Minä soitan sinulle illalla
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Minä soitan sinulle illalla | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Armand Lohikoski |
Käsikirjoittaja | Reino Helismaa |
Perustuu | Tatu Pekkarisen, Reino Helismaan ja Toivo Kärjen iskelmään ”Minä soitan sulle illalla”, 1952 |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Toivo Kärki |
Kuvaaja | Osmo Harkimo |
Leikkaaja | Elmer Lahti |
Lavastaja | Aarre Koivisto |
Pääosat |
Anneli Sauli Olavi Virta Siiri Angerkoski Rauni Luoma |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
Ensi-ilta | 1954 |
Kesto | 67 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Minä soitan sinulle illalla on Armand Lohikosken ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva vuodelta 1954. Elokuva sai alkunsa menestysiskelmästä ”Minä soitan sulle illalla”. Romanttisessa komediassa Järviö Oy:n tehtaan johtaja Risto J. on äitinsä talutusnuorassa mutta nousee kapinaan.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anneli Sauli | … | Seija Vaara |
Olavi Virta | … | Liikemies Risto Järviö |
Siiri Angerkoski | … | Kauppaneuvoksetar Agnes Järviö |
Rauni Luoma | … | Neiti Juulia Hirmu |
Pikku-Tapani | … | Tapani, Seijan pikkuveli |
Heikki Savolainen | … | Konttoripäällikkö |
Maija Karhi | … | Marja, tehtaantyttö |
Einari Ketola | … | Kirjava, murtovaras |
Heimo Lepistö | … | Harmaa, murtovaras |
Uuno Montonen | … | Luottamusmies Koskinen |
Toini Ylönen | … | Tarjoilija |
Anton Soini | … | Tehtaan työläisiä |
Jalmari Parikka | … | Tehtaan työläisiä |
Lasse Saxelin | … | Tehtaan työläisiä |
Matti Louhivuori | … | Matti Louhivuori |
Leena Grönroos | … | Konttorityttö |
Irja Rannikko | … | Sisäkkö |
Onni Elo | … | Työmies hissin luona |
Martta Kinnunen | … | Marjan äiti |
Juha Eirto | … | Juha Eirto |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tv-maailman kriitikon mukaan elokuva on yritys olla parempi kuin aikakauden rillumarei-elokuvat, mutta sotkeutuu kuitenkin samoihin ongelmiin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 30/2011, s. 17.
|