Ville Ritola

Mitalit
Ville Ritola
Maa: Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Pariisi 1924	10 000 m
Kultaa	Pariisi 1924	3 000 m esteet
Kultaa	Pariisi 1924	maastojuoksu joukkue
Kultaa	Pariisi 1924	3 000 m joukkue
Kultaa	Amsterdam 1928	5 000 m
Hopeaa	Pariisi 1924	5 000 m
Hopeaa	Pariisi 1924	maastojuoksu
Hopeaa	Amsterdam 1928	10 000 m

Viljo Eino (Ville) Ritola (18. tammikuuta 1896 Peräseinäjoki – 24. huhtikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija, jota urheilijapiireissä nimitettiin ansioistaan ”Peräseinäjoen sudeksi” sekä ”Lentäväksi suomalaiseksi” (The Flying Finn) Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen ohella.

Ritola toimi osan elämästään kirvesmiehenä ja työnjohtajana. Hän muutti jo 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin, missä hänen seitsemän muuta sisarustaan jo asuivat. Yhdysvalloissa Ritola liittyi suomalais-amerikkalaiseen urheiluseuraan (Finnish-American Athletic Club) ja harjoitteli siellä yhdessä Hannes Kolehmaisen kanssa, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuoden 1912 olympiakisojen jälkeen. Kolehmainen yritti saada Ritolan liittymään Suomen vuoden 1920 olympiajoukkueeseen, mutta Ritola ei tuntenut olevansa vielä valmis. Pariisin vuoden 1924 olympiakisoihin hän lähti ja voitti siellä 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa. Amsterdamissa 1928 hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.

Ritola kilpaili Suomessa ensimmäisen kerran vasta olympiavoittajana vuonna 1924. Siihen mennessä hän oli voittanut kuusi Yhdysvaltain amatöörimestaruutta, joita hän voitti vuosina 1922–1927 kaikkiaan 17. Hän vetäytyi pois urheilumaailmasta vuoden 1928 olympiakisojen jälkeen ja muutti takaisin Suomeen vuonna 1971. Ritola on Suomen kaikkien aikojen parhaita juoksijoita, meriiteiltään toiseksi paras. Hän ei ole koskaan saavuttanut yhtä kulttimaista mainetta kuin kilpakumppaninsa Paavo Nurmi, vaikka voittikin yksissä kisoissa 4 olympiakultaa ja 2 hopeaa, mikä on suurin yleisurheilijan voittama mitalimäärä yksissä olympiakisoissa. Nurmi voitti samoissa kisoissa (Pariisi 1924) 5 kultaa. Pariisissa Ritola voitti ”kuninkuusmatkan” 10 000 m kun Nurmi ei matkalle osallistunut. 5 000 metrin voitosta Amsterdamissa 1928 on kehittynyt sanonta ”ottaa ritolat”, joka aiheutui Ritolan taktisesta vastauksesta Paavo Nurmen irtiottoyritykseen 5 000 m loppusuoran alussa. Nurmi oli tapansa mukaan juossut Ritolan takana aikomuksena ohittaa loppukirissä. Ritola taktiikan tuntien iski ensin aloittaen hämmästyttävän kovan kirin 120 metriä ennen maalia. Nurmi ei kyennyt vastaamaan yllättävän kovaan kiriin vaan taipui hopealle.

Jo aktiiviurallaan hän panosti enemmän kirvesmiehen työhönsä kuin urheiluun ja siksi saattoikin pitää pitkiä harjoitustaukoja.

Saavutetut olympiakisojen arvokisamitalit

• Pariisi 1924:
  • kultamitali – 10 000 m juoksu
  • kultamitali – estejuoksu
  • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
  • kultamitali – maastojuoksu (joukkuekohtainen)
  • hopeamitali – 5 000 m juoksu
  • hopeamitali – maastojuoksu

• Amsterdam 1928:
  • kultamitali – 5 000 m juoksu
  • hopeamitali – 10 000 m juoksu

Aiheesta muualla

• Ossi Viidan laatima lyhyt elämäkerta
• Ville Ritola Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)
• Veli-Matti Autio: Ritola, Ville (1896 - 1982) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Martiskainen, Seppo: SUL 100 vuotta - Ville Ritola 2.10.2006. Suomen Urheiluliitto ry.

Kirjallisuus

• Ossi Viita: Suden hetkiä, Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola, Siirtolaisinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen julkaisu n:o 1, ISBN 951-9266-56-9
• Ville Ritola, toim. Jouko Lehtonen: Pantiin Ritolaksi. Weilin + Göös, 1974. ISBN 951-35-1160-X (sid.)

Viitteet

Miesten estejuoksun olympiavoittajat

Miesten 5 000 metrin juoksun olympiavoittajat

Miesten 10 000 metrin juoksun olympiavoittajat

1912: Hannes Kolehmainen 1920: Paavo Nurmi 1924: Ville Ritola 1928: Paavo Nurmi 1932: Janusz Kusociński	1936: Ilmari Salminen 1948: Emil Zátopek 1952: Emil Zátopek 1956: Vladimir Kuts 1960: Pjotr Bolotnikov	1964: William Mills 1968: Naftali Temu 1972: Lasse Virén 1976: Lasse Virén 1980: Miruts Yifter	1984: Alberto Cova 1988: Brahim Boutayeb 1992: Khalid Skah 1996: Haile Gebrselassie 2000: Haile Gebrselassie	2004: Kenenisa Bekele 2008: Kenenisa Bekele 2012: Mohamed Farah