AC Oulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AC Oulu
AC Oulun tunnus
Koko nimi AC Oulu
Perustettu 2002
Kaupunki Oulu
Kotikenttä Raatin stadion
– Kapasiteetti 5 000
Puheenjohtaja Arto Oja
Valmentaja Rauno Ojanen
Sarja Ykkönen
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

AC Oulu (ACO) on vuonna 2002 perustettu oululainen jalkapalloseura, joka pelaa Ykkösessä. AC Oulu pelaa kotiottelunsa Raatin stadionilla ja seuran tunnusvärit ovat laivastonsininen ja valkoinen. AC Oulu on pelannut kaksi kautta Veikkausliigassa ja kahdeksan kautta Ykkösessä. Kaudella 2013 AC Oulu oli Ykkösessä viides.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Oulun perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku oli oululaiselle jalkapallolle synkkä, kun OTP (14 kautta pääsarjassa), FC Oulu (2 kautta pääsarjassa) ja OPS (8 kautta pääsarjassa) joutuivat lopettamaan edustusjoukkueen toiminnan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Vuosituhannen vaihteessa Oulun ykkösseuran aseman otti Tervarit, joka nousi kaudeksi 2000 Ykköseen, mutta kun myös Tervarit ajautui konkurssiin johtaneisiin talousvaikeuksiin, oululaiset seurajohtajat Matti Heikkinen (OPS ry), Tarmo Kouva (Tervarit ry), Lauri Malm (OTP ry) ja Seppo Rounaja (OLS ry) ilmoittivat syyskuussa 2002 tekemästään päätöksestä perustaa uusi jalkapalloseura Ouluun.[1]

Oululaisseurojen puheenjohtajat olivat kypsytelleet asiaa epävirallisesti runsaan vuoden, ja työryhmän puheenjohtajana toimineen Heikkisen mukaan seurojen yhteinen tavoite oli palauttaa uuden edustusjoukkueen myötä oululainen jalkapallo mahdollisimman korkealle tasolle perusseurojen jäädessä toimimaan tahoillaan.[2] Palloliiton liittohallitus myönsi uuden seuran taustaorganisaatioksi perustetulle Oulun Edustusjalkapallo ry:lle Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä sillä ehdolla, että se maksaa Tervareiden kilpailutoiminnasta aiheutuneet 150 000 euron velat[3][4]. Uuden seuran nimeksi valittiin nimikilpailun jälkeen AC Oulu, ja aktiivisesti uuden seuran perustamisen taustalla toiminut Miika Juntunen alkoi hoitaa seurajohtajan tehtäviä managerin nimikkeellä.[5]

Ensimmäiset kaudet (2003–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2003. AC Oulun ensimmäiseksi päävalmentajaksi nimettiin kahden vuoden sopimuksella oululaisista jalkapallopiireistä niin pelaajana kuin valmentajanakin tunnettu Ari Härkönen,[6] ja pelaajarunko koottiin Tervareiden edellisen kauden pelaajista. Ainoa joukkueeseen Oulun ulkopuolelta tullut pelaaja oli FC Jazzin paidassa kaudella 2001 Veikkausliigaa pelannut brasilialainen Jeferson Pires, joka siirtyi AC Ouluun Kakkosen FC PoPa:sta.[7] AC Oulu lähti ensimmäiseen kauteen 400 000 euron budjetilla ja tavoitteena oli taistella TP-47:n ja RoPS:in kanssa Ykkösen kärkisijoista, vaikka välitöntä kiirettä liigaan ei vielä pidettykään.[8]

Veikkaaja arvioi AC Oulun kausiennakossaan viidenneksi,[9] ja ensimmäisen sarjaottelun AC Oulu pelasi 16. toukokuuta 2003 sarjan ennakkosuosikki TP-47:ää vastaan. Castrenin kentällä pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin 0–0. AC Oulu taisteli Ykkösen kärkisijoista aina elokuun loppuun asti, ja 21. elokuuta RoPS:ia vastaan ennätysyleisön (1 483) edessä pelatun kotiottelun jälkeen eroa kakkosena olleisiin rovaniemeläisiin oli kolme pistettä. AC Oulu voitti kuitenkin viimeisistä yhdeksästä ottelusta vain yhden, ja joukkue hyytyi sarjataulukossa lopulta kahdeksanneksi. Ensimmäisen kauden parhaat maalintekijät olivat Jeferson Pires (12 maalia) ja Dritan Stafsula (7 maalia).[10]lähde tarkemmin?

2004. Ensimmäisen kauden kahdeksas sija oli AC Oululle pettymys, varsinkin kun joukkue taisteli vielä elokuussa liigapaikoista. Toisella kaudella seura kasvatti budjettiaan, ja tavoitteeksi asetettiin Ykkösen voittaminen ja liiganousu.[12] Vanhoista pelaajista mm. kapteeni Aki Karppanen lopetti pelaajauransa ja Antti Pehkonen (FC Lahti) sekä Dritan Stafsula (AC Allianssi) siirtyivät pelaamaan liigaan. Uusina vahvistuksina joukkueeseen liittyivät 45 liigaottelua pelannut Jani Sipilä (FC Hämeenlinna) ja 134 liigaottelua pelannut Marko Koivuranta (FC Jazz). Sipilän ja Koivurannan lisäksi naapuriseura OLS:ista joukkueeseen siirtyivät Jarkko Hurme ja Jukka Puurunen.[13] Veikkaaja arvioi kausiennakossaan AC Oulun kolmanneksi ja yhdeksi Ykkösen ennakkosuosikiksi yhdessä KuPS:in ja VPS:n kanssa.[14]

AC Oulun kausi alkoi edelliskauden tapaan hyvin, ja kesäkuun 10. päivä AC Oulu voitti Castrenin kentällä Veikkausliigassa edellisellä kaudella pelanneen sarjan ennakkosuosikki KuPS:in kauden ennätysyleisön (1 244) edessä 2–0. Pelaajarinki oli kuitenkin edellisen kauden tapaan kapea, ja joukkue alkoi näyttää väsymisen merkkejä heinäkuussa. Edellisen kauden virheet haluttiin nyt välttää ja joukkuetta vahvistettiin ghanalaisella keskikenttäpelaaja Seth Abladella.[15] Hyökkäykseen haettiin myös vahvistuksia, ja pelaajaliikenne oli loppukauden aikana kovaa, kun yhteensä seitsemän eri ulkomaalaispelaajaa kävi koettamassa onneaan joukkueessa.[16]

AC Oulu voitti IFK Mariehamnin kotiottelussa 21. elokuuta 3–2, ja ero sarjakärki KuPS:iin oli vain kaksi pistettä. Voitto jäi kuitenkin kauden viimeiseksi, ja kauden seitsemästä viimeisestä ottelusta saldona oli vain kolme pistettä. Erityisesti loppukauden suuren vaihtuvuuden seurauksena kauden aikana kentällä kävi yhteensä 30 kenttäpelaajaa, ja joukkueen lopullinen sijoitus oli kauden päätteeksi viides. Paras maalintekijä oli edelliskauden tapaan Jeferson Pires (10 maalia), ja toiseksi eniten maaleja teki Seth Ablade (6 maalia).[17]lähde tarkemmin? Oulun Edustusjalkapallo ry:n liikevaihto oli 478 000 euroa ja se teki toistamiseen positiivisen tuloksen.[18]

2005. AC Oulua perustettaessa tavoitteeksi asetettiin liiganousu kolmessa vuodessa, joten kausi 2005 oli näytön vuosi. Ari Härkönen ei jatkanut enää valmentajana, ja uudeksi päävalmentajaksi yhden vuoden sopimuksella nimettiin edellisellä kaudella FC Viikinkien valmentajana toiminut englantilainen Steven Polack.[20] AC Oulu lähti sarjaan Ykkösen suurimmalla budjetilla, ja nyt myös seuran puheenjohtaja Matti Heikkinen esitti tavoitteeksi liiganousun. Jarkko Hurme (RoPS), Janne Mahlakaarto (RoPS), Miika Takkula (FC Inter) ja Seth Ablade (KuPS) siirtyivät liigajoukkueisiin, ja uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät 167 liigaottelua pelannut paluumuuttaja Mike Peltola (HJK) ja 195 liigaottelua pelannut Petri Lehtonen (RoPS), sekä brasilialaiset Vitao ja Rafinha. Suurimman budjetin, uuden päävalmentajan, nimekkään paluumuuttajan sekä brasilialaisvahvistusten ansiosta AC Oulua pidettiin Ykkösen ennakkosuosikkina, jota FC Honka ja VPS lähtivät haastamaan.[21]

Ykkösen suurimman ennakkosuosikin kausi oli kuitenkin lähellä täydellistä katastrofia. Joukkue johti Ykköstä neljän kierroksen jälkeen, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Puolustuksen avainpelaajiin kuulunut Jani Sipilä joutui loukkaantumisen vuoksi loppukaudeksi sivuun, ja AC Oulu pelasi kuusi ottelua ilman voittoa valuen putoamistaisteluun. Ykköshyökkääjäksi kaavailtu Luiz Antonio ei toipunut loukkaantumiskierteestään, eikä kesken kauden joukkuetta vahvistamaan tullut Dionisiokaan tuonut kaivattua tehokkuutta hyökkäykseen. Erityisen tehotonta ja sekavaa AC Oulun peli oli kotikentällä, ja kun seitsemästä kotiottelusta oli saldona vain yksi voitto, seuran johto erotti päävalmentaja Polackin 1. elokuuta.[22] Valmentajavaihdos ei kuitenkaan piristänyt joukkuetta, ja AC Oulu joutui taistelemaan loppukauden ajan Ari Härkösen ja Aki Lahtisen johdolla putoamista ja Kakkosen karsintoja vastaan.

Kauden viimeisessä ottelussa AC Oulu voitti Castrenin kentällä tamperelaisen PP-70:n 1–0, ja joukkue vältti lopulta Kakkosen karsinnat yhden pisteen erolla lopullisen sijoituksen ollessa kymmenes. Joukkueen maalikuninkuuden jakoivat Jeferson Pires, Jukka Puurunen ja Rafinha (5 maalia), ja suurimman kotiyleisön (1 088) AC Oulu keräsi elokuun paikallisottelussa OLS:ia vastaan.[23]lähde tarkemmin? Kausi 2005 epäonnistui myös taloudellisesti, seuran liikevaihto pieneni edelliskaudesta 461 000 euroon ja tappiota kertyi 121 000 euroa.[24]

Oulun paluu liigakartalle (2006–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2006. Steven Polackin epäonnistuttua tehtävässä nostaa AC Oulu Veikkausliigaan, joukkueen päävalmentajaksi nimettiin 1+2-vuotisella sopimuksella kolme joukkuetta liigaan nostanut ja viimeksi FC Lahtea valmentanut Harri Kampman.[26] Toinen profiilihankinta oli 61 A-maaottelua pelannut Mika Nurmela (Heracles), joka oli päättämässä ammattilaisuraansa ulkomailla.[27] Marko Koivuranta, Vesa Kiljunen, Petri Lehtonen ja Vitao jättivät joukkueen, ja uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät Oulusta maailmalle lähtenyt Janne Hietanen (Cordoba CF), OLS:in 17-vuotias lupaus Toni Kolehmainen, sekä kazakstanilainen toppari Ilja Fomitsev ja serbialainen hyökkääjä Dragan Pejic. AC Oulun budjetti oli edelliskauden tapaan Ykkösen suurin, ja joukkuetta pidettiin suurimpana nousijasuosikkina FC Viikinkien ja RoPS:in jäädessä haastajan asemaan.[28]

AC Oulun kausi ei alkanut täysin odotusten mukaan. Joukkue voitti ensimmäisistä kymmenestä ottelusta vain kolme, ja Mika Nurmela siirtyi HJK:n riveihin pelattuaan vain kaksi ottelua AC Oulussa. Heinäkuun lopulla alkoi kuitenkin voittoputki, joka siivitti joukkueen taistelemaan sarjan kärkisijoista ja vähintään kakkospaikasta, joka kaudella 2006 riitti suoraan nousuun. Joukkuetta vahvistettiin kesken kauden, kun mukaan liittyivät kamerunilaiset Patrice Ollo, Titi Essomba, sekä Vesa Järvitalo (OLS).[29] Loppukesästä löytyneen hyvään vireen ansiosta oululaisyleisö alkoi löytää Castrenin kentän reunalle, ja pohjoisen paikallisottelussa RoPS:ia vastaan AC Oulu teki uuden yleisöennätyksen, kun paikalla oli 1 955 katsojaa.[30] Joukkueen otettua toiseksi viimeisessä ottelussa Rakuunoita vastaan kuudennen peräkkäisen voiton oli selvää, että viimeisessä ottelussa Castrenin kentällä tasapeli riittäisi toiseen sijaan ja liiganousuun.[31]

Viimeisen kierroksen ottelu AC Oulu – Atlantis FC päättyi 4 717 katsojan edessä Vesa Järvitalon ja Dragan Pejicin maaleilla kotijoukkueen 2–0-voittoon ja nousujuhliin. Oululainen jalkapallo teki 12 vuoden tauon jälkeen riemukkaan paluun liigakartalle.[32] Joukkueen parhaat maalintekijät olivat Dragan Pejic (15 maalia) ja Rafinha (7 maalia).[33]lähde tarkemmin? Seuran liikevaihto kasvoi nousukaudella 611 000 euroon ja taloudellinen tulos oli 79 000 euroa tappiollinen.[34] Kauden päätyttyä myös AC Oulun organisaatiossa tapahtui muutoksia, kun seura erotti jo kesällä seuran toiminnasta sivuun siirretyn manageri Miika Juntusen tämän menetettyä toiminnallaan seurajohdon luottamuksen.[35]

AC Oulun ja FC Hongan peli kaudella 2007.

2007. Harri Kampman jatkoi odotetusti joukkueen päävalmentajana,[37] ja uudeksi toiminnanjohtajaksi nimitettiin Markus Kalmari.[38] Vaihtuvuus joukkueessa oli talven aikana suurta, kun kapteeni Mike Peltola lopetti pelaajauransa, Toni Kolehmainen siirtyi hollantilaisen AZ Alkmaarin organisaatioon, ja joukkueen jättivät myös mm. Jani Luukkonen (MyPa), Jani Sipilä (FC Hämeenlinna), Patrice Ollo (VPS), ja Dragan Pejic. Uusina vahvistuksina liigajoukkueeseen hankittiin joukkueessa kaudella 2003 pelannut Antti Pehkonen (FC Lahti), 204 liigaottelua pelannut maalivahti Jani Viander (FF Jaro) ja 59 liigaottelun Tarmo Koivuranta (TP-47). Ulkomaisia vahvistuksia olivat mm. makedonialainen Toni Banduliev, kroatialainen Sasa Kolic ja ukrainalainen Dmytro Brovkin. AC Oulu lähti liigakauteen noin 800 000 euron budjetilla, ja mm. Veikkaaja arvioi joukkueen rankingissaan yhdeksänneksi, kun suurimpina putoajaehdokkaina pidettiin kolmikkoa FC Viikingit, FC KooTeePee ja FF Jaro.[39]

AC Oulu joutui jatkamaan Veikkausliigassakin kotiotteluiden pelaamista Castrenin kentällä Välivainion kaupunginosassa, koska huonokuntoinen Raatin stadion odotti vielä remontin alkamista.[40] Ensimmäisen liigaottelun AC Oulu pelasi 21. huhtikuuta, kun vastaan asettui FC Viikingit. Ottelu päättyi 1–1-tasapeliin ja ensimmäisen liigamaalin teki Toni Banduliev. AC Oulu kauden alku sujui pirteästi, ja joukkue voitti mm. hallitsevan mestarin Tampere Utd:n kotiottelussa 2–0. Alkukauden jälkeen seurasi kuitenkin kymmenen ottelun voitoton jakso, jonka aikana joukkue tippui liigan viimeiseksi. Vaihtuvuus joukkueessa oli suurta myös kauden aikana, ja kesken kauden joukkueeseen liittyivät mm. Dominic Yobe, Ville Lehtinen ja Raphael Edereho. Uudet vahvistukset eivät kuitenkaan pystyneet nostamaan joukkuetta pois suoran tippujan paikalta, ja ennen viimeistä kierrosta toiseksi viimeisenä ollut FC Viikingit oli pisteen edellä.[41]

AC Oulu hävisi viimeisen kierroksen ottelun MyPa:n vieraana 2–3, ja jäi näin ollen pisteen erolla liigan viimeiseksi tippuen takaisin Ykköseen. Kentällä kävi kauden aikana yhteensä 29 eri pelaajaa, ja joukkueen paras maalintekijä oli toppari Janne Hietanen (5 maalia).[42]lähde tarkemmin? Suurimman yleisömäärän AC Oulu keräsi heinäkuussa FC Honkaa vastaan (4 036), ja yleisökeskiarvo oli surkeasta kaudesta huolimatta 2 725.[43]lähde tarkemmin? AC Oulun liikevaihto kasvoi 795 000 euroon, mutta liigakausi oli kuitenkin raskas myös taloudellisesti, ja tappiota kertyi 424 000 euroa.[44]

Talousvaikeuksien varjossa (2008–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2008. Putoamiseen päättyneen kauden jälkeen AC Oulun uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin kahden vuoden sopimuksella Oulusta kauden 1993 jälkeen maailmalle lähtenyt, ja TPS:n, MyPa:n ja KuPS:in päävalmentajana toiminut Juha Malinen.[46] Edellisen kauden joukkue hajosi, kun mm. Jani Viander (HJK), Janne Hietanen (Troyes), Rafinha (Tampere Utd), Tarmo Koivuranta (KPV) ja Titi Essomba (RoPS) siirtyivät muualle. Kauden 2007 avauskokoonpanon pelaajista joukkueessa jatkoivat vain Antti Pehkonen ja Dominic Yobe, joten joukkue muuttui talven aikana enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Uusina pelaajina joukkueeseen saapuivat mm. 52 liigaottelua pelannut Veli-Pekka Nurmi, Niko Kukka (FC Honka) ja Axel Orrström (Atlantis FC). Uusia ulkomaalaisvahvistuksia olivat brasilialainen Dennys Rodrigues, ranskalainen Boussad Houche ja Dominic Yoben veli Donewell Yobe. AC Oulu lähti kauteen noin 500 000 euron budjetilla, ja tavoitteeksi asetettiin liiganousu kahden vuoden sisällä. Veikkaaja arvioi joukkueen kausiennakossaan vasta viidenneksi suuresta vaihtuvuudesta johtuen, ja suurimpina ennakkosuosikkeina sarjaan lähtivät FC Viikingit ja JJK.[47]

AC Oulu aloitti kauden pirteästi, ja joukkue johti sarjaa keskikesällä. 5. heinäkuuta Castrenin kentällä pelattiin 0–0-tasapeliin päättynyt sarjan kärkikamppailu AC Oulu – FC Viikingit.[48] Oululaisyleisö ei hylännyt joukkuetta tippumisen jälkeen, ja kärkikamppailun tavoin heinäkuiset paikallisottelut PS Kemiä ja TP-47:ää vastaan keräsivät yli 2 000 katsojan yleisöt. TP-47:ää vastaan syntyi kauden ennätysyleisö, 2 633 katsojaa.[49]lähde tarkemmin? AC Oulu menetti kuitenkin sarjan kärkipaikan mm. lukuisten tasapelien ja kapteeni Pehkosen loukkaantumisen myötä. Joukkue voitti sarjan toisen puoliskon otteluista vain kolme, ja se jäi lopulta JJK:n, FC Viikinkien ja FC Hämeenlinnan taakse neljänneksi.[50]

Ykkösen kärkikaksikon ratkettua jo ennen viimeistä kierrosta, viimeiseen kotiotteluun AC Oulu – KPV vaivautui paikalle vain reilut 300 uskollisinta kannattajaa. Kauden parhaat maalintekijät olivat Donewell Yobe (8 maalia) ja Mamadou Konate (7 maalia), ja yleisökeskiarvo (1 434) oli noin puolet edellisen kauden keskiarvosta.[51]lähde tarkemmin? Kentän ulkopuolella seuran toiminnanjohtaja Markus Kalmari jätti tehtävänsä heinäkuussa,[52] ja päävalmentaja Juha Malisen kanssa solmittiin syksyn aikana jatkosopimus kauteen 2011 asti.[53] Kalmarin paikalle ei nimetty uutta toiminnanjohtajaa, sillä seurassa alettiin valmistella yhtiöittämistä ja kilpailutoiminnan siirtämistä uudelle osakeyhtiölle taloustilanteen vahvistamiseksi.[54]

2009. Vuoden 2009 alusta AC Oulun kilpailutoiminta siirtyi Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry:ltä edellisen vuoden puolella perustetulle uudelle osakeyhtiölle, AC Oulu Oy:lle. AC Oulu Oy:n puheenjohtajaksi nimitettiin Teijo Hildén, toimitusjohtajaksi Harri Kynnös ja urheilutoimenjohtajaksi myös pelaajasopimuksen tehnyt ja jo kaudella 2006 joukkueessa pelannut Mika Nurmela.[56] Edellisellä kaudella asetetun tavoitteen mukaan AC Oulu lähti tavoittelemaan liiganousua. Jussi Äijälä (VPS), Boussad Houche, Veli-Pekka Nurmi, Axel Orrström ja Jarno Tenkula (RoPS) jättivät joukkueen, ja uusina pelaajina mukaan liittyivät Nurmelan lisäksi Tommi Kauppinen (KPV), Joonas Pennanen (KPV), Juha Majava (RoPS) ja kanadalainen Frank Jonke. Joukkueen valmistautumista kauteen varjosti tieto siitä, että AC Oulun palkanmaksu oli myöhässä uuden yhtiön heikon taloustilanteen vuoksi, ja pelaajat olivat joutuneet jättämään palkkaturvahakemukset maalis-huhtikuulta.[57] Kentän ulkopuolisista vaikeuksista huolimatta joukkuetta lähti kauteen 800 000 euron budjetilla ja mm. Veikkaaja arvioi AC Oulun Ykkösen ennakkosuosikiksi, jota FC Viikingit ja FC PoPa lähtivät haastamaan.[58]

AC Oulun kausi alkoi tavoitteiden mukaisesti, ja kun se voitti 19. heinäkuuta Castrenin kentällä 2 587 katsojan edessä pohjoisen paikallisottelussa PS Kemin 6–0, joukkue oli puolet otteluista pelattuaan sarjan kärjessä.[59] AC Oulu sai loppukesästä kaksi tärkeää vahvistusta, kun Jarkko Hurme ja Toni Kolehmainen palasivat ulkomailta Ouluun. 19. syyskuuta pelattiin Oulussa Ykkösen kärkikamppailu, kun kahdella pisteellä sarjaa johtanut FC Viikingit saapui AC Oulun vieraaksi. AC Oulu voitti ottelun kauden ennätysyleisön (2 767) edessä 3–1, ja nousi jälleen sarjan kärkeen.[60] Kun joukkue voitti toiseksi viimeisessä ottelussa kotikentällä FC Hämeenlinnan, oli se voittanut yhdeksästä ottelusta kahdeksan ja pelannut yhden tasapelin.[61]

AC Oulun Ykkösen voitto ja liiganousu ratkesivat jo ennen viimeistä kierrosta, kun Atlantis voitti FC Viikingit, eikä KPV:lla ja FC Viikingeillä ollut enää mahdollista nousta AC Oulun ohi. Nousujuhlat pidettiin Castrenin kentällä viimeisessä ottelussa ilman paineita lopputuloksesta.[62] Joukkueen parhaat maalintekijät olivat Donewell Yobe (14 maalia) ja Frank Jonke (10 maalia). AC Oulun yleisökeskiarvo kasvoi edellistä kaudesta ja oli nyt 1 633.[63]lähde tarkemmin? AC Oulu Oy:n ensimmäisen tilikausi oli raskaasti tappiollinen, kun liikevaihto oli vain 356 000 euroa ja tappiota kertyi 428 000 euroa.[64]

2010. AC Oulu lähti seuran historian toiseen liigakauteen pitkälti edellisellä kaudella Ykkösen voittaneella joukkueella, kun avauskokoonpanon pelaajista ainoastaan Toni Kolehmainen (TPS) jätti joukkueen. Päävalmentaja Juha Malisen sopimusta jatkettiin kauden 2012 loppuun, ja edellisen liigakauden kapteeni Janne Hietanen (KSV Roeselare) palasi Belgiasta AC Ouluun. Liigajoukkuetta tulivat vahvistamaan myös Ykkösen parhaaksi puolustajaksi 2009 valittu Mika Lähderinne, sekä laitahyökkääjät Juuso Majava (RoPS) ja kamerunilainen Jean Fridolin Nganbe Nganbe. AC Oulu lähti liigakauteen 900 000 euron budjetilla, ja joukkueen tavoitteena oli säilyttää liigapaikka. Veikkaaja arvioi kausiennakossaan joukkueen kahdeksanneksi, ja joukkueen piti olla nyt yhtenäisempi kuin putoamiseen päättyneellä ensimmäisellä liigakaudella.[66]

AC Oulu aloitti toisen liigakauden hyvin, ja joukkue oli kesäkuussa kolmen peräkkäisen voiton myötä liigan keskikastissa. Heinäkuu oli kuitenkin AC Oululle synkkä ja joukkue valui kuuden tappion myötä putoamistaisteluun.[67] Pelillisen vireen löydyttyä kävi ilmi, että seuran taloustilanne on erittäin heikko. AC Oulu Oy järjesti 31. elokuuta kriisikokouksen, jossa kerrottiin loppukauden olevan vaarassa ilman taloudellista apua. AC Oulu ilmoitti myös toimitusjohtaja Harri Kynnöksen jättäneen tehtävänsä.[68] Seuran taustalla olleista vaikeuksista huolimatta kausi jatkui, ja 18. syyskuuta Castrenin kentälle saapui liigassa viimeisenä majaillut FC Lahti. Putoamiskamppailun kannalta tärkeä ottelu päättyi kauden ennätysyleisön (3 625) edessä Jari Litmasen voittomaalilla FC Lahden 2–1-voittoon, ja AC Oulun jäätyä voitoitta myös kahdessa viimeisessä kotiottelussa FC Lahti oli vain pisteen päässä ennen viimeistä kierrosta.[69]

AC Oulu matkusti kauden viimeiseen otteluun Pietarsaareen, jossa se voitti Mika Nurmelan ja Juuso Majavan maaleilla FF Jaron 2–1. Joukkue nousi voiton ansiosta sarjataulukossa yhdenneksitoista ja säilyi suoraan liigassa.[70]lähde tarkemmin? AC Oulun parhaat maalintekijät olivat Frank Jonke (8 maalia) ja Mika Nurmela (6 maalia), ja yleisökeskiarvo oli viimeisellä Castrenin kentällä pelatulla kaudella 1 992.[71]lähde tarkemmin? AC Oulu Oy:n liikevaihto oli 697 000 euroa, mutta osakeyhtiön toinenkin vuosi oli raskaasti tappiollinen, kun tulos oli miinuksella 329 000 euroa.[72] Kauden jälkeen paljastui, että Dominic ja Donewell Yobe olivat mukana Veikkausliigan sopupeliskandaalissa, ja heidät tuomittiin seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä kahden vuoden kansainväliseen pelikieltoon.[73][74]

Uusi aika Raatin stadionilla (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011. AC Oulun uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Kimmo Piispanen, ja puheenjohtajan tehtäviä alkoi hoitaa Arto Oja.[76] Joukkueen piti pelata kaudella 2011 edellisellä kaudella ansaitsemallaan liigapaikalla, mutta Palloliitton seuralisenssikomitea hylkäsi AC Oulun liigalisenssihakemuksen ja pelioikeuden liigassa, koska seura ei täyttänyt lisenssille asetettuja taloudellisia kriteereitä. Palloliiton valituslautakunnan ja Urheilun oikeusturvalautakunnan hylättyä AC Oulun valitukset joukkue pudotettiin Ykköseen.[77] Dennys Rodrigues, Niko Kukka (MYPA), Antti Pehkonen (FC YPA), Jarkko Hurme (TPS), Jean Fridolin Nganbe Nganbe ja Frank Jonke (FC Inter) jättivät joukkueen, ja uusina pelaajina AC Ouluun liittyivät paluumuuton kaupunkiin tehnyt Jani Kauppila (Haka), Jeremy Vuolo, Daniel Owusu, Dritan Stafsula sekä Randy Edwini-Bonsu. AC Oulun piti lähteä kauteen 975 000 euron budjetilla, mutta sarjatason muutoksen vuoksi budjettia jouduttiin leikkaamaan noin kolmanneksella.[78]

Veikkaaja arvioi Ykkösen kausiennakossa AC Oulun kolmanneksi ja yhdeksi ennakkosuosikki FC Lahden haastajaksi.[79] AC Oulu pelasi kaksi ensimmäistä kotiotteluaan vielä Castrenin kentällä, mutta siirtyi 18. kesäkuuta pelaamaan uudelle Raatin stadionille. Vuosien 2009–2011 aikana remontoidun stadionin avausotteluna pelattiin Ykkösen ottelu AC Oulu – FC Viikingit, jota saapui seuraamaan yli 3 000 katsojaa.[80] AC Oulu taisteli sarjan kärkisijoista FC Lahden, PK-35:n ja OPS:in kanssa, ja joukkue oli kiinni jopa sarjan voitossa voitettuaan 7. elokuuta sarjakärki FC Lahden vieraissa 2-1 sekä 21. syyskuuta paikallisvastustaja OPS:in kauden ennätysyleisön (4 118) edessä 6-2. FC Lahti piti kuitenkin sarjajohtonsa loppuun asti ja AC Oulu jäi lopulta kolmanneksi.[81]

AC Oulun parhaat maalintekijät olivat Randy Edwini-Bonsu (16 maalia) ja Dritan Stafsula (12 maalia). Edwini-Bonsu sijoittui Ykkösen maalipörssissä toiseksi FC Viikinkien Ville Salmikiven jälkeen. Oululaisyleisö ei hylännyt Ykköseen pudotettua joukkuetta, vaan yleisökeskiarvo ensimmäisellä Raatin stadionilla pelatulla kaudella oli 2 003.[82]lähde tarkemmin? AC Oulu Oy:n liikevaihto oli 501 000 euroa ja osakeyhtiö kärsi kolmannen peräkkäisen tappiollisen kauden, kun tappiota kertyi 313 000 euroa.[83] Seuran taustoissa tapahtui syksyllä jälleen muutoksia, kun toimitusjohtaja Kimmo Piispanen ja kesällä valittu puheenjohtaja Sakari Huikuri jättivät seuran. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Petteri Haapala ja Arto Ojasta tuli toistamiseen seuran puheenjohtaja.[84]

2012. AC Oulu oli kaudella 2012 Ykkösessä kuudes.

2013. AC Oulu oli kaudella 2013 Ykkösessä viides.

Värit ja logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Oulun ensimmäiset peliasut olivat väritykseltään kokosiniset ja ensimmäinen logo viittasi perustajaseurojen väreihin. Näillä tunnuksilla AC Oulu pelasi vuoteen 2006 asti. Peliasun värit ja logo uudistettiin ensimmäiselle liigakaudelle 2007, jolloin pelipaitojen väri vaihdettiin laivastonsiniseksi, shortsien väri valkoiseksi ja käyttöön otettiin uusi laivastonsininen vaakunakilpitaustainen logo.

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raatin stadion 17.6.2011
Pääartikkeli: Raatin stadion

AC Oulu pelaa kotiottelunsa Raatin stadionilla, jonka avajaiset pidettiin kesällä 1953. Stadion remontoitiin osana Raatin liikuntakeskuksen peruskorjausta 2009–2011, ja AC Oulu on pelannut stadionilla kaudesta 2011 alkaen.

Raatin stadionin kokonaiskapasiteetti on 5 000 katsojaa. Stadionilla on 2 500 katettua istumapaikkaa pääkatsomossa, 2 500 istumapaikkaa pitkällä sivulla aurinkokatsomossa ja modernit VIP-tilat aitioineen. Kenttäalustana lämmitettävä luonnonnurmi, joka on Suomen pohjoisin lämmitettävä siirtonurmi.[86]

AC Oulu pelasi kotiottelunsa Castrenin kentällä 2003–2010, ja talvikaudella kotikenttänä toimii Heinäpään palloiluhalli.

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Oulun kannattajaryhmä Sinitähdet sai alkunsa vuonna 2006, kun joukko oululaisia jalkapalloihmisiä kokoontui miettimään miten AC Oulun otteluiden tunnelmaa voisi parantaa. Ensimmäisten kausien aikana kentän laidalla vaikuttanut AC Oulu Fanatiks oli hajoamassa ympäri Suomea. Saman vuoden keväällä myös laajemman joukon kiinnostus kannattajatoimintaa kohtaan alkoi nousta ja ensimmäisen kerran Sinitähdet kokoontuivat isommalla joukolla kesäkuussa 2006 AC Oulun vierasotteluun Rovaniemellä. Alkuun toiminta oli vapaamuotoista, mutta myöhemmin taustat on organisoitu yhdistysmuotoon. Alkuvuodesta 2007 myös pääkaupunkiseudulta alkoi löytyä AC Oulusta ja jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä, ja kesän ja syksyn aikana Sinitähdille muodostui Etelä-Suomen alajaosto Etelän Pellet.[87] Nykyisin Sinitähtien toiminnassa on mukana yli neljäkymmentä henkeä ympäri Suomea. [88]

Organisaatio ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Oulun toiminnasta kaudet 2003–2008 vastasi Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry, jonka puheenjohtajana toimi Matti Heikkinen. AC Oulun managerina 2003–2006 toimi Miika Juntunen ja toiminnanjohtajana 2007–2008 Markus Kalmari.

AC Oulu yhtiöitettiin ja toiminta siirrettiin kaudesta 2009 alkaen AC Oulu Oy:lle. Toimitusjohtajana toimi 2009–2010 Harri Kynnös, 2011 Kimmo Piispanen ja 2012 Petteri Haapala. AC Oulu Oy:llä ei ole päätoimista toimitusjohtajaa kaudella 2013.

AC Oulu Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus:[89]

  • Arto Oja, puheenjohtaja (2012–)
  • Ilkka Kalermo
  • Timo Kalermo
  • Paavo Karjalainen

Hallituksen puheenjohtajana toimi 2009–2010 Teijo Hildén ja 2011 Sakari Huikuri.

Urheilutoimenjohtaja:[90]

Talouden tunnusluvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilikausi Sarja Liikevaihto Tulos
2009 Ykkönen 356 000 € −428 000 €
2010 Veikkausliiga 697 000 € −329 000 €
2011 Ykkönen 501 000 € −313 000 €
2012 Ykkönen

Lähde: Finder[91]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 30. elokuuta 2014.[92]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Canada.svg Monsalve, DavidDavid Monsalve
2 P Flag of Finland.svg Hietanen, JanneJanne Hietanen
5 P Flag of Finland.svg Räisänen, PekkaPekka Räisänen
6 P Flag of Finland.svg Heikari, Juho-MattiJuho-Matti Heikari
7 K Flag of Finland.svg Nurmela, MikaMika Nurmela
8 K Flag of Canada.svg Oppong, DominicDominic Oppong
9 P Flag of Albania.svg Stafsula, DritanDritan Stafsula
10 H Flag of Cameroon.svg Essomba, TitiTiti Essomba
Nro Paikka Pelaaja
11 H Flag of Denmark.svg Gerster Peipinen, MortenMorten Gerster Peipinen
12 M Flag of Finland.svg Lindholm, TommiTommi Lindholm
13 H Flag of Finland.svg Sohlo, JoonasJoonas Sohlo
14 K Flag of Finland.svg Siira, TuureTuure Siira
15 H Flag of Finland.svg Welling, PekkaPekka Welling
16 P Flag of Finland.svg Lappalainen, AleksiAleksi Lappalainen
17 K Flag of Finland.svg Nurmela, AnselmiAnselmi Nurmela
20 K Flag of Finland.svg Mäkäräinen, HenryHenry Mäkäräinen
21 H Flag of Finland.svg Heikkilä, AapoAapo Heikkilä
23 P Flag of Cameroon.svg Ollo, PatricePatrice Ollo
37 K Flag of Finland.svg Ojala, MatiasMatias Ojala
77 H Flag of Cameroon.svg Tayou, DidierDidier Tayou

Entiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päävalmentaja: Rauno Ojanen (2012–)
  • Valmentaja: Ilkka Matila
  • Maalivahtivalmentaja: Jani Luukkonen

Entiset päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

* Polack erotettiin 1.8.2005 ja loppukauden valmennusvastuun kantoivat kakkosvalmentaja Ari Härkönen ja Aki Lahtinen.
** Malinen siirtyi 10.9.2012 loppukauden mittaisella vuokrasopimuksella Hakan päävalmentajaksi. Loppukauden valmennusvastuun kantoi kakkosvalmentaja Rauno Ojanen.[93]

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Oulun kotiotteluiden yhteydessä on julkistettu pelaajia oululaisen jalkapallon Hall Of Fameen.[94]

Seuraennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat voitot:

  • Suurin kotivoitto Veikkausliigassa: 5–1 (2.9.2007 AC Oulu – FF Jaro)
  • Suurin vierasvoitto Veikkausliigassa: 0–3 (12.6.2010 FC Lahti – AC Oulu)
  • Suurin kotivoitto Ykkösessä: 7–0 (10.9.2011 AC Oulu – FC Espoo), 7-0 (20.9.2014 AC Oulu – FC Viikingit)
  • Suurin vierasvoitto Ykkösessä: 0–4 (15.6.2003 IF Kraft – AC Oulu)

Suurimmat tappiot:

  • Suurin kotitappio Veikkausliigassa: 2–5 (2.5.2010 AC Oulu – KuPS)
  • Suurin vierastappio Veikkausliigassa: 6–1 (6.7.2010 JJK – AC Oulu)
  • Suurin kotitappio Ykkösessä: 0–3 (29.8.2004 AC Oulu – P-Iirot)
  • Suurin vierastappio Ykkösessä: 5–0 (18.10.2003 PP-70 – AC Oulu)

Pelaajat:

Yleisöennätykset:

  • Suurin kotiyleisö Raatin stadionilla (2011–): 4 118 (21.9.2011 AC Oulu – OPS)
  • Suurin kotiyleisö Castrenin kentällä (2003–2010): 4 717 (21.10.2006 AC Oulu – Atlantis FC)

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
2003 Ykkönen 8. 26 9 8 9 37 – 37 35
2004 Ykkönen 5. 26 10 9 7 39 – 33 39
2005 Ykkönen 10. 26 8 7 11 32 – 33 31
2006 Ykkönen 2. 26 15 7 4 53 – 25 52
2007 Veikkausliiga 14. 26 5 7 14 28 – 49 22
2008 Ykkönen 4. 26 10 11 5 40 – 26 41
2009 Ykkönen 1. 26 16 5 5 57 – 24 53
2010 Veikkausliiga 11. 26 8 6 12 31 – 44 30
2011 Ykkönen 3. 24 14 6 4 51 – 22 48
2012 Ykkönen 6. 27 9 10 8 38 – 35 37
2013 Ykkönen 5. 27 11 7 9 36 – 38 40

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Pelaaja O M
2003 Ykkönen Jeferson Pires Brasilian lippu 26 12
2004 Ykkönen Jeferson Pires Brasilian lippu 25 10
2005 Ykkönen Kolme pelaajaa * 5
2006 Ykkönen Dragan Pejic Serbian lippu 25 15
2007 Veikkausliiga Janne Hietanen Suomen lippu 25 5
2008 Ykkönen Donewell Yobe Sambian lippu 23 8
2009 Ykkönen Donewell Yobe Sambian lippu 23 14
2010 Veikkausliiga Frank Jonke Kanadan lippu 24 8
2011 Ykkönen Randy Edwini-Bonsu Kanadan lippu 20 16
2012 Ykkönen Joonas Sohlo Suomen lippu 24 9
2013 Ykkönen Joonas Sohlo Suomen lippu 23 7

* Jeferson Pires (21/5), Jukka Puurunen (19/5), Rafinha (21/5)

Yleisömäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Ka. Suurin Suurin ottelussa
2003 Ykkönen 770 1 483 AC Oulu – RoPS (21.8.2003)
2004 Ykkönen 611 1 244 AC Oulu – KuPS (10.6.2004)
2005 Ykkönen 571 1 088 AC Oulu – OLS (11.8.2005)
2006 Ykkönen 1 267 4 717 AC Oulu – Atlantis FC (21.10.2006)
2007 Veikkausliiga 2 725 4 036 AC Oulu – FC Honka (22.7.2007)
2008 Ykkönen 1 434 2 633 AC Oulu – TP-47 (24.7.2008)
2009 Ykkönen 1 633 2 767 AC Oulu – FC Viikingit (19.9.2009)
2010 Veikkausliiga 1 992 3 625 AC Oulu – FC Lahti (18.9.2010)
2011 Ykkönen 2 003 4 118 AC Oulu – OPS (21.9.2011)
2012 Ykkönen 1 350 3 622 AC Oulu – OPS (29.8.2012)

* AC Oulu pelasi kotiottelut 2003–2010 Castrenin kentällä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaleva 10.9.2002
  2. Kaleva 10.9.2002
  3. Veikkaajan kausiennako 2004
  4. Kaleva 10.11.2002
  5. Kaleva 14.1.2003
  6. Kaleva 12.11.2002
  7. Veikkaajan kausiennakko 2003
  8. Kaleva 16.5.2003
  9. Veikkaajan kausiennakko 2003
  10. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2004. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2004. ISSN 0787-7188.
  11. AC Oulu, kausi 2003 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  12. Kaleva 14.5.2004
  13. Veikkaajan kausiennakko 2004
  14. Veikkaajan kausiennakko 2004
  15. Kaleva 12.7.2004
  16. AC Oulu, kausi 2004 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  17. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2005. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2005. ISSN 0787-7188.
  18. AC Oulun osakeantiesite 2009
  19. AC Oulu, kausi 2004 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  20. Kaleva 11.12.2004
  21. Veikkaajan kausiennakko 2005
  22. Kaleva 2.8.2005
  23. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  24. AC Oulun osakeantiesite 2009
  25. AC Oulu, kausi 2005 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  26. Kaleva 15.11.2005
  27. Kaleva 3.1.2006
  28. Veikkaajan kausiennakko 2006
  29. AC Oulu, kausi 2006 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  30. Kaleva 31.8.2006
  31. Kaleva 15.10.2006
  32. Kaleva 22.10.2006
  33. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  34. AC Oulun osakeantiesite 2009
  35. Kaleva 2.12.2006
  36. AC Oulu, kausi 2006 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  37. Kaleva 28.10.2006
  38. Kaleva 17.12.2006
  39. Veikkaajan kausiennakko 2007
  40. Kaleva 24.10.2006
  41. Kaleva 25.10.2007
  42. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  43. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  44. AC Oulun osakeantiesite 2009
  45. AC Oulu, kausi 2007 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  46. Kaleva 24.11.2007
  47. Veikkaajan kausiennakko 2008
  48. Kaleva 6.7.2008
  49. Soininen, Heidi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  50. AC Oulu, kausi 2008 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  51. Soininen, Heidi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  52. Kaleva 15.7.2008
  53. Kaleva 18.9.2008
  54. Kaleva 15.7.2008
  55. AC Oulu, kausi 2008 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  56. Kaleva 27.11.2008 ja 13.1.2009
  57. Kaleva 22.4.2009
  58. Veikkaajan kausiennakko 2009
  59. Kaleva 20.7.2009
  60. Kaleva 20.9.2009
  61. AC Oulu, kausi 2009 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  62. Kaleva 18.10.2009
  63. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  64. Finder, AC Oulu Oy, taloustiedot finder.fi. Viitattu 2.2.2012.
  65. AC Oulu, kausi 2009 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  66. Veikkaajan kausiennakko 2010
  67. AC Oulu, kausi 2010 sinitahdet.net. Viitattu 8.2.2012.
  68. Kaleva 1.9.2010
  69. Kaleva 18.10.2010
  70. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  71. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  72. Finder, AC Oulu Oy, taloustiedot finder.fi. Viitattu 2.2.2012.
  73. Yoben veljeksille seitsemän kuukautta ehdollista kaleva.fi 6.5.2011.
  74. Yoben jalkapalloveljeksille kansainvälinen pelikielto kaleva.fi 31.1.2012.
  75. AC Oulu, kausi 2010 sinitahdet.net. Viitattu 5.6.2012.
  76. Kaleva 6.11.2010
  77. Kaleva 19.4.2011
  78. Kaleva 9.2.2011
  79. Veikkaajan kausiennakko 2011
  80. Kaleva 19.6.2011
  81. AC Oulu, kausi 2011 sinitahdet.net. Viitattu 6.6.2012.
  82. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  83. Finder, AC Oulu Oy, taloustiedot finder.fi. Viitattu 6.6.2012.
  84. Kaleva 20.10.2011
  85. AC Oulu, kausi 2011 sinitahdet.net. Viitattu 6.6.2012.
  86. AC Oulu: Raatin stadion acoulu.fi. Viitattu 30.12.2011.
  87. ACIAA 8/2011
  88. Sinitähdet: Sinitähdet sinitahdet.net. Viitattu 30.12.2011.
  89. AC Oulu: AC Oulu Oy, hallitus acoulu.fi. Viitattu 1.1.2012.
  90. AC Oulu: Yhteystiedot acoulu.fi. Viitattu 1.1.2012.
  91. Finder: AC Oulu, taloustiedot finder.fi. Viitattu 16.1.2012.
  92. Joukkue 2014 AC Oulu.
  93. Juha Malinen loppukaudeksi FC Hakan peräsimeen - Rauno Ojaselle vetovastuu acoulu.fi 10.9.2012.
  94. AC Oulu: Hall of Fame acoulu.fi. Viitattu 19.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]