FC Lahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
FC Lahti
FC Lahden logo
Koko nimi FC Lahti
Perustettu 1996
Kaupunki Lahti
Kotikenttä Lahden stadion
– Kapasiteetti 7 465
Puheenjohtaja Mika Halttunen
Valmentaja Toni Korkeakunnas
Sarja Veikkausliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Miesten jalkapallo
Veikkausliiga
Pronssia Pronssia Veikkausliiga 2008
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa Suomen Cup 2002
Liigacup
Kultaa Kultaa Liigacup 2007
Kultaa Kultaa Liigacup 2013
Hopeaa Hopeaa Liigacup 2004
Hopeaa Hopeaa Liigacup 2005

FC Lahti on vuonna 1996 perustettu lahtelainen jalkapalloseura, joka pelaa kaudella 2014 Veikkausliigassa. FC Lahti pelaa kotiottelunsa Lahden stadionilla, ja seuran tunnusväri on musta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet Ykkösessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti perustettiin 7.11.1996 jatkamaan FC Kuusysin ja Lahden Reippaan hienoja perinteitä lahtelaisena jalkapallon huippuseurana[1]. Reipas ja Kuusysi päättivät keskittyä jatkossa vain junioritoimintaan ja naisjalkapalloon. FC Lahti aloitti kaudella 1997 Kuusysin 1. divisioonan etelälohkon sarjapaikalla ja reservijoukkueeksi perustettu Pallo-Lahti 2.divisioonassa Reippaan sarjapaikalla. Joukkueen valmentajana ja managerina aloitti Harri Kampman apunaan Esa Pekonen. Joukkue kasattiin perustajaseurojen parhaimmistosta. Pelaajistosta tulikin täysin lahtelainen muutamalla ulkomaalaisella höystettynä. Lahtelainen yrityselämä lähti innolla FC Lahden mukaan. Mustat paidat nousivat heti alussa FC Lahden tunnusmerkiksi. Järjestettiinpä paidoista, jopa yleisökysely jonka voittajaksi kokomusta nousi. Liekö kova mediamylläkkä häirinnyt keskittymistä oleelliseen, sillä kausi alkoi pelillisesti vaisusti. Kesän koittaessa peli kuitenkin parani ja lopulta sijoitus lohkossa oli toinen.

Seuraavalla kaudella selkeä tavoite oli nousta liigaan ja sen toteutumista auttoi liigan tuleva laajentuminen kahdentoista joukkueen sarjaksi. Pelaajistossa muuttui varsin paljon. Neljän ulkomaalaisvahvistuksen Lahti sai todellisen super-paluumuuttajan, kun ex-Ajax Petri Tiainen liittyi joukkoon. Kesken kauden Lahti palkkasi toisen huippuluokan paluumuuttajan Ismo Liuksen muodossa. Alkukaudesta tuli nousuhaaveilla kuitenkin kolaus, kun valmentaja Harri Kampman siirtyi Skotlannin pääsarjan Motherwellin manageriksi. Kakkosvalmentaja Esa Pekonen otti ohjat käsiinsä ja tekikin erinomaista työtä, sillä Lahti voitti lohkonsa ja varmisti nousunsa yläloppusarjassa jo kolme kierrosta ennen päätöstä. Lisäksi FC Lahti voitti ykköscupin ja eteni Suomen Cupissa 16 parhaan joukkoon.

Liigataival alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen liigakaudeksi joukkue muuttui jälleen. Kapteeni Tero Penttilä siirtyi Hakaan ja mustapaitojen rinkiin liittyivät kokeneet Jarkko Koskinen, Petri Järvinen ja Rodrigo. Lisäksi Kirkkonummelta hankittiin lupaava Mika Väyrynen. Menestys liigassa ei vastannut odotuksia. Valmentaja Pekonen sai lähteä ja tilalle nousi Jari Pyykölä. Pekonen palasi joukkueeseen loppukaudesta, tosin pelaajana. Joukkueessa pelasi kauden aikana seitsemän ulkomaalaista, mikä vaikutti osaltaan joukkuehenkeen. Kausi päättyi tuskaisen ikimuistoisiin karsintaotteluihin FF Jaroa vastaan, joissa Lahti pelastui lopulta Jarkko Koskinen rangaistuspotkumaalilla.

Toinen liigakausi toi sijoituksen kahdeksantena. Kaksijakoinen kausi alkoi heikosti, mutta syksyllä peli kulki ja sarjapaikka varmistui. Jari Pyykölä ajoi joukkueeseen kurinalaista joukkue puolustamista ja antoi vastuuta nuorille pelaajille. Taloudellisesti merkittävin uutinen oli Petri Pasasen siirto AFC Ajaxiin. Lisäksi Heikki Haara siirtyi kauden aikana Wimbledon FC:n.

Kausi 2001 oli tuloksellisesti vaihteleva. Alkukaudesta pisteitä kertyi puolustavalla taktiikalla niukasti. Valmentaja Jari Pyykölä muutti pelisuunnitelmaa hyökkäävämmäksi ja peli muuttui heti viihdyttäväksi ja maalirikkaaksi. Myös tuloksellisesti muutos toimi. Syksyllä peli jatkui yleisöystävällisenä, mutta joukkue menetti tehokkuutensa. Veikkausliiga päättyi FC Lahden osalta yhdeksänteen sijaan. Tavoitteena ollut kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen valui käsistä, kun viimeisellä kierroksella KuPS vei pisteet ja nousi Lahden ohi. Mustapaitojen pelaajat nousivat maajoukkueeseen laajalla rintamalla. U21-joukkueessa pelasivat Jarno Heinikangas ja Tuomas Haapala. Nuorten MM-kisoissa Argentiinassa Suomea edusti Teemu Lampinen ja Jukka Hirvonen. 18-vuotiaiden EM-kotikisat esittelivät kolme lahtelaista – Henri Ahonen, Janne Hannula, Pekka Lagerblom. Lisäksi Lahti solmi Inter Milanon kanssa satelliittiseurasopimus. Resurssien puutteen vuoksi hallitus päätti lakkauttaa reservijoukkue FC Pallo-Lahden toiminnan.

Kampmanin paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Kampmanin vuosien aikana FC Lahti saavutti parhaat sijoituksensa Veikkausliigassa, ennen pronssista kautta 2008.

Seuraava kausi alkoi vanhan tutun valmentajan johdolla. Harri Kampman palasi Motherwellin ja Tampereen kierrokseltaan Lahteen. Seura asetti tavoitteekseen kuudennen sijan sarjassa. Kampmanin mukanaan tuoma aggressiivisen karvauspeli toimi varsinkin keskikesällä mallikkaasti. Nuo keskikesän pelit pelattiin poikkeuksellisesti Kisapuistossa. Joukkue olikin tavoitteessaan vielä yläloppusarjan alkaessa, mutta heikko syksy pudotti sijoituksen kahdeksanneksi. Suomen Cupissa tulos oli parempi, vaikkei sielläkään helpolla selvitty. Gnistania vastaan joukkue oli pitkään pulassa, mutta kenties fanin viuhahdus auttoi asiaa, sillä Lahti hoiti pelin lopulta 2-0. Välierässä Allianssia vastaan sankariksi nousi Gabor Bardi upeilla rankkaritorjunnoillaan. Joukkue taisteli itsensä finaaliin asti, mutta ei kyennyt siinä kaatamaan vahvaa Hakaa.

Kaudeksi 2003 FC Lahti sai kaksi kovaa, kokenutta ja tuttua vahvistusta. Uusina niminä seuraan liittyi Jukka Koskinen ja Tommi Kautonen. Surkeasta kauden aloituksesta huolimatta, joukkue saavutti siihen astisen liiga-aikansa parhaan sijoituksen ollen viides. Saavutuksen arvoa lisää se, että joukkue oli lähes täysin lahtelainen. Suomen Cup päättyi masentavasti Käpylän Pallolle kärsittyyn tappioon. Kauden päätteeksi loistavan kauden pelannut Pekka Lagerblom siirtyi Saksaan ja Werder Bremeniin.

Kausi 2004 muistetaan ennen kaikkea Jari Litmasen paluusta kotikaupunkiin. Litmasen myötä FC Lahti sai valtavasti mediahuomiota. Ensi esiintymisensä Litti teki Liigacupin finaalissa, jonka Allianssi lopulta vei nimiinsä. Joukkue muuttui muutenkin, sillä Michail Slawuta ei jatkanut joukkueessa ja Tuomas Haapala sekä Niki Helenius siirtyivät MyPaan. Lahden paitaan siityi U21-maalivahti Tatu Niskanen. Kauden avausottelussa Lahden Stadionilla oli todellinen yleisöryntäys, kun 12850 lahtelaista halusivat nähdä Kuninkaan paluun. Veikkausliiga kulki lahtelaisittain kohtalaisesti, mutta liian monet tasapelit toivat lopulta sijan seitsemän. Tappioita kärsittiin koko kaudella vain kuusi eli sama määrä kuin hopea ottanut Allianssi. Suomen Cupissa joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon. Cup-taival päättyi 8. kierroksella Valkeakoskella. Njazi Kuqi vakuutti Birminghamin ja solmi kauden päätteeksi 3,5-vuotisen sopimuksen Valioliigaan.

2005 Lahti teki muutamia nimekkäitä hankintoja (mm. Mika Kottila) ja joukkue nostettiin mediassa jopa mestarisuosikiksi. Liigacupin finaalissa Lahti kohtasi jälleen Allianssin ja jälleen pokaalimatkasi Vantaalle. Veikkausliigakausi käynnistyi totuttuun tapaan tahmeasti. Kun puolustuksen loukkaantumistilanne helpotti, näkyi se heti tuloksissa ja kaivattuja voittojakin saatiin. Loppusijoitus oli kuudes. Suomen Cupissa FC Lahti taipui vasta semifinaalin rangaistuslaukauskilpailussa TPS:lle. Kristian Sund siirtyi maaliskuussa Norjan Staebekiin. Kauden jälkeen myös Kari Arkivuo muutti Norjaan Sandefjordin joukkueeseen. Päävalmentaja Harri Kampmanin työsopimus purettiin värikkäiden vaiheiden jälkeen loppuvuodesta.

Muurisen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi kausi alkoi Antti Muurisen opastuksella. Alkukautta varjostivat etenkin kotiotteluissa ilmennyt tehottomuus ja jälleen kerran peikkona olleet loukkaantumiset. Christian Sundin paluu sai kuitenkin pelin taas toimimaan ja pistepussi alkoi karttua parempaan tahtiin. Ensimmäistä kauttaan Muurisen komennossa pelannut FC Lahti sijoittui Veikkausliigassa kahdeksanneksi. Kauden jälkeen Tommi Kautonen, Mika Kottila ja Jarkko Koskinen päättivät menestyksekkäät uransa.

Muurisen toinen kausi oli lahtelaisittain tuttua. Peli kulki vaihtelevasti ja sijoitus turvallisessa keskikastissa - tällä kertaa kahdeksas. Kauden kohokohta oli Liigacupin voitto huhtikuussa. Inter kaatui seuran historian kolmannessa finaalissa rangaistuspotkuilla. Antti Muurinen teki elokuussa sopimuksen HJK:n kanssa ja sai tästä kritiikkiä erityisesti lahtelaisfaneilta, mutta myös yli seurarajojen. Lopulta Muurinen siirtyikin kesken kauden helsinkiläisseuraan. Lahden loppukauden valmentajana toimi kakkosluotsi Luciano Martins.

Mäkelän aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloituskokoonpano pronssin ratkaisseessa HJK-ottelussa

Kaudeksi 2008 Lahden valmentajaksi tuli jo seurassa pelaajana tutuksi tullut Ilkka Mäkelä. Pelaajisto muuttui hallitusti ja vain neljä (Slawuta, Hauhia, Taulo ja Sund) enemmän pelannutta miestä vaihtoi maisemaa. Mäkelä muutti joukkueen taktiikkaa puolustavammaksi ja toi mukanaan tiukan prässipelin. Talvikaudella peli kulki mainiosti ja liigacupissa Lahti eteni aina välieriin asti, jossa TPS kuitenkin osoittautui vahvemmaksi. Kauden kynnyksellä pitkään palvellut toiminnanjohtaja Jussi Lumio siirtyi syrjään ja tilalle tuli markkinointi- ja myyntijohtajan tehtäviä yritysmaailmassa hoitanut Milko Marsala.

Lahti aloitti kauden vahvasti ja pysytteli tiiviisti sarjataulukon kärkisijoilla. Joukkue pelasi liikkuvaa ja viihdyttävää peliä. Heinäkuun alussa hyvää kautta pelannut Berat Sadik siirtyi Saksan Bundesliigan Arminia Bielefeldiin. Heinäkuussa kaikkien aikojen suomalaisjalkapalloilija Jari Litmanen liittyi Lahden harjoitusrinkiin ja teki huikean paluun pelikentille 11. elokuuta ottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Lahden 8-1 -voittoon päättyneessä ottelussa reilut puoli tuntia pelannut Litmanen teki kaksi maalia ja syötti kaksi osumaa. Lahti taisteli sijoituksestaan kärjen tuntumassa kauden loppuun asti. Jonne Kemppisen viime hetken maali kauden toiseksi viimeisessä ottelussä IFK Maarianhaminaa vastaan takasi Lahdelle voiton ja mahdollisuuden voittaa pronssia sarjan viimeisessä ottelussa, jossa Lahti voitti HJK:n Finnair Stadiumilla 0-1 Drilon Shalan maalilla. Historiallista pronssijuhlaa todisti helsinkiläisten lisäksi n. 500-600 Lahdesta saapunutta kannattajaa.

Kausi 2009 alkoi Uusi Lahti Cupin voitolla. Helmikuun puolessa välissä toimitusjohtaja Milko Marsala siirtyi uusien haasteiden pariin ja Urpo Karjalainen otti hänen tehtävänsä väliaikaisesti hoitoonsa [2]. Myöhemmin keväällä toimitusjohtajaksi valittiin Hasse Kallström [3]. Joukkue kärsi koko talvi- ja kevätkauden suuresta määrästä loukkaantumisia. Liigacupin otteluissa Lahden kokoonpanossa nähtiin välillä suuri määrä juniori-ikäisiä pelaajia. Varamiehisistä kokoonpanoista huolimatta FC Lahti eteni jatkoon alkulohkostaan ja taipui puolivälierässä vasta rangaistuspotkukilpailussa. Pahin takaisku tuli helmikuussa, kun Rafael loukkasi harjoitusottelussa IFK Mariehamnia vastaan polvensa ja joutui useaksi kuukaudeksi sivuun kentiltä [4]. Kuntoutuminen eteni kuitenkin odotettua nopeammin ja kauden alkaessa Rafael oli jo palannut joukkueharjoituksiin ja paluu kentille tapahtui jo toisessa sarjaottelussa. FC Lahti lähti kauteen edellisvuoteen nähden varsin pienin kokoonpanomuutoksin. Pyry Kärkkäinen siirtyi talven aikana HJK:n ja Pekka Kainu Vaasan Palloseuraan. Lisäksi vähän pelannut Eetu Sassila siirtyi Ykkösen PK-35:n. FC Lahti vahvistui MyPa:sta tulleella Mohamed Fofanalla sekä koeaikanaan vakuuttaneilla City Starsin Toni Huuhkalla ja FC Hämeenlinnan Jussi Heikkisellä. Kauden kynnyksellä joukkueeseen liittyi vielä paluumuuttaja Niki Helenius. Jari Litmanen pelasi keväällä liigacupin otteluita Lahden paidassa ja teki lopulta kolme päivää ennen kauden avausottelua vuoden jatkosopimuksen FC Lahden kanssa.

Kausi alkoi liigassa mukavasti ja joukkue jatkoi edellisellä kaudella alkanutta tappiottomien otteluiden putkea kuudella ja teki näin uuden seuraennätyksen. Loukkaantumiset koettelivat ryhmää jo alkukaudella. Jussi Heikkinen ja Jukka Veltheim kokivat kauden päättäneet kolhunsa heti kauden alettua ja liittyivät saman kohtalon harjoituskaudella kokeneen Mika Hännisen seuraan. Pelillisesti kesä jatkui haparoiden. Europelit kuormittivat entisestään loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta ja heinäkuun liigaotteluissa nähtiin ajoittain varamiehinen lahtelaisryhmä. Hienojen Europa-liiga esitysten vastapainoksi pelit kotimaassa takkusivat ja joukkue vakiinnutti paikkansa sarjataulukossa tasaisen keskikastin alaosaan. Kahden ottelun visiitti Kisapuistoon oli yhtä monen tappion myötä pelillisesti epäonnistunut. Lopulta kausi päättyi liigassa odotuksia heikompaan 11. sijaan. Cupissa Lahti sentään selvisi välieriin asti, mutta Inter oli talvea odottavalla Lahden Stadionilla liian vahva ja jatkoi lopulta mestariksi asti.

Talven aikana FC Lahti menetti edelliskauden runkopelaajistaa maalivahti Viktor Szentpeterin sekä Konsta Hietasen, Kalle Eerolan ja Italiaan siirtyneen Henri Toivomäen. Lisäksi useita vähemmän pelanneita pelaajia siirtyi toisaalle. Juha Tuomi nostettiin ykkösmaalivahdiksi ja toisen paikan otti Janne Leino (FC City Stars). Hyökkäystä vahvistamaan hankittiin FC Hämeenlinnasta edelliskauden Ykkösen maalikuningas Pekka Sihvola. Lainassa ollut puolustaja Jarkko Värttö siirtyi vakituisesti mustapaitaan. Lisäksi joukkueeseen liittyivät Janne Törmänen (Klubi-04) sekä Ibrahim Köse (Reipas-A) ja Juha-Matti Heikari (Reipas-A). Liigacupissa ja kevään harjoitusotteluissa joukkueen otteet olivat heikkoja. Erityisesti topparikaksikon Haara - Moilanen pitkät loukkaantumiset aiheuttivat puolustuspeliin haasteita. Kauden alla vielä kolmaskin joukkueen toppareista (Toni Huuhka) loukkasi sääriluunsa, joten Lahti oli pakotettu hankkimaan täydennystä miehistöön Tennant McVean ja Hugo Mirandan muodossa. Kaksi vuorokautta ennen avausottelua julkistettiin Jari Litmasen jatkosopimus seuran kanssa. Kausi alkoi tuloksellisesti huonosti, eikä kesäkuukausien ottelut tuoneet parempia tuloksia. Henri Toivomäki, Berat Sadik ja Kalle Eerola palasivat kesken kauden joukkueeseen ja joukkue nousi viimeiseltä sijalta kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä kolmen ottelun voittoputken myötä. IFK Mariehamnia vastaan joukkue jäi tasapeliin ja viimeisestä ottelusta oli käytännössä otettava voitto sarjapaikan säilyttämiseksi. Lahti johti viimeistä ottelua vielä tauolla 0-2, mutta TPS onnistui kääntämään pelin edukseen ja FC Lahden 12 vuoden liigataival päättyi putoamiseen.

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lahden stadion

FC Lahti pelaa kotiottelunsa Lahden stadionilla. Stadionin kapasiteetti on 7 465.

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCLK eli FC Lahden Kannattajat aloitti toimintansa FC Lahden ensimmäisessä ottelussa. Se on sittemmin kasvanut yhdeksi merkittävimmäksi suomalaiseksi kannattajaryhmäksi. FCLK koostuu lähinnä nuorista miehistä, mutta mukaan on tullut myös naisia. Otteluissa ryhmä kannustaa joukkuettaan laulaen ja on tullut tunnetuksi muutenkin värikkäästä esiintymisestään.

FCLK järjestää kauden aikana bussireissuja Veikkausliigan ja Suomen Cupin vierasotteluihin.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti ry perustettiin vuonna 1996. Seuran toiminta säilyi yhdistyspohjaisena yli vuosikymmenen kunnes tarve uudenlaiselle toimintamuodolle nousi esiin. Kesällä 2008 perustettiin FC Lahti Oy, jonka hoitoon ry:n jalkapalloliiketoiminta siirrettiin saman vuoden joulukuussa. FC Lahti ry. jäi toimimaan seuran taustayhdistykseksi. Osakeyhtiön ensimmäisen vaiheen osakeanti tuotti 250000 euron pääoman. Osakkeita merkitsivät 32 henkilöä tai muuta tahoa mm. Jari Litmanen, Joonas Kolkka, puheenjohtaja Urpo Karjalainen, toiminnanjohtaja Milko Marsala, ex-toiminnanjohtaja Jussi Lumio ja valmentaja Ilkka Mäkelä sekä FC Kuusysi. [5][6]

Johtohenkilöt

FC Lahti ry.

Puheenjohtajat

  • Suomen lippu Kari Salmi 1996–1998
  • Suomen lippu Erkki Puolakka 1998–2000
  • Suomen lippu Risto Saloranta 2000–2006
  • Suomen lippu Urpo Karjalainen 2006–2010
 

Toiminnanjohtajat

  • Suomen lippu Jukka Soikkeli 1998
  • Suomen lippu Jussi Lumio 1998–2000
  • Suomen lippu Petri Tiainen 2000–2002
  • Suomen lippu Jussi Lumio 2002–2008
  • Suomen lippu Milko Marsala 2008


FC Lahti Oy

Hallituksen puheenjohtajat

  • Suomen lippu Urpo Karjalainen 2008–17.4.2010
  • Suomen lippu Mika Halttunen 17.4.2010- [7]
 

Toimitusjohtajat

  • Suomen lippu Milko Marsala 2008–2009
  • Suomen lippu Urpo Karjalainen (väliaikainen) 2009
  • Suomen lippu Hasse Kallström 2009-2010
  • Suomen lippu Jussi Lumio (väliaikainen) 2010
  • Suomen lippu Ari Koskinen 1.1.2011-2012
  • Suomen lippu Hasse Kallström 2013
  • Suomen lippu Tomi Honkanen 1.1.2014-

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 25. heinäkuuta 2014.[8]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Finland.svg Henrik Moisander
2 P Flag of Finland.svg Jani Tanska
3 P Flag of Finland.svg Mikko Hauhia (kapteeni)
6 K Flag of Finland.svg Pyry Kärkkäinen
7 H Flag of Finland.svg Drilon Shala
8 K Flag of Finland.svg Onuray Köse
9 H Flag of Brazil.svg Rafael
10 K Flag of Finland.svg Matti Klinga
11 H Flag of Cameroon.svg Ariel Ngueukam
12 M Flag of Finland.svg Joonas Meronen
13 P Flag of Finland.svg Markus Joenmäki
Nro Paikka Pelaaja
14 K Flag of Finland.svg Jasse Tuominen
15 K Flag of Finland.svg Tomi Saarelma
16 P Flag of Finland.svg Henri Toivomäki
17 K Flag of Finland.svg Eero Korte
20 P Flag of Sierra Leone.svg Hassan Sesay
21 H Flag of Finland.svg Jaakko Hietikko
22 H Flag of Finland.svg Loorents Hertsi
30 M Flag of Finland.svg Miikka Mujunen
34 K Flag of the Netherlands.svg Hafid Salhi

Entiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaispelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaispelaajat ovat aina olleet osa FC Lahden kokoonpanoa. Vielä yhdelläkään kaudella joukkueen kokoonpano ei ole muodostunut puhtaasti härmäläisistä jalkapalloilijoista. Tämä on tuonut uutta ja erilaista väriä lahtelaiseen jalkapallokulttuurin. Porin Jazzin 90-luvun alussa aloittama brasialaispelaajien palkkaamisbuumi näkyi myös FC Lahden pelaajistossa vielä vuosituhannen vaihteeseen asti. Myöhemmin ulkomaalaispelaajia on hankittu monipuolisemmin eri maista. Liigataipaleen ensi vuosina joukkueessa pelasi määrällisesti paljon ulkomaalaisia, mutta on huomattava että monen ura Lahdessa jäi hyvin lyhyeksi.

1997

  • Englannin lippu David Moore
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)
  • Unkarin lippu Szolt David
  • Unkarin lippu Gabor Arki
  • Englannin lippu David Hunter
  • Venäjän lippu Mihail Korotajev
  • Venäjän lippu Vjatseslav Kuzin
  • Englannin lippu Simon Livett
  • Viron lippu Anatoli Novozilov

1998

  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Brasilian lippu Juliano
  • Brasilian lippu Bli
  • Englannin lippu David Hunter
  • Englannin lippu Andrew Todd
  • Brasilian lippu Pinduca (Paulo Cardoso Pimentel)
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)

1999

  • Brasilian lippu Bola (João Batista Pereira)
  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Unkarin lippu Antal Simon
  • Brasilian lippu Rodrigo (Rodrigo Martins Vaz)
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)
  • Ruotsin lippu Björn Hofvendahl
  • Unkarin lippu Peter Kovacs

2000

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Ruotsin lippu Robert Kjellin
  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Unkarin lippu Istvan Kasza
  • Viron lippu Marko Kristal
  • Viron lippu Indrek Zelinski
  • Unkarin lippu Jószef Nyikós
 

2001

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Venäjän lippu Oleg Ivanov
  • Unkarin lippu László Medgyesi
  • Chilen lippu Ruotsin lippu Cecar Pacha

2002

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Unkarin lippu Gabor Bardi
  • Ruotsin lippu Magnus Samuelsson

2003

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Igor Rodrigues

2004

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Ranskan lippu Noam Surrier

2005

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2006

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Marcio (Marcio Meireles)
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2007

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2008

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2009

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Guinean lippu Mohamed Fofana
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)
 

2010

  • Paraguayn lippu Hugo Miranda
  • Pohjois-Irlannin lippu Tennant McVea
  • Guinean lippu Mohamed Fofana
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2011

  • Paraguayn lippu Hugo Miranda
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2012

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Saksan lippu Hendrik Grossöhmichen
  • Saksan lippu Edgar Bernhardt
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2013

  • Kamerunin lippu Jean Fridolin Nganbe Nganbe
  • Brasilian lippu Vini Dantas
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2014

  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Marokon lippu Hafid Salhi
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päävalmentaja: Toni Korkeakunnas (2014- )
  • Valmentaja: Joni Kallioinen
  • Valmentaja: Ismo Lius
  • Maalivahtivalmentaja: Ari Korhonen
  • Fyysinen valmentaja: Janne Lahtinen

Entiset päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset ja ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurocup-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti saavutti vuonna 2008 historiansa ensimmäisen eurocup-paikan, sijoittuessaan Veikkausliigassa kolmanneksi. Lahti osallistui siten kaudella 2009-2010 UEFA Europa Leagueen. Ensimmäisen karsintakierroksen vastustajat arvottiin 22. kesäkuuta 2009 [9][10]. Sijoittettuna arvonnassa ollut Lahti sai vastustajakseen KS Dinamo Tiranan Albaniasta [11]. Ensimmäinen osaottelu Lahdessa oli kotijoukkueen ja Jari Litmasen näytöstä. Lahti otti turvallisen tuntuisen kolmen maalin johdon toiseen osaotteluun, vaikka vierasmaalin vastustaja onnistuikin tekemään. Litmanen tarjoili pallon kolmeen lahtelaisosumaan. Albanian ottelussa osat vaihtuivat ja Tirana oli niskan päällä, mutta ei lahtelaisten onneksi onnistunut maalinteossa kahta kertaa useammin, joten Lahti meni toiselle kierrokselle. Toisen ja kolmannen kierroksen arvonnat suoritettiin yhdellä kertaa. Toisen kierroksen vastukseksi nostettiin slovenialainen ND Gorica ja mahdolliseksi kolmannen kierroksen vastustajaksi Club Brugge Belgiasta. Toinen kierros lähti käyntiin hieman takkuillen, kun Gorica vei avausottelun kotikentällään nimiinsä. Tasaväkisesti sujunut ottelu antoi kuitenkin FC Lahden joukkueelle uskoa, otteluparin voittamiseen kotikentällä. Hiihtostadionin illassa nähtiinkin jopa Tirana-ottelua suvereenimpi kotijoukkueen näytös. Jari Litmanen räjäytti yleisön huutoon toisen puoliajan maalillaan, joka tasasi puntit kokonaistilanteessa. Rafaelin maali reilut 10 minuuttia ennen päätösvihellystä oli lopulta viimeinen naula slovenialaisten arkkuun, eivätkä vieraat kyenneet enää kunnon kiriin. Kolmannelle kierrokselle Lahti matkusti siis Belgiaan. Kaikkien aikojen ennätysvierasyleisönsä edessä Lahti ujostellut vaan hiljensi heti alussa reilut 23000 kotikannattajaa Janne Moilasen kulmapotkusta puskemalla avausosumalla. Brugge osoitti kovuutensa iskemällä kahdesti vielä ensimmäisen puoliajan aikana, mutta Eero Korten upea maali toi Lahden vielä tasoihin. Lopulta Brugge rankaisi vielä kerran Jonathan Blondelin lisäaikamaalilla, joka jätti hieman karvaan sivumaun muuten loistavaan esitykseen. Kaksi tehtyä vierasmaalia antoivat kuitenkin kohtalaiset lähtökohdat ratkaisevaan kotiotteluun. Loppuunmyyty Lahden Stadion sai nähdä kuinka ennakkosuosikkina lähtenyt Brugge hallitsi tapahtumia ottelun alkupuolella, mutta ei onnistunut puolittaisista paikoistaan tekemään maaleja. Toisen puoliajan loppua kohden Lahti lisäsi voimaa hyökkäykseen ja alkoi saada tilanteita vastustajan päätyyn. Paras paikka rakentui Jukka Vanniselle, joka epäonnistui laukauksessaan. Lahden painostuksen keskellä Brugge sai vastahyökkäyksensä päätteksi kulmapotkun, jonka jälkitilanteesta pallo löysi tiensä Lahden verkkoon. Lahti ei kuitenkaan luovuttanut ja sai yhä paremmin peliä haltuunsa. Konsta Hietasen lähettämä ja Rafaelin ohi päästämä pystysyöttö löysi Vannisen 87. minuutilla ja hän viimeisteli pelin 1-1. Lahti painosti viimeiset minuutit ja Drilon Shala pääsi vielä lisäajalla puskemaan viidestä metristä, mutta pallo leijaili vain niukasti yli Brugge-maalin ja belgialaiset jatkoivat vaivoin UEFA Europa Leaguen play-off kierrokselle. Brugge-ottelut olivat kuitenkin Lahdelta todella hyviä, olihan vastassa yksi vakiojoukkueista Eurooppalaisissa otteluissa.

  • k=kotiottelu / v=vierasottelu
  • 1Q = 1. karsintakierros
Kausi Kilpailu Kierros Maa Vastustaja Ottelutulokset
2009/2010 UEFA Europa League 1Q Flag of Albania.svg KS Dinamo Tirana k 4-1, v 2-0
2Q Flag of Slovenia.svg ND Gorica v 1-0, k 2-0
3Q Flag of Belgium.svg Club Brugge v 3-2, k 1-1

Seuraennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

päivitetty 29.10.2013

  • Yleisöennätys:
    • 12 850 vs. TP-47, 7.5.2004
  • Suurin voitto (Veikkausliiga):
    • 8-1 vs. KuPS, 11.08.2008
  • Perättäisiä voittoja (Veikkausliiga):
    • 5 ottelua (2000)
  • Perättäisiä ilman tappiota (Veikkausliiga):
    • 9 ottelua (2008-2009)
  • Ilman päästettyä maalia (Veikkausliiga):
    • 3 ottelua (2000, 2004)
 
  • Eniten Veikkausliigamaaleja:
  • Eniten sarjaottelumaaleja/kausi:
  • Eniten Veikkausliigamaaleja/kausi:
    • 16 Rafael (2013)

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi St S O V Ts T Tm Pm Me P Cup
1997 2 3 27 14 10 3 49 25 +24 52  ?
1998 2 1 27 16 6 5 54 22 +32 54 7.kierros
1999 1 10 28 8 6 14 34 55 –21 30 puolivälierä
2000 1 8 33 10 9 14 36 35 +1 39 välierä
2001 1 9 33 9 9 15 38 48 –10 36 puolivälierä
2002 1 8 29 9 6 14 25 44 –19 33 finaali
2003 1 5 26 11 8 7 40 31 +9 41  ?
2004 1 7 26 9 11 6 37 33 +4 38 puolivälierä
2005 1 6 26 11 5 10 39 36 +3 38 välierä
2006 1 8 24 9 4 11 26 34 –8 31 puolivälierä
2007 1 8 26 9 6 11 38 34 +4 33 puolivälierä
2008 1 3 26 15 3 8 44 24 +20 48 6. kierros
2009 1 11 26 8 7 11 33 40 -7 31 välierä
2010 1 14 26 5 11 10 26 37 -11 26 5. kierros
2011 2 1 24 16 4 4 50 18 +32 52 välierä
2012 1 5 33 16 2 15 45 49 -4 50 6. kierros
2013 1 5 33 15 3 15 47 49 -2 48 6.kierros

St = sarjataso (1 = Veikkausliiga, 2 = Ykkönen); Sij = sarjasijoitus; O = ottelut; V = voitot; Ts = tasapelit; T = tappiot; Tm = tehdyt maalit; Pm = päästetyt maalit; Me = maaliero; P = pisteet; Cup = Suomen Cup

Selitteet:
mestari / Cup-voittaja
nousija
putoaja

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana ovat vain Veikkausliigan tai Ykkösen osumat.

  • 1997 Brasilian lippu Luciano ja Suomen lippu Marko Niiranen 12
  • 1998 Suomen lippu Ismo Lius 18
  • 1999 Unkarin lippu Peter Kovacs 10
  • 2000 Suomen lippu Mika Väyrynen 10
  • 2001 Suomen lippu Niki Helenius 11
  • 2002 Suomen lippu Pekka Lagerblom 6
  • 2003 Suomen lippu Pekka Lagerblom 7
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen 7
  • 2005 Brasilian lippu Rafael 14
  • 2006 Brasilian lippu Rafael 13
  • 2007 Brasilian lippu Rafael 14
  • 2008 Brasilian lippu Rafael 11
  • 2009 Suomen lippu Drilon Shala 8
  • 2010 Brasilian lippu Rafael 6
  • 2011 Suomen lippu Drilon Shala ja Suomen lippu Jonne Kemppinen 8
  • 2012 Suomen lippu Drilon Shala ja Kamerunin lippu Ariel Ngueukam 7
  • 2013 Brasilian lippu Rafael 16

Parhaat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran valitsema paras pelaaja

  • 1998 -
  • 1999 -
  • 2000 Ruotsin lippu Robert Kjellin
  • 2001 Suomen lippu Jarkko Koskinen
  • 2002 Suomen lippu Lasse Lagerblom
  • 2003 Suomen lippu Jukka Koskinen
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen
  • 2005 Brasilian lippu Rafael
  • 2006 Puolan lippu Michal Slawuta
  • 2007 Brasilian lippu Rafael
  • 2008 Suomen lippu Eero Korte
  • 2009 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2010 Suomen lippu Jari Litmanen
  • 2011 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2012 Suomen lippu Matti Klinga
 

Seuran valitsema vuoden tulokas

  • 1998 -
  • 1999 -
  • 2000 -
  • 2001 -
  • 2002 -
  • 2003 Suomen lippu Ville Taulo
  • 2004 Suomen lippu Antti Pehkonen
  • 2005 ei valittu
  • 2006 Suomen lippu Niko Leppänen
  • 2007 Suomen lippu Pyry Kärkkäinen
  • 2008 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2009 Suomen lippu Toni Huuhka
  • 2010 Suomen lippu Janne Leino
  • 2011 Suomen lippu Jukka Sinisalo
  • 2012 Suomen lippu Mika Mäkitalo
 

FC Lahden Kannattajien vuoden pelaaja

  • 1998 Suomen lippu Ismo Lius
  • 1999 Suomen lippu Timo Marjamaa
  • 2000 Suomen lippu Petri Pasanen
  • 2001 Suomen lippu Niki Helenius
  • 2002 Suomen lippu Jarkko Koskinen
  • 2003 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen
  • 2005 Brasilian lippu Rafael
  • 2006 Suomen lippu Heikki Haara
  • 2007 Puolan lippu Michal Slawuta
  • 2008 Suomen lippu Konsta Hietanen
  • 2009 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2010 Suomen lippu Jari Litmanen
  • 2011 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2012 Suomen lippu Matti Klinga
  • 2013 Brasilian lippu Rafael

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Määritä nimeke! FCLahti.fi. Viitattu 24.9.2009.
  2. FC Lahti Oy:n toimitusjohtaja Marsala jättää tehtävänsä 11.2.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 16.2.2009.
  3. Hasse Kallström FC Lahden toimitusjohtajaksi 30.4.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 22.5.2009.
  4. Rafael sivussa kuukausia 20.2.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 13.5.2009.
  5. FC Lahden toiminta siirtyy osakeyhtiölle 14.11.2008. ESS.fi. Viitattu 14.11.2008.
  6. FC Lahti Oy:ssä vahvoja vaikuttajia 14.11.2008. Veikkausliiga.com. Viitattu 14.11.2008.
  7. FC Lahti hakee varoja osakeannilla 17.4.2010. MTV3.fi/Futis. Viitattu 18.4.2010.
  8. FC Lahti: Joukkue fclahti.fi. Viitattu 25.7.2014.
  9. FC Lahti Uefan ensimmäiselle kierrokselle 1.11.2008. FC Lahden kotisivut. Viitattu 2.11.2008.
  10. UEFA European Football Calendar 2009/2010 http://www.xs4all.nl/~kassiesa/bert/uefa/index.html. Viitattu 31.3.2008.
  11. Lahdessa katseet europeleihin vasta sunnuntaina 22.7.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 24.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]