Radio-ohjelma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Radio-ohjelma tai radiolähetys tarkoittaa julkista, yleisölle suunnattua kokonaisuutta, joka koostuu puheesta, musiikista tai niiden yhdistelmästä sekä myös muista äänistä. Ohjelma välitetään langattomasti sen tuottajalta kuuntelijalle, usein radio-aaltoja käyttäen, ja sen kuuntelemiseen tarvitaan radiovastaanotin. Ohjelman välittäminen voi nykyään tapahtua myös internetissä ja sen vastaanotto sekä kuunteleminen tietokoneella.

Radiotoimintaa, ohjelmien tuottamista ja niiden välittämistä varten tarvitaan jokin taustaorganisaatio. Aluksi tällaisia organisaatiota olivat alan harrastajien perustamat kerhot, mutta myöhemmin monissa maissa on perustettu valtion omistama tai ainakin valvoma yleisradioyhtiö. Suomessa tämä on Suomen Yleisradio. Myöhemmin radiotoimintaan ovat tulleet yhä suuremmassa määrin mukaan myös kaupalliselta pohjalta toimivat yritykset, jotka rahoittavat toimintaansa pääasiassa mainoksin, mikä usein vaikuttaa myös niiden ohjelmien teon periaatteisiin. Myös erilaiset aatteelliset mm. uskonnolliset ja poliittiset yhteisöt ovat harjoittaneet radiotoimintaa.

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radio-ohjelmien tarkoituksena voi olla

  • Tiedottaa tärkeistä ja ajankohtaisista asioista. Tätä varten useilla radioasemilla on uutis- ja ajankohtaistoimitus.
  • Viihdyttää. Viihdeohjelmat koostuvat useimmiten musiikista.
  • Opettaa ja kasvattaa. Varsinaisten opetusohjelmien, esimerkiksi kouluradio ja kielten opetusohjelmat, erityisesti valtiollisen yleisradion monet muutkin ohjelmat on aiemmin tehty kasvatustarkoituksessa: jopa musiikkiohjelmat, joissa on soitettu runsaasti klassista musiikkia uskoen sen jalostavaan vaikutukseen.
  • Muokata mielipiteitä käännyttää ihmisiä. Tästä ovat esimerkkinä uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämät radioasemat sekä kylmän sodan aikaiset propaganda-asemat. Myös toisen maailmansodan ja joidenkin sen jälkeisten sotien aikana tuotettiin ja lähetettiin aktiivista sotapropagandaa.
  • Tarjota taide- ja kulttuurielämyksiä. Tämä tarkoitus on esimerkiksi klassisen musiikin konserteilla, radioteatterilla (kuunnelmat) sekä kirjojen luennalla.

Ohjelmatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uutiset. Usein lyhyitä, päivittäin tai tunneittain esitettäviä, erityisen uutistoimituksen tai uutispalvelun tuottamia puhuttuja kuvauksia ajankohtaisista tapahtumista.
  • Ajankohtaisohjelma. Syventää usein uutisia ajankohtaisista tapahtumista.
  • Esitelmä. Perinteisen kaltainen luento eri aiheista.
  • Viihdeohjelma. Usein sisältävät musiikkia sekä kevyttä ja viihdyttävää puhetta.
  • Musiikkiohjelma. Erityisen musiikkitoimituksen tuottama, useimmiten vakavaan tai klassiseen musiikkiin keskittynyt kokonaisuus joko soitettavaan musiikkiin liittyvillä puheosuuksilla tai ilman.
  • Kontaktiohjelma. Usein tiettyä aihetta tai aihepiiriä ksäittelevä radio-ohjelma, joissa yleisö voi osallistua asian käsittelyyn esimerkiksi tekemällä kysymyksiä. Usein tämä tapahtuu puhelimitse, mutta voi myös tapahtua kirjeitse tai sähköpostilla. Suora äänikontakti kuuntelijoihin ja muihinkin, esimerkiksi julkkiksiin, on hyvin suosittu osa ohjelman tekoa erityisesti kaupallisissa radioissa siksi, että sen avulla pystytään tuottamaan kuuntelijoita kiinnostavaa sisältöä hyvin pienin kustannuksin. Tässä tapauksessa kyse on spontaanista, ennalta suunnittelemattomasta jutustelusta, joka usein hyvin löyhästi liittyy johonkin aiheeseen. Aiheena voi olla esimerkiksi kuuntelijakilpailu, vaikkapa musiikkikappaleen tunnistaminen.
  • Makasiiniohjelma. Usein puheesta ja musiikista koostuva ohjelma, jonka sisällä on lyhyempiä ohjelmapätkiä eri aiheista. Suomessa tunnettu makasiiniohjelma on ollut Yleisradion tuottama Tänään iltapäivällä-lähetys.
  • Radiomainos on lyhyt ohjelmapätkä, jonka tarkoitus on tiedottaa kuluttajia tuotteista tai palveluista ja saada heidät hankkimaan niitä. Radioasemille mainokset ovat tulon lähde ja siten saattavat sanella aseman muiden ohjelmien sisältöä. Mainontaa saattaa sisältyä enemmän tai vähemmän piilotettuna myös muissa ohjelmissa.
  • Ohjelmavirta-käsite on hyvin lähellä makasiiniohjelmaa. Sitä suosivat useimmiten kaupalliset radioasemat ja nuorille profiloidut radiokanavat. Siinä ei ole varsinaisia kiinteitä ohjelmia, vaan juontajia, jotka tuottavat jatkuvasti kanavan profiilin (esimerkiksi tietty musiikkityyli) mukaista sisältöä: puhetta, musiikkia, uutisia, mainoksia.


Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radio-ohjelmien tekeminen ja lähettäminen vaativat korkeaa teknologian tasoa, siksi ne ovat tulleet mahdolliseksi vasta 1900-luvun teknologisen kehityksen myötä. Teknistä pohjaa radiolle loivat mm. puhelin ja lennätin ja mikrofoni. Langattoman tiedonsiirron kehitykseen osallistuivat monet mm. Thomas Edison, 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, Italiassa ja Venäjällä.

Aluksi radiolaitteilla ei pystytty lähettämään eikä vastaanottamaan ihmisääntä, vaan pelkästään sähköisiä signaaleja, napsahduksia ja piippauksia, joista tehtiin kommunikaatiota käyttäen morse-aakkosia. Tällainen sähkötys oli käytössä erityisesti merenkulussa.

Ensimmäistä kertaa ihmisääntä välitti langattomasti pastori Roberto Landell de Moura Brasiliassa vuonna 1900, ja seuraavana vuonna hän patentoi radiolähettimensä. Vuonna 1906 valmistettiin ensimmäinen elektrodiputkia käyttävä radiovastaanotin.

Suomessa radiovastaanottimia alettiin rakentaa 1920-luvulla ja alan harrastelijat alkoivat myös tuottaa radiolähetyksiä koemielessä, ensimmäinen lupa tähän myönnettiin vuonna 1921 [1]. Ensimmäinen julkinen lähetys tapahtui vuonna 1923 [2]. Valtiollinen radiotoiminta aloitettiin vuonna 1928 Suomen Yleisradiossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]