Tripolis x-x, x-x
  • Cup-voittajien cup: Yhteensä: 6 ottelua, 2 voittoa, 2 tasapeliä, 2 tappiota, maaliero 3–5.
  • UEFA-cup: Yhteensä: 6 ottelua, 1 voitto, 2 tasapeliä, 3 tappiota, maaliero 2–10.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
1991 Veikkausliiga 7. 33 14 8 11 63 – 51 50
1992 Veikkausliiga 7. 33 12 6 15 53 – 49 42
1993 Veikkausliiga 7. 29 11 5 13 32 – 35 38
1994 Veikkausliiga 5. 26 10 8 8 32 – 32 38
1995 Veikkausliiga 9. 26 8 8 10 29 – 30 32
1996 Veikkausliiga 8. 27 11 6 10 35 – 29 39
1997 Veikkausliiga 6. 27 9 6 12 31 – 30 33
1998 Veikkausliiga 8. 27 6 14 7 27 – 31 32
1999 Veikkausliiga 8. 29 7 10 12 31 – 46 31
2000 Veikkausliiga 9. 33 10 6 17 35 – 50 36
2001 Veikkausliiga 12. 33 5 9 19 25 – 56 24
2002 Ykkönen (Pohjoislohko) 5. 22 9 4 9 41 – 40 31
2003 Ykkönen 2. 26 14 7 5 40 – 27 49
2004 Veikkausliiga 12. 26 7 4 15 28 – 45 25
2005 Veikkausliiga 13. 26 3 8 15 18 – 50 17
2006 Ykkönen 7. 26 10 8 8 40 – 35 38
2007 Ykkönen 2. 26 16 7 3 44 – 23 55
2008 Veikkausliiga 10. 26 8 6 12 31 – 37 30
2009 Veikkausliiga 14. 26 4 4 18 21 – 66 16
2010 Ykkönen 1. 26 15 9 2 61 – 17 54
2011 Veikkausliiga 12. 33 5 8 20 39 – 78 23
2012 Ykkönen 1. 27 18 5 4 53 – 20 59
2013 Veikkausliiga 11. 33 8 10 13 25 – 33 34

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Veikkausliiga – Seurat (klikkaa listasta RoPS --> Esittely) Veikkausliiga.com. Viitattu 20.5.2014.
  2. a b c d e Veikkausliigan verkkonäyttely: RoPS Urheilumuseo.fi. Viitattu 20.5.2014.
  3. a b c d e f g h Veikkausliigan verkkonäyttely: RoPS (2) Urheilumuseo.fi. Viitattu 20.5.2014.
  4. a b c d e f Veikkausliigan verkkonäyttely: RoPS (3) Urheilumuseo.fi. Viitattu 21.5.2014.
  5. Mtv3.fi
  6. Iltasanomat.fi
  7. Iltalehti.fi
  8. Mtv3.fi
  9. Rops.fi
  10. Iltalehti.fi
  11. Paitsio.com
  12. Yle.fi
  13. Newsday.co.zw
  14. Asiaone.com
  15. Rops.fi
  16. Rops.fi
  17. Futisforum2.org/
  18. a b Hakola, Tero: Viisi RoPSin pelaajaa vangittuna, HJK:n Yobe matkustuskieltoon Helsingin Sanomat. 18.3.2011. Viitattu 18.3.2011.
  19. Joukkue 2014 Rops.fi. Viitattu 28.6.2014.
  20. Pääsarjan maratontaulukko (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]