Ville Ritola
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
![]() Ville Ritola |
|||
| Maa: |
|||
| Miesten yleisurheilu | |||
| Pariisi 1924 | 10 000 m | ||
| Pariisi 1924 | 3 000 m esteet | ||
| Pariisi 1924 | maastojuoksu joukkue |
||
| Pariisi 1924 | 3 000 m joukkue | ||
| Amsterdam 1928 | 5 000 m | ||
| Pariisi 1924 | 5 000 m | ||
| Pariisi 1924 | maastojuoksu | ||
| Amsterdam 1928 | 10 000 m | ||
Viljo Eino (Ville) Ritola (18. tammikuuta 1896 Peräseinäjoki – 24. huhtikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija, jota urheilijapiireissä nimitettiin ansioistaan ”Peräseinäjoen sudeksi” sekä ”Lentäväksi suomalaiseksi” (The Flying Finn) Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen ohella.
Ritola toimi osan elämästään kirvesmiehenä ja työnjohtajana. Hän muutti jo 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin, missä hänen seitsemän muuta sisarustaan jo asuivat. Yhdysvalloissa Ritola liittyi suomalais-amerikkalaiseen urheiluseuraan (Finnish-American Athletic Club) ja harjoitteli siellä yhdessä Hannes Kolehmaisen kanssa, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuoden 1912 olympiakisojen jälkeen. Kolehmainen yritti saada Ritolan liittymään Suomen vuoden 1920 olympiajoukkueeseen, mutta Ritola ei tuntenut olevansa vielä valmis. Pariisin vuoden 1924 olympiakisoihin hän lähti ja voitti siellä 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa. Amsterdamissa 1928 hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.
Ritola kilpaili Suomessa ensimmäisen kerran vasta olympiavoittajana vuonna 1924. Siihen mennessä hän oli voittanut kuusi Yhdysvaltain amatöörimestaruutta, joita hän voitti vuosina 1922–1927 kaikkiaan 17. Hän vetäytyi pois urheilumaailmasta vuoden 1928 olympiakisojen jälkeen ja muutti takaisin Suomeen vuonna 1971. Ritola on Suomen kaikkien aikojen parhaita juoksijoita, meriiteiltään toiseksi paras. Hän ei ole koskaan saavuttanut yhtä kulttimaista mainetta kuin kilpakumppaninsa Paavo Nurmi, vaikka voittikin yksissä kisoissa 4 olympiakultaa ja 2 hopeaa, mikä on suurin yleisurheilijan voittama mitalimäärä yksissä olympiakisoissa[1]. Nurmi voitti samoissa kisoissa (Pariisi 1924) 5 kultaa. Pariisissa Ritola voitti ”kuninkuusmatkan” 10 000 m kun Nurmi ei matkalle osallistunut. 5 000 metrin voitosta Amsterdamissa 1928 on kehittynyt sanonta ”ottaa ritolat”, joka aiheutui Ritolan taktisesta vastauksesta Paavo Nurmen irtiottoyritykseen 5 000 m loppusuoran alussa. Nurmi oli tapansa mukaan juossut Ritolan takana aikomuksena ohittaa loppukirissä. Ritola taktiikan tuntien iski ensin aloittaen hämmästyttävän kovan kirin 120 metriä ennen maalia. Nurmi ei kyennyt vastaamaan yllättävän kovaan kiriin vaan taipui hopealle.
Jo aktiiviurallaan hän panosti enemmän kirvesmiehen työhönsä kuin urheiluun ja siksi saattoikin pitää pitkiä harjoitustaukoja.
Sisällysluettelo |
Saavutetut olympiakisojen arvokisamitalit [muokkaa]
- Pariisi 1924:
- kultamitali – 10 000 m juoksu
- kultamitali – estejuoksu
- kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
- kultamitali – maastojuoksu (joukkuekohtainen)
- hopeamitali – 5 000 m juoksu
- hopeamitali – maastojuoksu
- Amsterdam 1928:
- kultamitali – 5 000 m juoksu
- hopeamitali – 10 000 m juoksu
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Ossi Viidan laatima lyhyt elämäkerta
- Ville Ritola Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)
- Veli-Matti Autio: Ritola, Ville (1896 - 1982) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Martiskainen, Seppo: SUL 100 vuotta - Ville Ritola 2.10.2006. Suomen Urheiluliitto ry.
Kirjallisuus [muokkaa]
- Ossi Viita: Suden hetkiä, Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola, Siirtolaisinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen julkaisu n:o 1, ISBN 951-9266-56-9
- Ville Ritola, toim. Jouko Lehtonen: Pantiin Ritolaksi. Weilin + Göös, 1974. ISBN 951-35-1160-X (sid.)
Viitteet [muokkaa]
| 1900: 2 500 m estejuoksu: George Orton & 4 000 m estejuoksu: John Rimmer | 1904: 2 590 m estejuoksu: Jim Lightbody | 1908: 3 200 m estejuoksu: Arthur Russell | |
| 3 000 m estejuoksu: 1920: Percy Hodge | 1924: Ville Ritola | 1928: Toivo Loukola | 1932: 1936: Volmari Iso-Hollo (kahdesti) | 1948: Tore Sjöstrand | 1952: Horace Ashenfelter | 1956: Chris Brasher | 1960: Zdzisław Krzyszkowiak | 1964: Gaston Roelants | 1968: Amos Biwott | 1972: Kip Keino | 1976: Anders Gärderud | 1980: Bronisław Malinowski | 1984: Julius Korir | 1988: Julius Kariuki | 1992: Matthew Birir | 1996: Joseph Keter | 2000: Reuben Kosgei | 2004: Ezekiel Kemboi | 2008: Brimin Kiprop Kipruto | 2012: Ezekiel Kemboi |
|
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah |
