Futsal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Futsal-ottelu 2007 Pan-Amerikan kisoissa.

Futsal on jalkapalloa muistuttava palloilulaji, jota pelataan yleensä urheiluhallissa. Lajia harrastetaan laajalti joka puolella maailmaa. Suosittua se on erityisesti Etelä-Amerikassa. Se on aiemmin Suomessa tunnettu myös nimellä salifutis.

Futsalissa kaksi joukkuetta, joissa kummassakin on viisi pelaajaa, pelaavat vastakkain. Joukkueeseen kuuluu maalivahti ja neljä kenttäpelaajaa. Peliä pelataan jalkapalloon verrattuna pienemmällä kovapintaisella kentällä. Futsal-pallo on pienempi verrattuna jalkapalloon, ja se pomppii vähemmän. Jalkapallon ja futsalin säännöt muistuttavat toisiaan. Tärkeimpinä eroina on tehokas peliaika, rajoittamattomat vaihdot, kontaktipelin puuttuminen ja kumuloituvat virheet sekä maaliheitot ja rajapotkut.

Lajista on olemassa erilaisia versioita, joiden säännöt eroavat hieman Kansainvälisen jalkapalloliiton virallisista futsal-säännöistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futsalin ensimmäiset säännöt kehittänyt Juan Carlos Ceriani.

Futsalin syntyhistoriasta on useita eri variaatioita, mutta yleisen käsityksen mukaan futsal on nykyisessä muodossaan saanut alkunsa 1930-luvulla Uruguayssa, Montevideossa.[1] Juan Carlos Ceriani kehitti lajille ensimmäiset säännöt, jonka jälkeen laji kasvoi nopeasti Etelä-Amerikassa, etenkin Brasiliassa.[2] Etelä-Amerikassa pelattiin myös ensimmäiset kansainväliset turnaukset jo 1960-luvulla ja vuonna 1965 perustettiin Etelä-Amerikan futsal-liitto. Laji tuli Eurooppaan 1960-luvun loppupuoliskolla ja Hollannissa käynnistyi Euroopan ensimmäinen kansallinen sarja vuonna 1969.[3][4]

Ensimmäinen kansainvälinen kattojärjestö FIFUSA (esp. Federación Internacional de Fútbol de Salón) perustettiin lajin kasvun myötä vuonna 1971. João Havelangen johdolla se yhtenäisti Etelä-Amerikassa käytössä olleita sääntömuunnelmia.[5] Lajin ensimmäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin FIFUSA:n alaisuudessa 1982 São Paulossa. 1980-luvulla Havelangen ja Sepp Blatterin aloitteesta FIFA päätti ottaa futsalin alaisuuteensa ja alkoi pian kehittää omaa muunnelmaa säännöistä. Se yhtenäisti edelleen sääntöjä muun muassa kentän sekä maalin koon suhteen, ja teki niihin myös merkittäviä muutoksia kuten pallon koon kasvattaminen.[2][6] 1980-luvun lopussa FIFA:sta tuli virallisesti lajin kansainvälinen kattojärjestö. Futsalin katsottiin olevan jalkapallon muunnelma ja niin ollen FIFA:n toimialaa. Oikeudellisen kiistelyn ja sisäisten ristiriitojen jälkeen osa FIFUSA:n jäsenistä siirtyi sen alaisuuteen.[1][5]. FIFA järjesti ensimmäiset omat maailmanmestaruuskisat vuonna 1989 Alankomaissa.[2]

FIFUSA jatkoi toimintaansa FIFA:sta piittaamatta ja järjesti edelleen omia maailmanmestaruuskilpailujaan. Vasta vuonna 2002 se lakkautettiin, kun sen tilalle perustettiin uusi järjestö nimeltään AMF (esp. Asociación Mundial de Fútbol de Salón). AMF:n kannan mukaan FIFA ohjaa futsalia jalkapallon eikä lajin lähtökohdista.[5] AMF:llä on 34 jäsenmaata ja lisäksi sen alaisuudessa toimii kolme maanosaliittoa – Euroopassa UEFS sekä Etelä-Amerikassa CSFS ja CPFS.[7][8]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futsalin nimi tulee portugalin kielen termistä fútebol de salão, joka taas tarkoittaa salijalkapalloa. Nimi keksittiin vuonna 1978, koska jalkapallo (fútebol) oli FIFA:n laji ja futsalin silloisella kattojärjestöllä FIFUSA:lla ei ollut siihen käyttöoikeutta. Niinpä se joutui ottamaan käyttöön uuden termin.[1][5]

Futsalin saapuminen Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pelattiin sisäjalkapalloa jo vuonna 1980, mutta varsinainen futsaltoiminta käynnistyi vuonna 1994. Suomesta koottiin maajoukkue opiskelijoiden maailmanmestaruuskisoihin Kyprokseen Opiskelijoiden liikuntaliiton johdolla. Seuraavat kisat järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1996, minkä yhteydessä Palloliitto otti futsalin mukaan toimintaansa. Ensimmäisestä suomenmestaruudesta pelattiin turnausmuodossa Jyväskylässä seuraavana vuonna.[1]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA:n viralliset futsalsäännöt koostuvat 17 säännöstä.[9]

Kenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futsal-kenttä
Futsal-areena Tokiossa.

Pelikentän pituus kansainvälisissä otteluissa on 38–42 metriä ja leveys 18–22 metriä. Rangaistusalue sijaitsee kentän molemmissa päissä, ja se merkitään kaarella kuuden metrin säteellä tolpista ja siten että maalin kohdalla raja on päätyrajan suuntainen. Rangaistuspotkupiste on rangaistusalueen rajalla maalin keskikohdalla eli kuuden metrin päässä. Toinen rangaistuspotkupiste on vastaavassa kohdassa 10 metrin päässä maalista. Maalin leveys on kolme metriä ja korkeus kaksi metriä.[10]

Futsal-pallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futsal-pallo on jalkapalloa hieman pienempi ja vähemmän pomppiva. Sen ympärysmitta on 62–64 senttiä eli kokoluokkaa 4. Pallo saa pompata vain 50–65 cm, kun se pudotetaan kahden metrin korkeudesta.[11][4]

Pelaajat sekä tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kentällä futsalissa on yhtä aikaa neljä pelaajaa sekä maalivahti kummastakin joukkueesta. Pelaajan voi vaihtaa niin usein kuin haluaa myös pelin ollessa käynnissä. Vaihtopelaajien määrä on rajoitettu seitsemään.[12]

Futsal-ottelua tuomaroi kaksi erotuomaria. Molemmilla tuomareilla on samat oikeudet, mutta toinen näistä toimii päätuomarina, jonka päätös ratkaisee mikäli erotuomarien näkemyksissä on ristiriitaa.Otteluun nimetään lisäksi ajanottaja ja kolmas erotuomari, joka avustaa ajanottajaa. Nämä ovat pakolliset kansainvälisissä otteluissa, mutta kansallisissa peleissä ajanottaja voi huolehtia myös kolmannen erotuomarin tehtävistä.[13][14]

Pelikatkot ja peliaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliaika on kansallisissa ja kansainvälisissä sarjoissa 2 × 20 minuuttia.Pelijaksojen välissä on korkeintaan 15 minuutin pituinen tauko. Joukkueella on käytettävissä korkeintaan minuutin pituinen lisäaika pelijaksoa kohden.Futsalia pelataan käyttämällä tehokasta peliaikaa,eli kello pysäytetään pelikatkon ajaksi, kuten jääkiekossa.[15]

Mikäli pallo ylittää sivu- tai päätyrajan peli keskeytyy. Jos pallo menee maaliin tai tuomari keskeyttää pelin rikkeen tai muun syyn vuoksi. Mikäli pallo menee yli sivurajasta, viimeksi palloon koskeneen pelaajan vastajoukkue antaa rajapotkun kohdasta, jossa pallo ylitti rajan. Rajapotku on epäsuora. Mikäli pallo menee yli päätyrajasta, peli jatkuu maaliheitolla, jos pallo meni yli hyökkäävään joukkueen pelaajasta, tai kulmapotkulla, jos pallo meni yli puolustavan joukkueen pelaajasta. Maalin jälkeen peli jatkuu avauspotkulla.[16][17][18]

Peli jatkuu rikkeen jälkeen suoralla vapaapotkulla, epäsuoralla vapaapotkulla tai rangaistuspotkulla. Mikäli tuomari on katkaissut pelin jostakin muusta syystä (esim. pelaajan vakava loukkaantuminen, pallon puhkeaminen tai jokin muu syy, jota ei säännöissä ole mainittu) peliä jatketaan erotuomaripallolla. Erotuomari pudottaa pallon kenttään vyötärön korkeudelta ja se on pelattavissa pelikenttää koskettaessaan.[19]

Rikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suora vapaapotku voidaan tuomita vastustajalle mikäli pelaaja yrittää tai onnistuu potkaisemaan, kamppaamaan, lyömään, työntämään taikka taklaamaan keholla tai jaloin vastapelaajaa. Vastustajasta kiinni pitäminen, hänen päälleen sylkeminen ja tarkoituksellinen kädellä pelaaminen aiheuttavat myös suoran vapaapotkun. Lisäksi muille kuin maalivahdille tämän omalla alueella on kiellettyä liukua palloon silloin kun vastapelaajan pelaa tai yrittäessä pelata sitä. Vapaapotku suoritetaan yleensä rikepaikasta. Omalla rangaistusalueella tehty rike johtaa rangaistuspotkuun, joka potkaistaan 6 metrin rangaistuspisteeltä. Vastustajan rangaistusalueella tehdystä rikkeestä vapaapotkun voi vetää mistä tahansa alueen sisäpuolelta.[20]

Epäsuora vapaapotku voidaan tuomita vastustajalle mikäli maalivahti koskettaa palloa käsin oman pelaajan tarkoituksellisesti pelattua sen hänelle tai hän pitää palloa hallussaan käsin tai jaloin omalla kenttäpuoliskolla yli neljä sekuntia. Maalivahdin palautettua pallon peliin hän ei saa koskea siihen uudestaan ennen kuin pallo on osunut vastustajaan. Epäsuora vapaapotku voidaan tuomita myös jos pelaaja pelaa vaarallisella tavalla, estää vastapelaajan etenemisen sijoittumisellaan tai estää maalivahtia heittämässä palloa käsistään. Epäsuora vapaapotku suoritetaan rikepaikasta tai sitä lähimmästä paikasta rangaistusalueen rajalta, jos rike tapahtui rangaistusalueen sisällä.[20]

Jokaisesta suoran vapaapotkun arvoisesta rikkeestä merkitään myös kumuloituva joukkuevirhe. Joukkueen kuudennesta rikkeestä seuraa vastustajajoukkueen vapaapotku ilman muuria. Vapaapotku annetaan rikkomuspaikasta tai vaihtoehtoisesti 10 metrin rangaistuspotkupisteeltä. Vapaapotkuun oikeutettu joukkue saa itse päättää kumman vaihtoehdoista se valitsee. Kumuloituvat rikkomukset ovat puoliaikakohtaisia, joten joukkueen rikkeet nollaantuvat ottelun puoliajalla.[19]

Jalkapallon tapaan futsalissa on käytössä keltainen ja punainen kortti. Tuomari voi varoittaa pelaajaa keltaisella kortilla muun muassa mikäli tämä käyttäytyy epäurheilijamaisesti, protestoi tuomiota, viivyttää peliä tai rikkoo sääntöjä jatkuvasti. Jos pelaaja saa toisen varoituksen tai syyllistyy törkeään epäurheilijamaiseen käytökseen, raakaan peliin, ilmeisen maalintekomahdollisuuden viemiseen rikkeellä tai solvaavaan kielenkäyttöön, tuomari voi poistaa hänet kentältä näyttämällä punaista korttia. Ulosajetun pelaajan tilalle ei saa vaihtaa uutta pelaajaa kahteen minuuttiin ellei vastajoukkue tee ylivoimalla maalia.[20]

Sääntövariaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AMF:n futsal-säännöt ovat peräisin ajalta ennen FIFA:n sääntöjä. Säännöt eroavat toisistaan muutamissa yksityiskohdissa. AMF:n sääntöjen mukainen pallo on hieman pienempi, rajapotkujen tilalla on rajaheitot, joukkuevirheiden lisäksi huomioidaan myös kumuloituvat henkilökohtaiset virheet ja ulosajo ei aiheuta vajaalla pelaamista.[21] Alkuperäisissä säännöissä oli myös rangaistusalueen paitsio, mikä on sittemmin poistettu.[22]

Isossa-Britanniassa pelattavassa 5 vastaan 5 -sisäjalkapallossa erona on vaihtojen rajoitettu määrä, rajojen tilalla olevat reunat tai seinät, erityyppinen pallo, matalammat ja leveämmät maalit sekä kenttäpelaajien rajoittaminen rangaistusalueen ulkopuolelle.[23]

Futsal maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA:n mukaan futsalia pelaa ympäri maailmaa 25 miljoonaa ihmistä 130 maassa,[24] ja rekisteröityneitä pelaajia oli vuoden 2006 tutkimuksessa 1,1 miljoonaa.[25] Rekisteröityneiden pelaajien määrissä mitattuna suurimmat maat ovat Brasilia, Espanja, Italia, Japani ja Venäjä. Muun muassa Italiassa, Espanjassa ja Brasiliassa väitetään olevan enemmän futsalia kuin jalkapalloa harrastavia pelaajia.[4] Monet jalkapallon suurtähdet ovat aloittaneet uransa futsalin parissa ja kehittäneet tekniikkaansa sen avulla, heistä esimerkkeinä Ronaldinho, Ronaldo, Zico, Sócrates ja Romario.[26]

Brasilian ja Argentiinan välinen futsal-ottelu

Maajoukkuekilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti merkittävin futsalkilpailu on FIFA:n järjestämät futsalin maailmanmestaruuskilpailut. Ne järjestetään jalkapallon tapaan joka neljäs vuosi. Lopputurnaukseen pääsee yhteensä 20 joukkuetta vuoden 2008 kisoista lähtien. Aiemmin joukkueita oli 16. Kilpailua edeltää alueelliset karsinnat, joihin osallistuu noin 100 maata.[27]

AMF (ent. FIFUSA) järjestää myös omat maailmanmestaruuskilpailut, joissa pelataan sen versiolla säännöistä.[28]

Maanosien mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkuekilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futsalin seurajoukkuekilpailuista merkittävimmät ovat eurooppalainen UEFA Futsal Cup ja eteläamerikkalainen Torneo Sudamericano de Clubes de Futsal.

Ympäri maailmaa pelataan kansallisia sarjoja. Useissa maissa, kuten esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Venäjällä ja Brasiliassa, sarjat ovat myös ammattilaissarjoja.[4] Euroopassa kovatasoisimpana sarjana voidaan pitää Espanjan Liga Nacional de Futbol Salaa, jonka joukkueet ovat hallinneet Futsal Cupia.[29] Etelä-Amerikassa Brasilian Liga Brasileira de Futebol de Salão puolestaan on tasokkain sillä sen joukkueet ovat voittaneet kaikki Etelä-Amerikan seurajoukkuemestaruudet.[30]

Futsal Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2008–2009 futsalia pelattiin yli 2 000 joukkueessa ympäri Suomea. Joukkueiden määrä on yli kaksikertaistunut kaudesta 2001–2002.[31] Vuonna 2006 lisenssipelaajia oli noin 20 000.[32] Useat jalkapalloilijat harjoittelevat talvisin futsalia ja myös monet futsalin pääsarjatason pelaajat pelaavat päälajinaan jalkapalloa.

Suomessa maan korkein sarjataso on Futsal-liiga ja sen alapuolella on Futsal-ykkönen. Molemmat ovat Suomen Palloliiton hallinnoimia valtakunnallisia sarjoja. Liiton sarjojen alla pelataan vielä Palloliiton piirien sisäisiä sarjoja alimmillaan aina 5. divisioonaan asti.[31] Futsalissa pelataan myös kaikille seuroille avoin Futsal Cup ja kauden avaava Futsal Super Cup, jossa pelaa vastakkain edellisen kauden Futsal Cupin ja Futsal-liigan voittajat.[33] Naisten Suomen-mestaruus ratkaistiin yksittäisessä turnauksessa vuosina 1997–2005, minkä jälkeen Suomen mestariksi on nimetty naisten Futsal Cupin voittaja. Vuodesta 2009 lähtien on pelattu jälleen erillinen SM-lopputurnaus.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Futsal Laws of the Game 2010/2011. FIFA, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Arponen, Antti O. & Heinonen, Markku & Kanerva, Juha & Tamminen, Juha & Tikander, Vesa: Jalkapallon pikkujättiläinen. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arponen, s. 438–441
  2. a b c The history of futsal FIFA. Viitattu 3.7.2008. (englanniksi)
  3. Teunissen, Evert: Indoor Soccer. Sterling Publishing Co., 1997. ISBN 0-8069-9714-1. (englanniksi)
  4. a b c d Mitä on futsal? (haettu web.archive.org:sta) 17.3.2008. Palloliitto. Viitattu 19.1.2011.
  5. a b c d La petite histoire du Futsal UNCFS. Viitattu 19.1.2011. (ranskaksi)
  6. The history of Futsal Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  7. Entidades Continentales AMF. Viitattu 19.1.2011. (espanjaksi)
  8. Entidades Afiliades AMF. Viitattu 19.1.2011. (espanjaksi)
  9. Laws of the Game 2010/2011 FIFA. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  10. Laws of the Game, Law 1 - The Pitch, s. 6-12
  11. Laws of the Game, Law 2 - The Ball, s. 13-14
  12. Laws of the Game, Law 3 - The Number of Players, s. 15-18
  13. Laws of the Game, Law 5 - The Referees, s. 21-24
  14. Laws of the Game, Law 6 - The Assistant Referees, s. 25-28
  15. Laws of the Game, Law 7 - The Duration of the Match, s. 29-31
  16. Laws of the Game, Law 8 - The Start and Restart of Play, s. 32-34
  17. Laws of the Game, Law 15 - The Kick-in, s. 53-55
  18. Laws of the Game, Law 16 - The Goal Clearance, s. 56-57
  19. a b Laws of the Game, Law 13 - Free Kicks, s. 42-49
  20. a b c Laws of the Game, Law 12 - Fouls and Misconduct, s. 38-41
  21. Laws of the Game AMF. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)(espanjaksi)
  22. AMF Sets Up Committee to Study Laws of the Game futsalonline.com. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  23. Differences between futsal and UK style 5-a-side Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  24. Futsal history ukfutsalassociation.co.uk. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  25. FIFA Big Count 2006 (PDF) 31.5.2007. FIFA. Viitattu 1.7.2008. (englanniksi)
  26. Andy Roxburgh: A Different Ball Game. The Futsal Technician, 2006. UEFA. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 2.8.2008. (englanniksi)
  27. FIFA Futsal World Cup RSSSF. Viitattu 3.7.2008. (englanniksi)
  28. Historial de Competiciones AMF. Viitattu 19.1.2011. (espanjaksi)
  29. UEFA Futsal Cup RSSSF. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  30. Torneo Sudamericano de Clubes de Futsal RSSSF. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  31. a b Futsalin joukkuemäärät 2008-2009 (PDF) Palloliitto. Viitattu 19.1.2011.
  32. Big Count 2006 - Statistical Summary Report by Association (PDF) FIFA. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  33. Cup-mestarit Palloliitto. Viitattu 19.1.2011.
  34. Naisten SM-lopputurnaus Palloliitto. Viitattu 19.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Futsal.