Hassisen kone
Wikipedia
| Hassisen kone (1979–1982) |
||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tiedot | ||||||||||||||||||
| Tyylisuunta: | rockmusiikki | |||||||||||||||||
| Tyylilaji: | uusi aalto progressiivinen rock suomirock punk |
|||||||||||||||||
| Kotipaikka: | Joensuu, Suomi | |||||||||||||||||
| Laulukieli: | suomi | |||||||||||||||||
| Jäsenet | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Hassisen kone oli suomalainen, Joensuusta lähtöisin ollut rock-yhtye, joka perustettiin vuoden 1979 lopulla. Yhtye aloitti uuden aallon punkilla, mutta alkoi kehittyä progressiviseen suuntaan loppua kohden.
Hassisen koneen kaikkia kolmea varsinaista albumia pidetään suomalaisen rockin klassikoina kuten monia Hassisen koneen laulujakin ("Levottomat jalat", "Rappiolla", "Harsoinen teräs", "Jurot nuorisojulkkikset", "Tällä tiellä", Rajat jne.) Hassisen koneen musiikillinen kehitys oli nopeaa. Täältä tullaan Venäjä -albumin punk-henkistä ilmaisua seurasi nopeasti Rumien sävelien jälkeen suorastaan progressiivinen rock albumilla Harsoinen teräs.
Yhtye nimesi itsensä kotikaupungissaan olleen ompelukoneliikkeen mukaan. Liikkeen uskovainen johtaja suuttui yhtyeen nimestä, ja yhtye vaihtoikin nimensä joksikin aikaa muotoon 'Kassisen kone' [1]. Hassisen koneen saavutettua nimeä yritys muutti nimekseen Joensuun Konepalvelu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Alkutaipale ja maine (1979-1980)
Joulukuussa 1979 perustettiin Hassisen kone, ja yhtye harjoitteli kappaleitaan rockin SM:ään. Yhtye voitti Oulussa järjestetyn kisan maaliskuussa, 1980. Saman vuoden keväällä alkoi yhtyeen levytysura, jolloin se julkaisi ensisinglen "Hassisen kone/Kolumbia orkesteri", tämä single julkaistiin Hilse-nimisellä levymerkillä, tämän julkaisun jälkeen kaikki yhtyeen julkaisut julkaisi Poko Rekords. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Ismo Alanko (kitara ja laulu), Reijo Heiskanen (soolokitara), Jussi Kinnunen (bassokitara) ja Harri Kinnunen (rummut).
Ensimmäinen täysimittainen albumi, Täältä tullaan Venäjä, ilmestyi vuonna 1980, ja se sisälsi myyntilistoille nousseen "Rappiolla" ja myös aikaisemmin julkaistun "Hassisen kone" -kappaleen.
[muokkaa] Rumia säveliä ja uusia jäseniä (1981)
Toinen albumi Rumat sävelet (1981) vakiinnutti yhtyeen aseman, mutta merkitsi samalla siirtymistä musiikillisesti kunnianhimoisempaan suuntaan, joka kuului esimerkiksi hittikappaleissa "Jurot nuorisojulkkikset" ja "Tällä tiellä". Toinen albumi oli sävyltään varsin synkkä monien kappaleiden käsitellessä olemassaolon tuskaa ja jopa apokalyptisiä visioita. Levy sai paremmat arvostelut kuin yhtyeen esikoislevy ja Yleisradion musiikkitomittajat valitsivat LP:n vuoden kotimaiseksi kevyen musiikin levyksi ja Soundi-lehti vuonna 2005 neljänneksi parhaaksi suomalaiseksi populaarimusiikin levyksi.
Kesällä 1981 ja 1982 yhtye oli mukana Tuuliajolla-risteilyllä Saimaalla ja esiintyi ensimmäisestä kiertueesta tehdyssä dokumenttielokuvassa Saimaa-ilmiö. Loppuvuodesta 1981 yhtyeessä tapahtui miehistönvaihdoksia: Hassisen koneeseen tuli peräti neljä uutta jäsentä: (Eero "Safka" Pekkonen, kosketinsoittimet, Antti Seppo (saksofonit), Hannu Porkka (lyömäsoittimet) sekä kitaristi Reijo Heiskasen korvannut Jukka Orma.
[muokkaa] Viimeinen albumi ja yhtyeen hajoaminen (1982)
1982 julkaistiin yhtyeen kolmas ja viimeinen studioalbumi Harsoinen teräs, jonka tunnetuin kappale on "Levottomat jalat". Albumilla oli paljon progressiivisia elementtejä, jotka muun muassa edellä mainitussa kappaleessa ovat selvästi esillä.
Hassisen kone hajosi elokuussa 1982 kyllästyttyään soittamaan keikoilla vain ensimmäisten levyjen hittibiisejä mutta soitti kuitenkin kiertueensa loppuun.
[muokkaa] Hassisen koneen jälkeen (1983-)
Hassisen koneen hajoamisen jälkeen sen keulahahmo, Ismo Alanko, perusti Jukka Orman ja muun muassa Rock'n'Roll Bandista tutun Affe Forsmanin kanssa Sielun Veljet -yhtyeen. Myöhemmin hän jatkoi soolouralle. Soolokitaristi Reijo Heiskanen on sittemmin soittanut mm. Värttinässä ja basisti Jussi Kinnunen Freud Marx Engels & Jungissa ja Wigwamissä. Rumpali Harri Kinnusen myöhempiin yhtyeisiin on kuulunut mm. Sleepy Sleepers. Eero Pekkonen on tehnyt Hassisen koneen jälkeen mm. teatterimusiikkia, ja Jukka Orma on julkaissut sooloalbumin ja toiminut soitinrakentajana. Hannu Porkka soittaa lyömäsoittimia Joensuun kaupunginorkesterissa. Antti Seppo toimii biokemian tutkijana New Yorkissa.
20 vuotta myöhemmin, vuonna 2000, Hassisen kone esiintyi Joensuussa mm. alkuperäisessä kokoonpanossaan, soittamassa oli Ormaa lukuun ottamatta kaikki Hassisen Koneen jäsenet. Tapahtuma julkaistiin DVD:nä seuraavana vuonna. Yhtyeen levyt julkaistiin uudelleen digitaalisesti remasteroituna vuonna 2004.
[muokkaa] Kokoonpanot
[muokkaa] 1979-1981
[muokkaa] 1981-1982
- Ismo Alanko (kitara, laulu)
- Jukka Orma (kitara)
- Jussi Kinnunen (basso)
- Harri Kinnunen (rummut)
- Eero ”Safka” Pekkonen (kosketinsoittimet)
- Antti Seppo (saksofoni)
- Hannu Porkka (lyömäsoittimet)
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
[muokkaa] Singlet
- Hassisen kone / Kolumbia-Orkesteri (1980)
- Rappiolla / Kulkurin iltakalja (1980)
- Jurot nuorisojulkkikset / Raha ratkaisee / Läskit lompakot (1981)
- On jouluyö, nyt laulaa saa / Jouluvappujuhannus (1981)
- Hiljaa virtaa veri / Muoviruusuja omenapuissa III (1982)
[muokkaa] DVD:t
- Hassisen Kone - 20 vuotta myöhemmin (2001)
- Saimaa-ilmiö (Eppu Normaali, Juice Leskinen Slam ja Hassisen Kone) (2007)
[muokkaa] Kokoelmat
- Kokoelmalevy, mukana myös tuolloin harvinaisia single-raitoja ja kaksi ennen julkaisematonta raitaa, toisena levynä on High Tension Wire -LP.
- Kuuden kappaleen kokoelma EP.
- CD-versio 1980-82 -levystä, joskin biisilistassa on keskitytty enemmän hitteihin kuin LP-versiossa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ (Hilse 1/1980)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Poko Rekordsin artistisivu
- Ismo Alangon sanoituksia
- Ismo Alangon sivut
- Hassisen kone Last.fm-sivustolla (englanniksi)
- YLE Elävä arkisto: Hassisen Kone

