Pekka ja Pätkä neekereinä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka ja Pätkä neekereinä
P ja p neekereina moviepost.jpg
Ohjaaja Aarne Tarkas
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T.J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Osmo Harkimo
Olavi Tuomi
Leikkaaja Elmer Lahti
Pääosat Esa Pakarinen
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Armas Jokio
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 11. maaliskuuta 1960
Kesto 77 min
Alkuperäiskieli suomi
Ikäraja Kuvaohjelman ikäraja: Sallittu
Edeltäjä Pekka ja Pätkä mestarimaalareina
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) on Suomen Filmiteollisuuden tuottaman Pekka Puupää -sarjan 13. ja viimeinen elokuva. Elokuvan ohjasi Aarne Tarkas ja käsikirjoitti Reino Helismaa.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Näyttelijät

[muokkaa] Juoniselostus

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pekka ja Pätkä livistävät tiskien äärestä mennäkseen kilpailijoiksi television tietokilpailuun. Kaksikko vastaa vahingossa oikein kaikkiin kysymyksiin, mutta Justiina näkee heidät televisiosta ja käy kiskomassa pois studiosta ennen kuin palkintorahoja ehditään antaa. Vihainen Justiina lähtee maalle sukuloimaan, mutta Pekka ja Pätkä eivät silti voi poistua asunnostaan kuin ikkunan kautta, koska kaksikon suututtama talonmies Pikkarainen on leiriytynyt heidän ulko-ovensa eteen.

Pekka ja Pätkä menevät hullun tiedemiehen luo luettuaan lehdestä, että tämän keksimä kone kertoo mihin ammattiin ihminen parhaiten soveltuu. Koneen mukaan Pekalla ja Pätkällä on edessään loistava tulevaisuus "neekereinä". Kaksikko mustaa itsensä kenkälankilla ja menee koe-esiintymään hienoon yökerhoon. Temppu on vähällä onnistua, kunnes lauenneen palohälyttimen ruiskuttama vesi huuhtoo lankit heidän naamoistaan ja he joutuvat pakenemaan paikalta.

Tajuttuaan mitä kone oikeasti tarkoitti ("lehtineekeriä") Pekka ja Pätkä menevät aikakauslehti Pupun toimitukseen. Päätoimittaja lupaa heille paikat reporttereina jos Pätkä hyppää lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Pätkä myös tekee tämän, tosin lentokone on tukevasti maassa. Reporttereina he sotkeutuvat välittömästi rikollisjoukkioon ja sekä vangitsevat sen (vahingossa) että saavat lehdelleen skuupin. Puupäät ansaitsevat tapauksesta hyvät rahat, ja myös tietokilpailupalkinto toimitetaan heille. Elokuvan loppuhuipennuksessa talonmies Pikkarainen jahtaa Pätkää yli kattojen, ja Pätkä jää takistaan roikkumaan valtavan tornikellon viisariin, kunnes putoaa kadulle asetetuille patjoille.

[muokkaa] Elokuvan taustaa

12. Puupää-elokuvan jälkeen ohjaaja Armand Lohikoski ehdotti SF:n johtajalle T. J. Särkälle poliittista satiiria nimeltä Pekka ja Pätkä politiikan pyörteissä. Lohikoski oli laatinut käsikirjoitusluonnoksen, jossa Pekka ja Pätkä perustavat Puupäiden Puolueen ja pyrkivät eduskuntaan. Särkän mielestä moinen huumori oli sopimatonta ja yhteiskuntaa halventavaa, joten hän syrjäytti Lohikosken seuraavan Puupään tuotannosta. Tilalle tuli Aarne Tarkas.

Elokuvan kantava vitsi, joka saattaa tuottaa hankaluuksia useimmille nykykatsojille, perustuu siihen että sen valmistumisaikana toimittajia kutsuttiin "sanomalehtineekereiksi" (nimityksen juurista enemmän artikkelissa neekeri). Kone siis suosittelee Pekalle ja Pätkälle toimittajantyötä, mutta he käsittävät sen aluksi väärin. Neekeriteema on poikinut elokuvalle myöhemmin syytöksiä rasismista, mutta toisaalta se kuvastaa hyvin, miten mustaihoisiin sotien jälkeisessä Suomessa suhtauduttiin. Yökerhon omistaja on haltioissaan "englantia" puhuvista tummaihoisista muusikoista, koska he toisivat hänen ravintolalleen kansainvälistä leimaa. Kaksi "surinasussua" puolestaan putoaa ihastuksesta polvilleen nähdessään kadulla "oikeita neekereitä". Elokuvassa on viittauksia myös muihin aikansa muoti-ilmiöihin: televisio ja tietokilpailut olivat uusinta uutta Suomessa, Pätkän lentokonehyppy puolestaan viittaa sensaatioreportteri Usko Santavuoreen joka mm. selosti radiossa oman laskuvarjohyppynsä.

Pekka ja Pätkä neekereinä oli yleisömenestykseltään sarjan huonoin. Se jäi pakollisesti viimeiseksi Puupää-elokuvaksi, sillä Pätkän esittäjä Masa Niemi teki itsemurhan pian elokuvan valmistumisen jälkeen.

[muokkaa] Lähteet

  1. Suomen kansallisfilmografia. 6 : 1957-1961. Helsinki: VAPK-kustannus, 1991. ISBN 951-37-0116-6.


Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut