Zlatan Ibrahimović

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zlatan Ibrahimović
Zlatan Ibrahimović-2.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Zlatan Ibrahimović
Syntymäaika 3. lokakuuta 1981 (ikä 32)
Syntymäpaikka Ruotsin lippu Malmö, Ruotsi
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 194 senttimetriä
Paino 94 kilogrammaa
Lempinimi Ibra, Ibra Supremacy, Ibracadabra, Il Genio
Seura
Seura Ranskan lippu Paris Saint-Germain
Pelinumero 10
Junioriseurat
Ruotsin lippu Malmö BI
Ruotsin lippu Flagg
Ruotsin lippu Balkan
1994–1999 Ruotsin lippu Malmö FF
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1999–2001 Ruotsin lippu Malmö FF 40 (16)
2001–2004 Alankomaiden lippu Ajax 74 (35)
2004–2006 Italian lippu Juventus 70 (23)
2006–2009 Italian lippu Internazionale 88 (57)
2009–2011 Espanjan lippu Barcelona 29 (16)
2010–2011 Italian lippu Milan (laina) 29 (14)
2011–2012 Italian lippu Milan 32 (28)
2012– Ranskan lippu Paris Saint-Germain 67 (56)
Maajoukkue
2001 Ruotsin lippu Ruotsi U21 7 (6)
2001– Ruotsin lippu Ruotsi 96 (48)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. toukokuuta 2014.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 19. marraskuuta 2013.

Zlatan Ibrahimović (s. 3. lokakuuta 1981 Malmö, Ruotsi) on ruotsalainen jalkapalloilija, joka edustaa ranskalaista Paris Saint-Germainia. Hän on edustanut myös Ruotsin jalkapallomaajoukkuetta.

Ibrahimović oli vuonna 2011 parhaiten palkattu pelaaja Italiassa. Hänet on valittu Ruotsin parhaaksi jalkapalloilijaksi seitsemän kertaa ja hän on myös ainoa, joka on vastaanottanut kyseisen palkinnon (Guldbollen) useammin kuin kahdesti. Italian seurajoukkue Internazionalessa olonsa aikana Ibrahimović ehti voittaa kolme perättäistä Italian liigamestaruutta joukkueen kanssa. Tämän lisäksi hän voitti Serie A:n maalikuninkuuden vuonna 2009, tekemällä 25 maalia.

Pelipaikaltaan hän on hyökkääjä. Häntä pidetään ruotsalaisten kansallisbrändinä[1].

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimovićin isä on bosniakki ja äiti Bosnian kroaatti. Perhe on kotoisin Tuzlasta, Bosnia ja Hertsegovinan koillisosasta. Ibrahimović syntyi Malmössä ja varttui Rosengårdin kaupunginosassa, joka tunnetaan erityisesti siirtolaisten asuinalueena. Vanhempien eron jälkeen Zlatan jatkoi varttumistaan äitinsä luona Rosengårdissa mutta asui sittemmin isänsä luona. Hän kasvoi ankarissa oloissa ja on puhunut muun muassa ruoan vähyydestä isänsä luona asuessaan ja perheen sisäisistä riidoista. Ibrahimović alkoi pelata jalkapalloa kymmenvuotiaana. Hänen ensimmäinen seuransa oli FBK Balkan, jonka pelaajisto koostuu lähinnä Rosengårdin alueen siirtolaisista. Vuonna 1995 Ibrahimović siirtyi Malmö FF:n junioreihin.

Zlatanin isä on muslimi ja äiti kristitty.[2] Hän itse on tunnustautunut katoliseksi kristityksi. Perhe eli köyhyydessä, Ibrahimovićin mukaan edes ruokaa ei aina ollut.[1]

Ibrahimovićin puoliso on Helena Seger ja heillä on kaksi poikaa, Maximilian (s. 2006) ja Vincent (s. 2008).[1]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmö FF (1999–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović teki debyyttinsä Malmön miesten pääsarjajoukkueessa Roland Anderssonin alaisuudessa vuonna 1999. Samalla Ruotsin Allsvenskanissa alettiin kiinnittää huomiota nuoren Ibrahimovićin otteisiin. Ensimmäinen maali Allsvenskanissa syntyi 30. lokakuuta 1999, kun MFF onnistui lyömään Frölundan maalein 2-1. Kauden päätteeksi Malmö putosi Allsvenskanista ja seuraavana vuonna Superettanissa Ibrahimović onnistui 12. kertaa maalinteossa. Ibrahimović pelasi vielä vuonna 2001 Malmön paidassa Allsvenskanin ensimmäiset kierrokset. Kauden avausottelussa AIK:ta vastaan hän onnistui kahdesti maalinteossa.

Ajax (2001–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa vuonna 2001 Ibrahimović aloitti ammattilaisuransa hollantilaisessa Ajaxissa. Malmö FF sai 82,5 miljoonaa kruunua (n. 7,8 miljoonaa euroa) hänestä. Se on kautta aikojen suurin summa mitä Allsvenskanissa pelanneesta pelaajasta on tähän mennessä maksettu. Valmentaja Co Adriaansen aikana Ibrahimović sai niukasti peliaikaa Ajaxissa. Adriaansen saadessa potkut marraskuun lopussa vuonna 2001 otti Ronald Koeman valmennusvastuun seurassa. Hän antoi Ibrahimovićille vakituisen pelipaikan joukkueen avauksessa. Kauden 2001/2002 päätteeksi seura voitti sekä Hollannin Cup-mestaruuden että Hollannin liigan mestaruuden. Tulokaskaudellaan Ibrahimović teki kuusi maalia 24:ssä ottelussa.

Kaudella 2002/2003 Ibrahimović teki kaksi maalia Mestarien liiga -debyyttissään syyskuussa 2002 Lyonia vastaan. Kaiken kaikkiaan hän teki viisi maalia Mestareiden liigassa ja 13 maalia hollanninliigassa, jossa Ajax sijoittui toiseksi. Mino Raiolasta tuli Zlatanin agentti vuonna 2003. Hän onnistui voittamaan uudelleen Hollannin liigan mestaruuden Ajaxin kanssa kaudella 2003/2004 tehden 13 maalia 22:ssa ottelussa. Ibrahimović onnistui kolmesti maalinteossa kolmessa ottelussa kaudella 2004/2005 ennen siirtoaan Italiaan. Päätösottelussaan NAC Bredaa vastaan Ibrahimović onnistui kertaalleen maalinteossa. Kyseinen maali valittiin Eurosportin katsojaäänestyksen perusteella vuoden maaliksi.

Juventus (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimovićin siirto italialaisseura Juventukseen sinetöityi elokuun 31. päivä vuonna 2004. Lopullinen siirtosumma oli 19,5 miljoonaa euroa. Juventuksessa Ibrahimović vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa sen jälkeen kun hän oli Bresciaa vastaan pelatussa Serie A:n avausottelussa tullut vaihdosta sisään ja onnistunut maalinteossa. Italiassa pelaamansa tulokaskauden aikana hän teki 16 maalia 35:ssa ottelussa. Kyseisellä kaudella hänet valittiin Juventuksen vuoden pelaajaksi ja parhaaksi ulkomaalaiseksi pelaajaksi Serie A:ssa. Hän vastaanotti lisäksi Ruotsin parhaan jalkapalloilijan palkinnon (Guldbollen) 14. marraskuuta 2005. Kaudella 2005/2006 Ibrahimović teki 7 maalia 35:ssa ottelussa. Hän onnistui kuitenkin säilyttämään paikkansa Juventuksen avauskokoonpanossa. Kyseisellä kaudella Juventusta luotsasi italialainen Fabio Capello. Juventuksessa pelatessaan Ibrahimović voitti Italian mestaruuden kausilla 2004/2005 ja 2005/2006. Mestaruudet kuitenkin mitätöitiin vuonna 2006 selvinneen Serie A:n skandaalin jälkeen.

Internazionale (2006–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović ja Mario Balotelli ottelussa Palermoa vastaan vuonna 2009.

Italialaisseura Inter osti Ibrahimovićin elokuun 9. päivä vuonna 2006 24,8 miljoonalla eurolla. Sarjadebyytissään Interissä hän teki kaksi maalia ottelussa Fiorentinaa vastaan. Kaudella 2006/2007 hänestä tuli Interin kanssa Italian mestari. Hän voitti myös seuran sisäisen maalipörssin 15:llä maalillaan.

Kaudella 2007/2008, jolloin Inter jälleen kerran onnistui voittamaan Italian mestaruuden, Ibrahimović teki 17 maalia. Mestareiden liigassa Inter voitti oman lohkonsa. Lohkovaiheen jälkeen Ibrahimović oli viidellä maalillaan maalipörssin jaetulla kärkisijalla. Inter kuitenkin putosi Mestareiden Liigasta, viime kauden tapaan, heti neljännesvälierissä. Kevätkaudella Zlatan kärsi pidempiaikaisista loukkaantumisista mutta teki paluun kentälle päätösottelussa Parmaa vastaan. Parmaa vastaan pelatussa ottelussa hän teki kaksi maalia, mikä takasi Interille mestaruuden. Italian jalkapallogaalassa hänet palkittiin Italian liigan vuoden pelaajana, vuoden ulkomaalaisena pelaajana sekä Serie A:n vuoden maalista (ottelussa Bolognaa vastaan). Ibrahimović oli myös ehdolla Ballon d’Or-palkinnon (Kultainen pallo -palkinto) vastaanottajaksi. Palkinnon saajan valitsevat yhteensä 96 toimittajaa ympäri maailmaa. Äänestyksessä hän sijoittui 9. sijalle. Kyseisen palkinnon voitti Cristiano Ronaldo. Ibrahimovićin raportoitiin 25. lokakuuta vuonna 2008 solmineen Interin kanssa vuoteen 2013 ulottuvan jatkosopimuksen. Aftonbladetin mukaan tällöin hänen vuosipalkkansa nostettiin 105 miljoonasta kruunusta 120 miljoonaan kruunuun, mikä teki hänestä yhdessä brasilialaisen Kakán kanssa maailman parhaiten palkatun jalkapalloilijan. Sportal.se raportoi kolmen miljoonan euron (30 miljoonaa kruunua) palkankorotuksesta, minkä perusteella hänen aiempi palkkansa olisi ollut 90 miljoonaa kruunua.

Kaudella 2008/2009 Inter voitti Italian mestaruuden kolmantena peräkkäisenä vuotena. Maalien määrässä mitattuna kulunut kausi oli myös henkilökohtaisesti Ibrahimovićin paras. Kauden päätösottelussa Atalantaa vastaan Zlatan teki kaksi maalia ja varmisti näin myös Italian liigan maalikuninkuuden. Kyseisellä kaudella Serie A:ssa hän teki yhteensä 25 maalia (joista kaksi rangaistuslaukauksesta); yhden maalin enemmän kuin Marco Di Vaio ja Diego Milito, jotka molemmat onnistuivat 24 kertaa maalinteossa. Euroopassa sen sijaan seuralla sujui heikommin, heidän pudotessaan Mestareiden liigan neljännesvälierissä Manchester Unitedia vastaan. Tappion jälkeen Ibrahimović antoi lausunnon, jonka mukaan hän mielellään jättäisi Italian siirtyäkseen Espanjaan pelaamaan. Tällä tavoin hänellä olisi paremmat mahdollisuudet voittaa kyseinen turnaus (Mestareiden liiga). Lausunnot herättivät paljon spekulaatioita, joiden mukaan Ibrahimović jättäisi Interin siirtyäkseen Barcelonaan.

Barcelona (2009–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zlatan pelaamassa Barcelonassa yhdessä entisen joukkuetoverinsa Xavin kanssa.

Pelaajakäsittelyt Interin ja Barcelonan välillä alkoivat heinäkuussa vuonna 2009. Seurat pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Barcelona ostaisi Ibrahimovićin 46 miljoonalla eurolla. Samalla Samuel Eto’o siirtyi Interiin (vaihtoarvoltaan 20 miljoonaa euroa). Ibrahimovićin ulosostorajaksi asetettiin 250 miljoonaa euroa. Vaihtokauppa varmistettiin 27. heinäkuuta vuonna 2009, jolloin Ibrahimović esiteltiin Barcelonan uusimpana hankintana 70 000 fanin edessä joukkueen kotistadionilla Camp Noulla. Barcelonassa Ibrahimović kantoi pelinumeroa 9, joka aikaisemmin oli kuulunut Samuel Eto’olle. Ibrahimovićin vasemmassa kädessä todettiin heinäkuussa murtuma, joka vaati leikkaushoitoa. Leikkauksen takia Ibrahimović joutui jättämään väliin osan alkukaudesta. Ibrahimovićin ensimmäinen virallinen ottelu Barcelonan paidassa oli Espanjan supercupin toinen osaottelu Athletic Bilbaota vastaan 23. elokuuta. Barcelona voitti ottelun 3-0 ja sitä myöten myös supercupin yhteismaalein 5-1. Ibrahimović oli avauksessa ja merkkautti tililleen yhden syötön. Elokuun 28. päivä hän voitti lisäksi Barcelonan kanssa UEFA:n Super Cupin joukkueen lyötyä FC Shaktar Donetskin maalein 1-0. Se oli hänen toinen mestaruutensa Barcelonassa vasta reilun kuukauden sisään.

Camp Noulla elokuun 31. päivä pelatussa sarja-avauksessa Sporting Gijonia vastaan Ibrahimović onnistui iskemään vahvalla puskulla Barcelonan 3-0 maalin. Sarja-avausta seuranneissa neljässä ottelussa Ibrahimović onnistui tekemään maalin jokaisessa ottelussa. Näin ollen hänestä tuli seuran ensimmäinen pelaaja, joka onnistui tekemään maalin kaikissa viidessä ensimmäisessä sarjaottelussa. Aiempaa ennätystä piti hallussaan Hristo Stoichkov, joka onnistui tekemään maalin kolmessa ensimmäisessä ottelussa kaudella 1990/1991. Marraskuun 29. päivä Ibrahimović ratkaisi kuuluisan El Clásicon ja johdatti seuran La Ligan kärkipaikalle.

Ibrahimović pelasi vahvan syyskauden tehden 11 maalia ja antaen useita maaliin johtaneita syöttöjä La Ligassa. Kevät sujui ajoittain vaisummin ja Ibrahimovićin maalivainu alkoi hiipua. Kaiken kaikkiaan La Ligassa ja Mestareiden liigassa Ibrahimović teki 20 maalia ja jakoi 9 maaliin johtanutta syöttöä ja sijoittui Barcelonan sisäisen piste- ja maalipörssin kakkoseksi heti voittajan Lionel Messin jälkeen. Barcelona voitti Espanjan La Ligan, mutta putosi Mestareiden liigan välierissä Ibrahimovićin entistä seuraa (Inter) vastaan, joka eteni aina kyseisen turnauksen voittoon asti. Mestareiden liigassa kärsityn välierätappion jälkeen Ibrahimović menetti paikkansa Barcelonan aloituksessa. Tämän jälkeen alkoivat spekulaatiot mahdollisesta siirrosta toiseen seuraan.

Zlatan auttoi Barcelonaa voittamaan Espanjan supercupin Sevillaa vastaan elokuussa 2010. Ensimmäisessä osaottelussa hän pelasi avauksessa ja onnistui tekemään ottelun avausmaalin. Barcelona kuitenkin lopulta hävisi ottelun numeroin 1-3. Toisessa osassa Camp Noulla Ibrahimović seurasi vaihtopenkiltä kuinka joukkue löi Sevillan maalein 4-0, mikä takasi seuralle mestaruuden yhteismaalein 5-3. Kyseinen cup-mestaruus oli Zlatanin viides ja samalla myös viimeinen mestaruus Barcelonassa, ainakin toistaiseksi. Ibrahimović voitti Espanjan supercupin kahdesti (2009 ja 2010), UEFA:n Super Cupin kerran (2009), Espanjan La Ligan kerran (2010) ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden kerran (2009).

Milan (2010–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović Milanin paidassa kaudella 2011–2012.

Ibrahimović allekirjoitti sopimuksen AC Milanin kanssa lauantaina 29. päivä elokuuta vuonna 2010. Muun muassa Ronaldinho, Alexander Pato ja Filippo Inzaghi olivat hänen uusimmat hyökkäyskollegat uudessa seurassa. Sopimuksen mukaan Barcelona lainasi Ibrahimovićin Milanille kaudeksi 2010/2011, jolla oli kuitenkin kauden lopussa mahdollisuus ostaa hänet 24 miljoonalla eurolla. Zlatan pelasi Milanissa numerolla 11, joka vapautui Klaas-Jan Huntelaarin siirryttyä Schalke 04:een. Ibrahimović ei onnistunut saamaan pelilupaa sarjan avausotteluun vaan seurasi Milanin 4-0 voittoon päätyneen ottelun katsomosta käsin.

Zlatan teki ensimmäisen liigamaalinsa Milanissa syyskuun 22. päivänä 1-1 numeroihin päättyneessä vierasottelussa Laziota vastaan. Milanin kausi Italiassa oli vahva sen voittaessa Serie A:n mestaruuden ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Joukkue eteni jatkoon Mestareiden liigan lohkovaiheesta mutta tippui heti neljännesvälierissä. Kauden aikana Ibrahimović teki yhteensä 13 maalia Serie A:ssa ja neljä maalia Mestareiden liigassa.

Seuraavaa Serie A kautta edeltäneessä ystävyysottelussa Malmö FF:ää vastaan Ibrahimović loukkasi jalkansa ja joutui näin ollen jättämään Milanin neljä ensimmäistä sarjaottelua väliin. Ibrahimovićin paluu kentälle oli suurin yksittäinen tekijä sille, että joukkue alkoi kivuta ylöspäin sarjataulukossa huonosti edenneen sarja-alun jälkeen. Sunnuntaina 27. marraskuuta Ibrahimovic teki uransa 100:nnen Serie A -maalinsa 4-0 päättyneessä kotiottelussa Chievoa vastaan. Vuodenvaihteeseen mennessä Milan oli ottanut paikkansa sarjan kärjessä, Ibrahimovićin ollessa sarjan maalipörssin kakkosena (11 maalia, joista 5 rangaistuspotkusta).

Italian jalkapallogaalassa, joka järjestettiin tammikuussa vuonna 2012, sai Ibrahimović kunnian vastaanottaa Italian vuoden parhaan pelaajan-palkinnon. Näin hänestä tuli kautta aikojen ensimmäinen pelaaja Italiassa, joka on vastaanottanut kyseisen palkinnon kolme kertaa. Kaudella 2011/2012 Ibrahimović voitti toistamiseen Serie A:n maalikuninkuuden. Hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut voittamaan Serie A:n maalikuninkuuden kahdessa eri seurassa: Inter (2008–2009) ja Milan (2011–2012).

Paris Saint-Germain (2012–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paris Saint-Germain esitteli keskiviikkona 18. heinäkuuta vuonna 2012 järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Zlatan Ibrahimovićin seuran uusimpana hankintana. Zlatanin pelinumerosta ei vielä tällä hetkellä ollut varmuutta. Ibrahimovićin seurakaveri Milanista, puolustaja Thiago Silva, oli hankittu korkealle tähtäävän ranskalaisseuran riveihin vain muutamaa päivää ennen Zlatanin siirron varmistumista. Vielä tätäkin aikaisemmin olivat pelaajat Maxwell ja Thiago Motta − jotka myös olivat pelanneet yhdessä Zlatanin kanssa aiemmissa seuroissa – solmineet sopimukset PSG:n kanssa.

Uransa ensimmäisen Ranskan liigan ottelunsa Zlatan pelasi 11. elokuuta, kun PSG kohtasi FC Lorientin. Lorient johti tauolla ottelua jo 0–2, mutta 64 minuutin kohdalla Zlatan kavensi ottelun 1–2-lukemiin. Aivan ottelun loppuhetkillä Ibrahimović pääsi tasoittamaan ottelun rangaistuspotkusta. 6. marraskuuta hän syötti neljä maalia, kun PSG voitti Mestarien liigan ottelussa Dinamo Zagrebin 4–0. Aiemmin samaan oli kyennyt vain Carlos Martins marraskuussa 2010.[3][4]

Zlatan sai lempinumeronsa 10 omakseen tammikuun 17. päivä 2013 sen jälkeen kun Nené oli jättänyt seuran.

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović on edustanut Ruotsia vuosien 2002 ja 2006 MM-kilpailuissa sekä vuosien 2004 , 2008 ja 2012 EM-kilpailuissa.

Vuonna 1999 häntä pyydettiin Bosnia ja Hertsegovinan B-maajoukkueeseen, mutta hän kieltäytyi. Ruotsin joukkueessa Ibrahimovićilla on ollut erimielisyyksiä valmentaja Lars Lagerbäckin kanssa ja hän oli poissa muutamasta EM-karsintaottelusta syksyllä 2006. 14. marraskuuta 2012 hän teki neljä maalia, kun Ruotsi voitti ystävyysottelussa Englannin 4–2 Solnan uudella Friends Arenalla. Neljäs maali syntyi saksipotkulla 25 metristä.[5]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AFC Ajax

Internazionale

FC Barcelona

AC Milan

PSG

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimović. Suom. Nousiainen, Miika. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39239-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anna-Liisa Kauhanen, Ruotsin kuningas, Helsingin Sanomat 10.11.2011.2011 sivu B 8
  2. Thorén, Petra: ”Jag är Zlatan” Aftonbladet. 16.11.2008. Viitattu 9.11.2011. (ruotsiksi)
  3. Porto, Malaga advance, City on the precipice FIFA.com. 6.11.2012. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  4. Zlatan Ibrahimovic bags 4 assists as PSG rout Dinamo Zagreb 101 Great Goals. 7.11.2012. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  5. Zlatan pommitti neljä maalia uudella kansallisareenalla HS.fi. 15.11.2012. Viitattu 15.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]