Iikka Vehkalahti
Iikka Vehkalahti (s. 29. kesäkuuta 1949[1]) on suomalainen elokuvatuottaja ja dokumentaristi, joka on tunnettu poliittisista ja yhteiskunnallisista dokumenttielokuvistaan. Hän on vuodesta 1998 lähtien toiminut Yleisradion Dokumenttiprojektin tuottajana.[2]
Orimattilasta kotoisin oleva Vehkalahti on opiskellut dramaturgiaa Suomen Teatteriopistossa sekä journalismia ja valtio-oppia Tampereen yliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen toimittajana.[2] Elokuva-alalla hän on ollut vuodesta 1987[1] lähtien käsikirjoittajana, ohjaajana, tuottajana sekä leikkaajana.[3] Vuosina 2011–2012 Vehkalahti toimi Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina.[4]
Vuonna 2012 hänelle myönnettiin DocPoint-elokuvafestivaalien Apollo-tunnustuspalkinto suomalaisen dokumenttielokuvan merkittävästä edistämisestä.[3] Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon Vehkalahti sai vuonna 2002.[5]
Ohjaustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Porilainen sinapilla (1989)
- Kirje Transkeista (1989)
- Baba Amten lapset (1990)
- Hyvästi puuvilla (1990)
- Noin 18 minuuttia Etelä-Afrikkaa (1990)
- Kun naiset eivät enää vaikene (1991)
- Terroristin tytär (1991)
- Our Common Future? (1992)
- Jeesuksen näköinen mies (1992)
- Mies varjossa (1994)
- Äänetön yhtiökumppani (1994)
- Tehri - kaksi matkaa (2000)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Iikka Vehkalahti - YLE & TV2 Documentaries, Tampere (FI) ESoDoc. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ a b Kameramies 5/2012. Journalisti. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ a b Dokumentin edistäjä Iikka Vehkalahti saa DocPointin palkinnon 27.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ Iikka Vehkalahdesta Tampereen yliopiston vierailijaprofessori 26.11.2010. Yle Uutiset. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ Kaari Utriolle ja Max Jakobsonille tiedonjulkistamispalkinto 24.4.2002. MTV3. Viitattu 15.8.2014.