Pekka ja Pätkä Suezilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka ja Pätkä Suezilla
Pekka ja Pätkä Suezilla.jpg
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Armand Lohikoski
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Hannu Halonen
Kuvaaja Olavi Tuomi
Mikko Sergejeff
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Esa Pakarinen
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Kauko Kokkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 25. huhtikuuta 1958
Kesto 74 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä
Seuraaja Pekka ja Pätkä miljonääreinä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pekka ja Pätkä Suezilla (1958) on Armand Lohikosken ohjaama ja käsikirjoittama Puupää-elokuvasarjan kymmenes elokuva. Näitä Suomen Filmiteollisuuden tuottamia elokuvia valmistui vuosina 1953–1960 kaikkiaan kolmetoista. Pekka ja Pätkä Suezilla on jatkoa sarjan aiemmalle elokuvalle Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä.

Kohtaukset Suezilta on kuvattu Seutulassa Ruduksen hiekkakuopalla. Palmut olivat pahvia, pyramidit hiekkakumpuja, ja höyrylaivat kulkivat narusta vetäen sadevesilammikossa. Aikalaiskriitikot luulivat tekijöiden vahingoniloksi, että kuvauksiin oli lähdetty paikan päälle[1], ja eräskin kriitikko valitti, että vaikka Särkän rahoilla oli päästy Suezille, kovin oli yksitoikkoisesti niitä maisemia välitetty. Hieman aidompia maisemia tarjoili höyrylaiva-kohtaus, joka oli kuvattu aiemmin Marokossa vuonna 1953 tehtyä Rantasalmen sulttaania varten.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva alkaa edellisen Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä -elokuvan loppukohtauksella jossa YK-rauhanturvamiehet lyövät kaksikon tainnoksiin puistonpenkillä. Rauhanturvaajat ovat nimittäin juuri onnistuneet sopimaan treffit kahden tytön kanssa eikä ajatus Suezille lähdöstä enää houkuttele. He raahaavat Pekan ja Pätkän pensaaseen jossa vaihtavat heidän vaatteensa omiinsa.

Kaksikko kiidätetään taksilla Seutulaan, josta lähtevä kone lennättää heidät Suezille. Tarina etenee monien kommelluksien kautta loppuun, jossa Pekka ja Pätkä tulevat pelastaneeksi Kalifin tyttären. Vastalahjaksi he pyytävät taikalampun, jonka henki toteuttaa kolme toivomusta. Hieman huonosti harkittujen toiveiden jälkeen Pekka saa tutun hattunsa takaisin, muutaman lisätoivomuksen sekä Justiinan paikalle. Tämä puolestaan toivoo itsensä ja kaksikon takaisin Voikukankadulle, minkä toivomuksen seurueeseen tympiintynyt lampunhenki mielellään toteuttaa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikot suhtautuivat elokuvaan alistuneesti, kuten Jukka Holopainen (Suomen Sosialidemokraatti): "Idealtaan olen valmis nämä puupäät hyväksymään kun tiedän, että niille nauretaan ja niistä nuorempikin väki pitää."

Tomira Savtschenko (Kansan Uutiset) vielä astetta alistuneemmin: "Näiden sarjatuotteiden tympäisevyyden taso joskus vaihtelee ja tällä kertaa oli iloksemme nollassa. Valitettavasti kuitenkin filmin älyllinen taso, huumori ja tekotapa ovat entisellään." Lukija vastaa Savtschenkolle saman lehden myöhemmässä numerossa: "Uskoisin, ettei yksikään rehellinen arvostelija kehtaa sanoa, etteikö ohjaajan tehtävä mainitussa elokuvassa olisi jonkin hyvänkin sanan arvoinen, siksi suuritöinen sen on täytynyt olla kaikkine laitteineen, henkilöineen ja 'suezilaisine' maastoineen, joiden kaikkien yhteistoimintaan sovittaminen kenties on arvostelijan mielestä älytöntä, mutta johtunee kai siitä, ettei ohjaaja ole huomannut kääntyä T. S-o:n puoleen 'älyä' lainatakseen."[3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Esa Pakarinen  … Pekka Puupää  
 Masa Niemi  … Pätkä  
 Siiri Angerkoski  … Justiina Puupää  
 Assi Nortia  … Suleima, kalifi Abu Kabun tytär  
 Kauko Kokkonen  … vääpeli Pippurinen  
 Veikko Linna  … rosvopäällikkö Ben Jussuf  
 Pentti Irjala  … lampun henki  
 Heikki Savolainen  … sheikki Ali Ben Ali  
 Juhani Kumpulainen  … asekauppias  
 Leena Pulkkinen  … 1. tyttö  
 Raili Kuusisto  … 2. tyttö  
 Tommi Rinne  … 1. YK-sotilas  
 Mikko Niskanen  … 2. YK-sotilas  
 Matti Dahlberg  … YK-sotilas / beduiini  
 Tauno Söder  … beduiini  
 Kale Teuronen  … beduiini  
 Pertti Pasanen  … YK-sotilas  
 Heimo Karppinen  … sotilaspalvelija Karppinen  
 Walle Siivonen  … YK-sotilas  
 Juhani Alaranta  … YK-sotilas  
 Jaakko Pakkasvirta  … vartija  
 Paavo Hukkinen  … luihu tyyppi  
 Hannes Veivo  … luihu tyyppi  
 Arttu Suuntala  … henkivartija  
 Arvo Kuusla  … henkivartija  
 Mirja Karisto  … orjatar  
 Uuno Montonen  … kalifi Abu Kabu  
 Nestori Lampi  … eunukki  
 Armas Jokio  … talonmies Pikkarainen  
 Armand Lohikoski  … Suezin lennonjohdon ja YK-kapteenin ääni  
 Vilho Ruuskanen     
 Seppo Sariola     

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.3.2012, sivu D 7
  2. Pekka ja Pätkä Suezilla (Archive.org) Yle. Viitattu 13.3.2012 (alkuper. viittaus 14.11.2008).
  3. Pekka ja Pätkä Suezilla Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 24.3.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]