Turun Palloseura (jalkapallo)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
TPS
TPS:n tunnus
Koko nimi Turun Palloseura
Lempinimet Tepsi
Perustettu 1922
Kaupunki Turku
Kotikenttä Urheilupuiston yläkenttä
– Kapasiteetti 1 000
Puheenjohtaja Jyrki Kurokallio
Valmentaja Mika Laurikainen
Sarja Ykkönen
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Turun Palloseura (TPS) on vuonna 1922 perustettu turkulainen jalkapalloseura, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla, Veikkausliigassa. Se pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla ja seuran tunnusvärit ovat musta ja valkoinen. TPS on pelannut 71 kautta SM-sarjassa ja Veikkausliigassa.

TPS:n katsotaan kuuluvan Suomen perinteikkäimpien jalkapalloseurojen joukkoon, minkä lisäksi se tunnetaan hyvänä kasvattajaseurana.[1] Seura on voittanut Suomen-mestaruuden kahdeksan kertaa, Suomen Cupin kolme kertaa, sekä Liigacupin yhden kerran. Kaudella 2012 joukkue sijoittui Veikkausliigassa kolmanneksi.

TPS:n naisten edustusjoukkue pelaa myös Suomen korkeimmalla sarjatasolla, Naisten Liigassa. Sen paras saavutus on vuoden 1978 Suomen-mestaruus.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran perustamisesta 1980-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ykkösjoukkueeksi 1910-luvulla kohonnut Åbo IFK herätti kateutta kaupungin suomenkielisten jalkapallopiirien keskuudessa. Lisäksi muut jalkapallojoukkueet, Turun Urheiluliitto ja Turun Riento, olivat urheilun yleisseuroja, joiden jalkapallojaosto joutui nopeasti kahnauksiin seurojensa kanssa. Niinpä saatiin ajatus jalkapallon erikoisseuran perustamisesta, ja Turun Palloseura syntyi vuonna 1922. TPS nousi pian kaupungin ykkösjoukkueeksi. Se selvityi SM-finaaliin heti toisena toimintavuotenaan 1923, ja saavutti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa 1928. TPS:n niin sanottuna ”farmijoukkueena” toimi Arsenal-niminen seura, jonka pelaajat kuitenkin siirtyivät vuonna 1932 Turun Urheiluliiton alaisuuteen. Sen toiminta kuitenkin hiipui 1930-luvun loppuun mennessä.[2] TPS putosi Mestaruussarjasta kauden 1934 päätteeksi, mutta nousi takaisin yhden toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vietetyn kauden jälkeen.[3][4]

Turun urheilupuiston yläkenttä sai nurmipäällysteen vuonna 1934, mikä paransi turkulaisseurojen harjoittelu- ja peliolosuhteita. TPS voitti ensimmäisen sarjamestaruutensa 1939, jolloin se julistettiin talvisotavalmistelujen keskeyttämän kauden voittajaksi. Sodan aikana TPS vankisti asemaansa Suomen ykkösseurana ja voitti syksy–kevät-muodossa pelatun kauden 1940–41 mestaruuden. Tosin tälläkin kerralla sota keskeytti kauden, ja TPS julistettiin mestariksi kierros ennen sarjan päätöstä. TPS:n kirkkaimpiin tähtiin kuuluivat Veikko Asikainen, Lauri Lehtinen ja Urho Teräs, jotka olivat myös tärkeä osa Suomen maajoukkuetta. Seuraavan mestaruutensa TPS voitti vuonna 1945 voittaessaan Palloliiton sisäisen sarjakilpailun, ja vuoden 1928 mestareista mukana olivat edelleen Lauri Lehtinen ja Ilmari Oksanen.[5]

1950-luvulla TPS:n valta-asemaa Turussa horjutti Turun Pyrkivä, joka voitti muun muassa Suomen-mestaruuden vuonna 1954. 1960-luvulla TPS kärsi Suomen Cupin finaalissa tappion uuden nousun kokeneelle Åbo IFK:lle, ja samalla vuosikymmenellä joukkue pelasi hetken alemmalla sarjatasolla. Kuitenkin seura oli Turun suosituin, ja kaudella 1961 TPS keräsi ensimmäisenä suomalaisseurana otteluihinsa kauden aikana yli 50 000 katsojaa erityisesti Matti Sundelinin houkuttelemana. Samalla vuosikymmenellä Turussa oli aloitettu järjestelmällinen junioritoiminta, mikä tuotti tulosta TPS:n vuoden 1968 mestaruuden muodossa.[6] Myös 1970-luvun alussa TPS voitti kahdesti mestaruuden, 1971 ja 1972. Kyseisen joukkueen pelaajista Heikki Suhonen ja Tommy Lindholm ylsivät maajoukkueeseen asti. Viimeisimmän mestaruutensa TPS voitti kaudella 1975, jolloin pääarkkitehti oli valmentaja, entinen maajoukkueluotsi Olavi Laaksonen.[7]

1980-luvun TPS muistetaan erityisesti eurocup-peleistään, ja kauden 1987–88 UEFA Cupissa TPS voitti vieraissa italialaisen Internazionalen Mika Aaltosen maalilla 1–0. Toisessa osaottelussa Kupittaalla milanolaiset kuitenkin ottivat rutiinivoiton pudottaen TPS:n jatkosta.[8] Kaudella 1989 TPS saavutti entisen maalintekijänsä Heikki Suhosen valmentamana SM-hopeaa. Kultakin oli ulottuvilla, mutta päätöskierroksen 0–1-vierastappio FC Kuusysille pudotti turkulaiset kakkoseksi. 1980-luvulla TPS ei sijoittunut Mestaruussarjassa kertaakaan viidettä sijaa heikommin.[9]

Talousongelmat ja putoaminen pääsarjasta: 1990–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulle tultaessa alkoivat TPS:n talousongelmat. Vaikka TPS:n jalkapallo- ja jääkiekko-osastot oli erotettu toisistaan vuonna 1990, ajautui TPS Jalkapallo konkurssiin 1993. Tilalle vuonna 1994 perustettu Jalkapallo TPS ry otti vastuulleen 4,5 miljoonan markan velat saaden paikan Jalkapalloliigasta. TPS toimi toimeentulorajalla, eikä se pystynyt vastaamaan maan suurseurojen resursseihin.[10] Vaikka seura voitti ensimmäiset Suomen Cupinsa vuosina 1991 ja 1994, uudessa Veikkausliigassa joukkueen menestys oli heikompaa, ja TPS vajosi keskikastiin. Vuonna 1994 uusi valmentaja Juha Malinen ilmoitti tavoitteekseen nostaa TPS kolmessa vuodessa Suomen mestariksi, mutta parhaaksi sijoitukseksi jäi kauden 1996 kolmas tila.[9] Seura oli joutunut luopumaan suurista tavoitteistaan rahavaikeuksien vuoksi. Samana vuonna 1996 TPS ylsi myös Suomen Cupin finaaliin, jossa se hävisi HJK:lle rangaistuspotkuilla. Sama toistui seuraavan vuoden finaalissa, kun FC Haka voitti turkulaiset jatkoajalla. Kyseinen ottelu oli päävalmentaja Juha Malisen viimeinen TPS:n peräsimessä.[11]

Vuonna 1990 perustettu turkulaisseura FC Inter, joka oli parhaimmillaan kyennyt haastamaan TPS:n Veikkausliigassa,[9] putosi sarjasta kauden 1997 päätteeksi, mikä vaikutti negatiivisesti TPS:n lipputuloihin. Kaudella 1999 Turussa nähtiin kuitenkin jälleen TPS:n ja FC Interin välisiä paikallisotteluita FC Interin nousun myötä. Kyseisellä kaudella TPS joutui pelaamaan putoamissarjassa, mutta onnistui säilyttämään sarjapaikan.[11]

Vuonna 2000 seuran taustaorganisaatioksi perustettiin FC TPS Turku Oy, mutta joukkue putosi 35 peräkkäisen pääsarjakauden päätteeksi Ykköseen,[12] kun helsinkiläinen Atlantis FC voitti liigakarsinnan sitä vastaan. Ennen kauden alkua seuralla oli ollut vakavia talousongelmia, ja kausi olisi jäänyt pelaamatta ilman Turun Palloseuran jääkiekkojaoston tukea. TPS pelasikin kauden täysin suomalaisella – ja lähes turkulaisella – joukkueella. Visiitti toiseksi korkeimmalla sarjatasolla kesti kaksi kautta.[11]

Paluu Veikkausliigaan: 2003–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS palasi pääsarjaan vuonna 2003 Mika Laurikaisen valmentamana. Seura luotti tulevilla kausilla omaan juniorityöhönsä, mikä tuotti sijoituksia Veikkausliigan keskikastissa. Kaudella 2006 TPS:ssä teki läpimurron Mika Ääritalo, joka palkittiin vuoden liigatulokkaan tittelillä.[13]

Toukokuussa 2006 TPS:n jalkapallotoiminnot siirtyivät pankkiiri Seppo Sairasen johtavan ryhmän omistukseen, jonka tavoitteena oli nostaa TPS Suomen johtavaksi jalkapalloseuraksi. Projektista saatiin osoitus, kun Mixu Paatelainen saapui Skotlannista TPS:n päävalmentajaksi kaudelle 2007. TPS:n pelasi yleisöystävälliseksi kehuttua jalkapalloa, joka tuotti kolmannen sijan ja samalla seuran ensimmäisen SM-mitalin yhteentoista vuoteen. Kauden jälkeen Paatelainen lähti kuitenkin Skotlantiin Hibernian FC:n valmentajaksi,[13] jolloin Paatelaisen korvasi kaudeksi 2008 suurella kohulla Martti Kuusela.[1] TPS asetettiin ennen kauden alkua yhdeksi mestarisuosikeista, mutta ailahtelevat esitykset ja avainpelaajien loukkaantumiset pudottivat TPS:n sarjan keskiviivan tietämille paikallisvastustaja FC Interin viedessä mestaruuden. Kuusela erotettiin syyskuussa, jolloin joukkuetta valmensi kauden loppuun kakkosvalmentaja John Allen.[13] Ennen kauden alkua joukkue oli kuitenkin yltänyt Liigacupissa hopealle häviten finaalissa FC Interille 0–1.[14]

Kaudeksi 2009 päävalmentajaksi tuli Pasi Rautiainen, joka luotsasi TPS:n takaisin mitalikantaan, pronssille.[1][13] Lisäksi Fulhamista lainattu Wayne Brown palkittiin vuoden liigapelaajana.[13] Rautiainenkaan ei jäänyt Turkuun kautta pidemmäksi aikaa, joten apuvalmentaja, seuraikoniksikin kutsuttu Marko Rajamäki nousi päävalmentajan paikalle. Hänen luotsaamanaan TPS voitti vuoden 2010 Suomen Cupin, kun HJK kaatui finaalissa Mika Ääritalon ja Riku Riskin maaleilla 2–0.[15] Veikkausliigassa joukkue sijoittui jälleen kolmanneksi. Vuoden tulokkaaksi valittiin Roope Riski, liigan parhaaksi maalivahdiksi puolestaan kolmannen kerran urallaan Jukka Lehtovaara.[16] Kaudeksi 2011 TPS koki pahoja menetyksiä, kun lukuisat runkomiehet jättivät joukkueen. Kausi oli TPS:ltä ailahteleva; joukkue vietti koko kauden kärjen takana sijoittuen lopulta ennakkoveikkauksien mukaisesti viidenneksi.[13]

Vuonna 2012 TPS saavutti historiansa ensimmäisen Liigacupin mestaruuden, kun joukkue voitti finaalissa HJK:n rangaistuspotkuilla.[14] TPS teki kaudelle vain vähän muutoksia. Veikkausliiga-kausi 2012 alkoi joukkueelta ailahtelevasti, mutta tahti parani kesän edetessä, parhaan jakson osuessa elokuun loppuun. Kurssi kääntyi kuitenkin uudelleen, kun Toni Kolehmainen myytiin Norjaan, ja TPS voitti viimeisestä kymmenestä ottelustaan vain neljä. Paluuta pronssikantaan pidettiin kuitenkin tyydyttävänä lopputuloksena.[13]

Kausi 2013 oli TPS:lle pettymys. Joukkuetta pidettiin jopa HJK:n suurimpana haastajana, mutta lopullinen sijoitus oli vasta kahdeksas. Ongelmia oli erityisesti hyökkäyspäässä, ja juhannuksesta alkaneen kolmen kuukauden jakson aikana se voitti 16 ottelusta vain yhden. Seuralla oli myös budjettihuolia, joita pahensi eurocup-pelien päättyminen ensimmäisellä kierroksella luxemburgilaiselle Jeunesse Eschille.[1]

Pettymyskauden jälkeen TPS oli taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Uuteen kauteen lähdettiin 350 000 euron pelaajabudjetilla, mikä oli koko Veikkausliigan pienin. Moni pelaaja jätti seuran edellisen kauden jälkeen, tärkeimpinä Norjaan siirtyneet kapteeni Jarkko Hurme ja Riku Riski. FC Lahti kaappasi Henrik Moisanderin ja Jani Tanskan. Muualle Veikkausliigan siirtyivät myös Petteri Pennanen (RoPs), Duarte Tammilehto (IFK Mariehamn) ja Juho Lähde (SJK). Myös Mika Ääritalo siirtyi Saksaan kesäkuun loppuun kestävällä lainaspimuksella. [2][3][4][5]

Uusia sopimuksia ennen kauden alkua solmittiin muun muassa Miro Tenhon, Eero Tammisen, Alex DeJohnin ja Igor Jovanovicin kanssa. Omista kasvateista muun muassa Arnold Uschanoff ja Santeri Peltola allekirjoittivat sopimuksen. Kiinnostavana hankintana joukkueeseen liittyi Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueesta tuttu Jesper Brechtel joka ei ollut Suomen kansalaisuudestaan huolimatta pelannut koskaan aikaisemmin Suomessa. Huhtikuussa Thomas Agyiri ja Patrik Lomski liittyivät joukkueeseen kesäkuun loppuun asti kestävillä sopimuksilla [6][7][8][9]

Sami Rähmönen aloitti jo kymmenennen kautensa TPS:ssä kun hänen kanssaan solmittiin vuoden mittainen jatkosopimus helmikuussa. Sopimuksen mahdollisti TPS-kannattajien rahallinen tuki kummipelaaja sopimuksen kautta.[10]

14.2 TPS ja Marko Rajamäki purkivat yllättäen keskinäisen sopimuksensa, ja 17.2 valmentajaksi palkattiin Mika Laurikainen, joka valmensi TPS:ää viimeksi kausina 2001-03 nostaen tuolloin joukkueen takaisin Veikkausliigaan.[11][12]

Ennen kauden alkua Juha Reini valotti seuran tilannetta ja millä resurseilla kauteen lähdettäisiin. Tammikuussa TPS solmi viiden vuoden yhteistyösopimuksen urheilukauppaketju Stadium Oy:n kanssa. Myös Veritas Stadionin kanssa solmittiin kauden 2014 kattava sopimus, erona edellisiin kausiin pelkästään pääkatsomon käyttö. Reinin mukaan kauteen lähdettäisiin talouden ehdoilla ja keskittymällä nuorten pelaajien kehitykseen. Tavoitteena oli sarjapaikan säilyttäminen.[13][14][15]

Liigacupissa TPS pelasi A lohkossa yhdessä FC Interin ja IFK Mariehamnin kanssa. Neljän ottelun sarjassa TPS sijoittui viimeiseksi yhdellä pisteellään, joka tuli tasapelillä IFK Mariehamnia vastaan.[16]

Suomen Cupissa TPS eteni kuudennelle kierrokselle voittamalla ensin AC Oulun vieraissa 0-4 ja PS Kemin vieraissa rangaistuspotkuilla 1-2. Kuudennella kierroksella JJK oli kotonaan vahvempi lukemin 1-0.[17][18][19]

Kauden ensimmäisessä derbyssä Inter onnistui voittamaan ensimmäisen kerran sitten 14.5.2009 lukemin 2-1. Myös kauden kaksi seuraava derbyä päättyivät Interin voittoon, lukemin 3-2 ja 1-6. Heikoista tuloksista huolimatta yleisömäärät olivat otteluissa totutusti kauden korkeimmat.[20][21][22]

FC TPS Turku Oy valitsi 12.6. uudeksi puheenjohtajakseen Aimo Moisanderin joka seurai tehtävässä Jyrki Kurokalliota.[23]

17.7 järjestettiin ”Annetaan poikien pelata!” kampanja. Joukkueen taustayhtiö päätti parantaa taloudellista tilannetta osakeannilla ja Juhani Tammisen järjestämällä varainhankintakampanjalla. Osakeannin tavoitteena oli 100 000 euroa joka myös saavutettiin. Yhdessä joukkuen johdon kanssa Tamminen järjesti seminaarin 13. elokuuta, jolloin TPS pelasi kotiottelun FC Honkaa vastaan. Tavoitteena oli haaliia tapahtumasta kasaan 50 000 euroa. Kampanja keräsi jonkin verran mediahuomiota ja Tammisen kannustuksesta myös muun muassa Aleksi Valavuori ja Aki Linnanahde liittyivät mukaan.[24][25]

24.10 tuli kuluneeksi päivälleen 92 vuotta siitä kun Turun Palloseura piti perustavan kokouksensa. Ensimmäisessä äänestyksessä ääniä saivat Turun Palloseura (17), Turun Pallomiehet (8) ja Turun Pallonuija (2). Finaalissa TPS löi TPM:n 18-10 ja näin uuden seuran nimeksi tuli Turun Palloseura (TPS). Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno Mäki, joka johti seuraa 19 vuoden ajan aina kuolemaansa (5.5.1941) asti.[26]

Kausi 2014 oli kuten odotettua vaikea ja TPS pitikin Veikkausliigan jumbopaikaa melkein koko kauden ajan. Alkukautta kuvasti monta tiukkaa ottelua, jotka kuitenkin TPS hävisi vastustajalleen usein yhdellä maalilla. Joukkue oli nuori ja kauden aikana peli ailahteli liikaa jotta otteluita olisi pystytty voittamaan. Seuran taloudellinen tilanne oli haastava eikä loukkaantumisia pystytty paikaamaan uusilla pelaajilla.

Kesän aikana pelaajaliikenne oli vilkasta. Charlie Traffordin sopimus purettiin toukokuussa ja Thomas Agyiri ja Igor Jovanovic jättivät seuran kesäkuun jälkeen. 67 Veikkausliigaottelua TPS:ssä pelannut Wayne Brown siirtyi myös kesäkuussa SJK:hon. Uusia pelaajia liittyi joukkueeseen kauden puolivälin jälkeen kun Juri Kinnunen, Felipe Aspegren ja Joachim Osvold allekirjoittivat loppukauden mittaiset sopimukset. Myös Mika Ääritalo palasi joukkueeseen lainapestinsä jälkeen.[27][28][29][30][31][32]

Heinäkuun alusta TPS paransi peliänsä mistä kertoo seitsemän ottelun tappioton putki. TPS ja Honka olivatkin pitkään tasapisteissä Veikkausliigassa mutta kauden loppusuoralla ero kuitenkin kasvoi ja TPS:n putoaminen Veikkausliigasta Ykköseen varmistui 18.10 kotitappioon FC Lahtea vastaan (0-1). Kausi 2014, ja vuodesta 2003 asti jatkunut taival Veikkausliigassa päättyi TPS:n osalta 25.10 3-1 tappioon IFK Mariehmanin vieraana. 33 ottelun jälkeen TPS sijoittui sarjan viimeiseksi 24 pisteellään. Kauden aikana TPS voitti ainoastaan 6 ottelua ja lopullinen maaliero jäi 31 maalia miinukselle. Kotisaldo oli 18 pistettä 16:ta ottelusta ja 17:tä vieraspelistä pisteitä kertyi vaivaiset 6.[33][34]

Kauden yhteenlaskettu yleisömäärä oli 34675 (kaudella 2013: 43394). Keskiarvoksi mitattiin Veikkausliigan viidenneksi suurin 2167, joka oli 385 vähemmän kuin kaudella 2013. Yksittäisen kotiottelun suurin yleisömäärä oli 4526, joka saavutettiin 17.9 Interiä vastaan.[35]

Kauden valonpilkahduksiin voidaan nostaa 1-0 vierasvoitto HJK:sta 26.4 sekä 4-2 voitto RoPs:sta 31.8 joka nosti TPS:n maalieronturvin hetkellisesti jumbopaikalta. Myös monen nuoren pelaajan, muun muassa Miro Tenhon ja Eero Tammisen kehitys ja tasaiset esitykset kauden kuluessa oli positiivista turkulaisten kaudessa. Matej Hradecky ja Jesper Brechtel valittiin jopa Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen EM-karsintaotteluihin Walesia ja San Marinoa vastaan hyvien otteidensa johdosta. Santeri Mäkinen esiintyi myös syyskuussa pitkän tauon jälkeen toivuttuaan kahdesta vakavasta polvivammasta.[36][37][38][39]

TPS-kannattajien kunniapalkinto: Jukka Lehtovaara 39% äänistä
Lehdistön vuoden pelaaja: Jukka Lehtovaara
Vuoden lupaavin pelaaja: Miro Tenho
Herrasmiespelaaja: Santeri Peltola
Tehopelaaja: Eero Tamminen (eniten tehopisteitä suhteessa peliminuutteihin)
Most valuable player: Mikko Hyyrynen
Paras maalintekijä: Eero Tamminen 5 maalia
Vuoden pelaajaksi TPS:n joukkue valitsi Jukka Lehtovaaran 47 äänellä
Sydän Pelissä -palkinto: huoltaja Tapani Elmeranta 
[40]

Värit ja tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS:n ykköspeliasuun kuuluvat mustavalkopystyraidallinen paita sekä valkoiset housut ja valkoiset sukat.[17] Kakkospeliasu on kokomusta.[1]

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veritas-stadion kaudella 2005.
Pääartikkeli: Veritas-stadion

TPS pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla Kupittaalla, aivan Turun keskustan tuntumassa. Stadionilla pelaa kotiottelunsa myös toinen Veikkausliigan turkulaisseura, FC Inter.[19]

Stadion käsittää kolme katsomoa: vuoden 1952 olympialaisiin valmistuneen Olympiakatsomon, vuonna 2003 valmistuneen pääkatsomon, sekä vuoden 2009 naisten EM-kisoihin valmistuneen päätykatsomon. Stadionin kapasiteetti on 8 072 paikkaa, jonka lisäksi stadionilla on optio 1 300 seisomapaikkalle. Stadionilla on lämmitettävä luonnonnurmi (107 x 67 m), joka on edellytyksenä kansainvälisille otteluille.[19] Stadionin yleisöennätys on 15 000 katsojaa, jonka TPS sai kasaan italialaista Internazionalea vastaan pelatussa ottelussa vuonna 1987.[17] Veikkausliigan yleisöennätys, 9 089 katsojaa, on peräisin vuonna 2009 pelatusta TPS:n ja FC Interin välisestä ottelusta.[19]

Veikkausliiga-kauden 2012 ensimmäiset kotiottelunsa TPS pelasi Veritas-stadionin remontin vuoksi nykyisin lähinnä yleisurheilukäytössä olevalla Paavo Nurmi -stadionilla. TPS oli pelannut siellä viimeksi 1990-luvulla.[20]

Suosio ja kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2012 TNS Gallup selvitti Helsingin Sanomille, kuinka paljon suomalaisia miesten Veikkausliigan ja Ykkösen jalkapalloseuroja kannatetaan. 12 prosenttia niistä, jotka kertoivat kannattavansa jotakin seuraa, ilmoittivat suosikkijoukkueekseen Turun Palloseuran. Se oli eniten heti HJK:n jälkeen.[21]

TPS:n faneilla on TPS-kannattajat -niminen yhteisö, jolla ei ole virallista yhteyttä seuran lajien jaostoihin, mutta joka tekee kuitenkin niiden kanssa yhteistyötä pyrkien luomaan ”lajirajat ylittävää seurakulttuuria”. Yhteisö tekee muun muassa matkoja TPS:n vierasotteluihin lajista riippumatta. Ryhmä myös ilmoittaa ettei se tavoittele taloudellista voittoa.[22] Toinen yhteisö on Sissiryhmä, jonka kohteisiin TPS-jalkapallo kuuluu yhdessä jääkiekko- ja salibandyjoukkueiden kanssa. Jääkiekko oli pitkään ryhmän selkeä ykköskohde, mutta myöhemmin jalkapallokin alkoi saada jalansijaa. Kaudella 2007 seura panosti kannattajiinsa, jolloin Veritas-stadionin O-katsomoon perustettiin uusi kannattajasektio. Siellä joukkuetta kannustikin parhaimmillaan yli sata kannattajaa, ja myös tifoja ja soihtuja käytettiin.[23]

Kaudella 2007 aloitettiin joukkueen maskotin, Tixu-Tiikerin, mukaan nimetty Tiikeriklubi-kannattajakerho, joka on tarkoitettu alle 12-vuotiaille lapsille. Tiikeriklubi tarjoaa erilaisia jäsenetuja.[24]

Turun Palloseuran kotiotteluissa joukkueen maalilauluna toimii turkulaisen tanssimusiikki- ja iskelmälaulajan Ressu Redfordin tekemä ja esittämä kappale ”Sydän rinnassa”.[25] Kotiotteluissa esiintyy myös neljäntoista naisen Lola’s Pussycats -showryhmä.[26]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS yhtiöitettiin ja toiminta siirrettiin kaudesta 2000 alkaen FC TPS Turku Oy:lle. Seuran nykyisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat Liedon Säästöpankki, Felix, Turun Sanomat ja Puma.[27]

FC TPS Turku Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus:[28]

  • Jyrki Kurokallio, puheenjohtaja
  • Aimo Moisander
  • Jari Pirttisalo
  • Seppo Sutela
  • Juha Suvinen

Toimitusjohtaja:[29]

Talouden tunnusluvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilikausi Sarja Liikevaihto Tulos
2006 Veikkausliiga 1 010 000 € -415 000 €
2007 Veikkausliiga 1 668 000 € -982 000 €
2008 Veikkausliiga 1 705 000 € -1 071 000 €
2009 Veikkausliiga 1 365 000 € -2 175 000 €
2010 Veikkausliiga 1 361 000 € -982 000 €
2011 Veikkausliiga 1 251 000 € 40 000 €
2012 Veikkausliiga 1 316 000 € 160 000 €
2013 Veikkausliiga  ?  ?


Lähteet: Finder[30], Kauppalehti[31]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 3. syyskuuta 2014.[32]

Nro Paikka Pelaaja
2 P Flag of Finland.svg Aleksi Ojanperä
3 P Flag of Finland.svg Ville-Valtteri Starck
4 K Flag of Finland.svg Jesper Brechtel
5 P Flag of the United States.svg Alex De John
6 K Flag of Finland.svg Matej Hradecký
7 P Flag of Finland.svg Sami Rähmönen
9 H Flag of Finland.svg Juho Lehtonen
11 H Flag of Finland.svg Mika Ääritalo
12 M Flag of Finland.svg Jukka Lehtovaara (kapteeni)
14 P Flag of Finland.svg Ville Rannikko
15 P Flag of Finland.svg Miro Tenho
16 K Flag of Finland.svg Santeri Peltola
17 K Flag of Finland.svg Matias Louanto
18 H Flag of Finland.svg Mikko Hyyrynen
Nro Paikka Pelaaja
19 K Flag of Finland.svg Eero Tamminen
20 H Flag of Finland.svg Riku Sjöroos
21 P Flag of Finland.svg Niklas Friberg
22 K Flag of Finland.svg Niklas Blomqvist
24 H Flag of Nigeria.svg Dennis Okaru
25 K Flag of Finland.svg Santeri Mäkinen
26 K Flag of Finland.svg Jonni Peräaho
27 H Flag of Finland.svg Patrik Lomski
28 P Flag of Finland.svg Felipe Aspegren
29 H Flag of Norway.svg Joachim Osvold
30 M Flag of Finland.svg Arnold Uschanoff
31 P Flag of Finland.svg Juri Kinnunen
35 M Flag of Finland.svg Jere Aalto

Entiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat ja muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS:n naisten kotikenttä.

TPS:n naisten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla, Naisten Liigassa.[33] Joukkueen paras saavutus on vuoden 1978 Suomen-mestaruus.[34] Se pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä.[35] Seuralla on edustusjoukkueen lisäksi myös naisten harrastejoukkue.[36]

Juniorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Palloseuralla on junioreita pojissa E- ja tytöissä D-junioreista ylöspäin.[37] Varsinaisten juniorijoukkueiden lisäksi seuralla on myös erityinen ”sateenkaarijoukkue”, joka on suunnattu ensisijaisesti liikunta- ja kehitysvammaisille lapsille. Mukana on kuitenkin myös sellaisia lapsia, joilla on muista syistä liikunnallisia ongelmia.[38]

Opiskelijaikäisille pelaajille suunnatun TPS Akatemian tarkoituksena on kehittää ja jalostaa yksilötaitoja joukkueharjoittelun ohessa. Ryhmä on pieni, eikä siitä syystä pelaa harjoitusotteluita. Sen sijaan talenttiakatemioiden SM-sarjassa pelaa joukkue, johon kuuluu pelaajia akatemian lisäksi edustusjoukkueesta sekä A- ja B-junioreista. Näissä peleissä keskitytään pelaajien osaamisen tason tarkkailemiseen.[39]

Southwest United- ja Sydän pelissä -toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Palloseura vastaa Southwest United (SWU) -nimisen yhteistyöhankkeen rahoituksesta ja koordinoinnista. Kyseessä on lounaissuomalaisten jalkapalloseurojen projekti, jonka keskeisenä tavoitteena on kehittää joukkueiden nuorisotyötä sekä vahvistaa joukkueiden toimintaedellytyksiä paikkakunnillaan. Projektin perimmäisenä ideana on yhteistyöpohjan laajentaminen sekä TPS:n tekeminen koko lounaisen Suomen omaksi seuraksi.[40] Southwest United järjestää muun muassa SWU-treenejä ja talenttileirejä,[41] joiden perusteella valitaan seuran joukkue Aura Cupiin.[42] SWU:n toimintaan kuuluvat myös TPS:n järjestämät seuravierailut, joissa seuran edustusjoukkue saapuu paikkakunnalle harjoituksia varten.[43]

Lapsille ja nuorille on suunnattu Sydän pelissä -toimintaa, johon kuuluu myös yhteiskuntavastuuta liikunnan, lähinnä jalkapallon, avulla. Yhteistyökumppaneina toimivat muun muassa koulut, päiväkodit, kunnat ja kaupungit. Toiminta korostaa toisten huomioonottamista sekä suvaitsevaisuutta, millä pyritään lasten itsetunnon kasvattamiseen onnistumisten kautta. Sydän pelissä -projektin erityisenä tavoitteena on tehdä jalkapallosta kaikkien lasten peli taustoista riippumatta, mutta kohteena ovat erityisesti maahanmuuttajataustaiset sekä syrjäytymisvaarassa olevat lapset. Toimintaa ja koulutusta järjestetään kouluissa ja päiväkodeissa, ja se saa vuosittain liikkeelle noin 15 000 lasta.[44]

Saavutukset ja ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[14][34]

Naiset

Seuraennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin voitto Veikkausliigassa: 9–2 (vs. Haka 2012), 7–0 (vs. FinnPa 1997 ja vs. FC KooTeePee 2006)
  • Suurin tappio Veikkausliigassa: 0–6 (vs. MP 1991 ja vs. VPS 2000)
  • Yhden Veikkausliiga-kauden maaliennätys: 14 (Marko Rajamäki 1990)
  • Suurin kotiyleisö Veikkausliigassa: 9 089 (vs. FC Inter 2009)
  • Suurin kotiyleisö eurocupissa: 15 000 (vs. FC Internazionale 1987)

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurocup-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Veikkausliiga – Seurat (klikkaa listasta TPS --> Esittely) Veikkausliiga.com. Viitattu 26.7.2011. (suomeksi)
  2. Kanerva et al. 2003, s. 346-347.
  3. a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables 17.1.2012. RSSSF. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  4. a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of League Second Level Tables 17.1.2012. RSSSF. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  5. Kanerva et al. 2003, s. 347.
  6. Kanerva et al. 2003, s. 347.
  7. Kanerva et al. 2003, s. 347.
  8. Kanerva et al. 2003, s. 347-348.
  9. a b c Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS urheilumuseo.fi. Viitattu 28.7.2011.
  10. Kanerva et al. 2003, s. 348.
  11. a b c Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS (2) urheilumuseo.fi. Viitattu 28.7.2011.
  12. Kanerva et al. 2003, s. 348.
  13. a b c d e f g Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS (3) Urheilumuseo.fi. Viitattu 28.7.2011. (suomeksi)
  14. a b c d Pietarinen, Heikki: Finland - League Cup Finals 20.10.2011. RSSSF. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  15. Veikkausliiga – TPS vei Suomen Cupin Veikkausliiga.com. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  16. Veikkausliigan verkkonäyttely: Tilastot - kauden valinnat proto.urheilumuseo.fi. Viitattu 1.8.2011. (suomeksi)
  17. a b Lyhyesti – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  18. a b Ilme uudistunut historian aikana useita kertoja - TPS hctps.fi. Viitattu 16.7.2012.
  19. a b c Veritas stadion, stadion veritasstadion.fi. Viitattu 1.2.2012.
  20. Aurinko saa tehdä töitä Paavo Nurmen stadionilla 14.3.2012. YLE Urheilu. Viitattu 7.8.2012.
  21. Laitila, Johannes: Menestys luo HJK:n suosion. Helsingin Sanomat, 14.7.2012, s. B8.
  22. TPS-kannattajat, info tps-kannattajat.net. Viitattu 26.7.2011.
  23. Sissiryhmä, info, historia sissiryhma.com. Viitattu 27.7.2011.
  24. TPS, seura, Tiikeriklubi fc.tps.fi. Viitattu 14.7.2012.
  25. Ressu luottaa TPS:n nuoriin fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011.
  26. TPS, seura, Pussycats fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011.
  27. Yhteistyökumppanit FC TPS fctps.fi. Viitattu 13.7.2012.
  28. FC TPS Turku Oy: Päättäjät finder.fi. Viitattu 10.1.2012.
  29. TPS: Seura, yhteystiedot fctps.fi. Viitattu 10.1.2012.
  30. Finder: FC TPS Turku Oy, taloustiedot finder.fi. Viitattu 21.4.2012.
  31. FC TPS Turku Oy:n tulos nousi voitolliseksi liikevaihdon kohtalaisesta laskusta huolimatta kauppalehti.fi. Viitattu 06.05.2012.
  32. TPS: Joukkueet, miehet fc.tps.fi. Viitattu 3.9.2014.
  33. Naisten Liiga, TPS naistenliiga.fi. Viitattu 13.7.2012.
  34. a b c TPS, saavutukset fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011.
  35. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä naiset ei löytynyt
  36. Turun Palloseura Naisten harrastejoukkue tpsjuniorijalkapallo.fi. Viitattu 28.7.2011. (suomeksi)
  37. TPS Juniorijalkapallo Viitattu 28.7.2011.
  38. Erityislasten seura- ja ryhmätoimintaa – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 28.7.2011. (suomeksi)
  39. TPS, joukkueet, TPS Akatemia fc.tps.fi. Viitattu 28.7.2011.
  40. Johdanto – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  41. SWU-treenit ja talenttileirejä – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  42. SWU-joukkue– FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  43. Seuravierailut – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  44. Sydän Pelissä – FC TPS fc.tps.fi. Viitattu 27.7.2011. (suomeksi)
  45. Pietarinen, Heikki: Finnish Cup Finals 20.10.2011. RSSSF. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  46. Ross, James M.: European Cups Archive RSSSF. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]