Jalkapallon pelipaikat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyään yleinen 4-4-2-taktiikka. Maalivahti on merkitty mustalla, puolustajat sinisellä, keskikenttäpelaajat keltaisella ja hyökkääjät punaisella.

Jalkapallon pelipaikat ovat jalkapallojoukkueen pelaajien paikkoja joukkueen ryhmityksessä kentälllä.

Maalivahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maalivahti (jalkapallo)

Maalivahdin pääasiallinen tehtävä on estää maalien syntymistä omaan päätyyn, mutta hänellä on tärkeä rooli myös pelin avaamisessa ja puolustajien ohjaamisessa. Maalivahti on ainoa pelaaja, joka saa kentällä koskea palloon käsillään. Hän tekee usein omia harjoitteitaan erillään kenttäpelaajista. Useimmat maalivahdit käyttävät nykyään lajia varten suunniteltuja hanskoja, jotka yleistyivät 1950- ja 1960-luvuilla. Tunnettuja jalkapallomaalivahteja ovat muun muassa Neuvostoliittoa edustanut Lev Jašin, englantilainen Gordon Banks, ranskalainen Fabien Barthez, italialainen Gianluigi Buffon sekä espanjalainen Iker Casillas.

Puolustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitapuolustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitapuolustajan tehtävänä on puolustaa, vartioida ja katkaista laidan kautta tulevia hyökkäyksiä. [1] Laitapuolustajat myös nousevat mukaan hyökkäyksiin ja voivat jakaa syöttöjä omille keskikenttäpelaajille ja hyökkääjille. [2] Tunnettuja laitapuolustajia ovat esimerkiksi englantilainen Ashley Cole ja brasilialainen Maicon.

Toppari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toppari eli keskuspuolustaja pelaa nimensä mukaisesti puolustuksen keskellä. Jompikumpi keskuspuolustajista on yleensä puolustuksen johtaja yhdessä maalivahdin kanssa. Kuuluisia toppareita ovat esimerkiksi italialainen Alessandro Nesta, espanjalainen Carles Puyol ja suomalainen Sami Hyypiä.

Etutoppari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etutoppari oli vanhanajan jalkapallossa keskuspuolustaja, joka pysyi aina painollisella puolella peliä. Joukkueen etutoppariksi valittiin yleensä iso ja vahva pelaaja, joka jaksoi liikkua koko kentän leveydellä sekä voitti kaksinkamppailuja. Etutoppari oli varsinkin liberopelin suosion aikana merkittävä pelipaikka, mutta linjapuolustuksessa merkitys on vähäisempi.

Libero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libero on alin puolustaja. Hänellä ei ole tiettyä hyökkäyspelaajaa vartioitavanaan. Sen sijaan hänellä on samalla pelinrakentajan roolia. Linjapuolustuksesssa liberoa ei käytetä. Historian ehkä tunnetuin libero on saksalainen Franz Beckenbauer.

Keskikenttäpelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikenttäpelaajat pelaavat puolustajien ja hyökkääjien välissä. Heidän tehtävänsä on osallistua aktiivisesti sekä hyökkäykseen että puolustukseen. On erikseen hyökkääviä ja puolustavia keskikenttäpelaajia, joista hyökkäävät muistuttavat enemmän hyökkääjiä, kun taas puolustavat enemmän puolustajia. Keskikenttäpelaajat rakentavat peliä ja onnistuvat melko usein itsekin maalinteossa. Tunnettuja keskikenttäpelaajia ovat esimerkiksi argentiinalaiset Lionel Messi ja Diego Maradona, joka pelasi hyökkäävänä keskikenttäpelaajana,englantilainen Steven Gerrard ja suomalainen Jari Litmanen.

Hyökkääjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkääjän päätehtävä on tehdä maaleja, eikä hän yleensä puolusta kovin aktiivisesti. Hyökkääjiä on nykyään joukkueessa yleensä vahintään yksi ja korkeintaan kolme, mutta 1800-luvun puolivälissä heitä saattoi olla jopa kahdeksan [3]. Kuuluisia hyökkääjiä ovat esimerkiksi brasilialaiset Pelé ja Garrincha.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin palloseura
  2. BBC Sport - Football - Laws & Equipment - Positions guide: Full-back BBC. Viitattu 14. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  3. Kanerva ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 16. WSOY, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.