Hei, rillumarei!

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hei, rillumarei!
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Elmer Lahti
Pääosat Esa Pakarinen
Sirkka-Liisa Wilén
Heikki Heino
Irja Rannikko
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1954
Kesto 83 min
Alkuperäiskieli Suomi
Edeltäjä Rovaniemen markkinoilla
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hei, rillumarei! on vuonna 1954 valmistunut Armand Lohikosken ohjaama elokuva. Se sai ensi-iltansa Helsingissä 9. huhtikuuta 1954 Bio-Bio- ja Tuulensuu -teattereissa. Hei, rillumarei! on jatkoa elokuvalle Rovaniemen markkinoilla.

Elokuva edustaa aikakautensa rillumarei-kulttuuria nimeään myöten, joka on peräisin Rovaniemen markkinoilla -elokuvassa lauletun kappaleen kertosäkeestä. Oman kertomansa mukaan Toivo Kärki yritti hieman toppuutella Reino Helismaata, että ”kannattaako juuri näin sanoa, se ärsyttää sellaisia ihmisiä, jotka ehkä muuten pitäisivät elokuvasta”. Toivo Särkkä kuitenkin uhosi, että ”ei mitään, raskaimman jälkeen vaan”, johon Kärki, että ”OK, tehdään sitten näin”. Vuosikymmeniä myöhemmin Peter von Baghin haastattelussa ohjaaja Armand Lohikoski muisteli ohjaustehtävän saatuaan kauhistuneensa ja yrittäneensä lievittää elokuvan pilkkaa klassisesta musiikista.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Severi Suhonen matkustaa junalla etelään katsomaan "sivistystä". Matkalla hän astuu junasta Seinäjoeksi luulemallaan pysäkillä käydäkseen asemaravintolassa. Juna kuitenkin yllättäen lähteekin jättäen Severin juoksemaan perään. Jalan Helsinkiin matkattuaan ja radanvarren taloista ruokaa saatuaan Severi käy parturissa siistimässä itsensä. Hän ajautuu vanhantavaran kauppaan jota ylläpitävän pariskunnan luokse hän asettuu oleilemaan. Tullihuutokaupasta hän sattumalta huutaa luokattoman töherryksen joka kuitenkin miellyttää häntä sen muistuttaessa maisemaa Alatölviöllä. Tökerö maalaus on kuitenkin hämäystä, sen alla on oikea arvotaulu. Tätä maalausta elokuvan konnajoukkio yrittää Severiltä saada lopun elokuvan ajan.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Helismaa harmistui elokuvan Rovaniemen markkinoilla kritiikeissä saamasta kohtelusta niin, että käsikirjoitti tämän elokuvan lähinnä kostoksi kriitikoille. Siihen elokuva kriitikon mukaan kompastuukin, ja kiukku lamauttaa huumorin.[2] Toinenkin kriitikko on havainnut farssin käsikirjoituksen kaunaisuuden.[3]

Elokuva sai muiden rillumarei-elokuvien tapaan kriitikoilta murska-arvostelut, mutta viihteennälkäinen yleisö katsoi niitä mielellään. Elokuvassa jopa irvaillaan korkeakulttuurin kustannuksella. Niin hyvin Esa Pakarinen onnistui suorituksessaan, että se herätti lehdistössä kommentteja kulttuurin tilasta[4]. T. J. Särkkä teki elokuvan saamasta korkeasta veroluokasta valituksen, jossa hän sanoo: "Toistamme edelleen, että yksistään se, että käsikirjoituksen tekijänä on Reino Helismaa ei saa olla syynä elokuvan tuomitsemiseen korkeimpaan veroluokkaan."[5] Suomen Sosialidemokraatin kriitikko Eugen Terttula puolestaan kirjoitti: "Ns. balladilinjalta (jossa vielä oli jotain hyvääkin) on yht'äkkiä vierähdetty raa'alle, mauttomalle renkutuslinjalle – rillumarei kajahtaa kohta, siltä tuntuu tulevien filmien sisältöä tarkastellessa, miltei paikasta kuin paikasta, jossa suomalainen elokuva pyörii. – – – Kotimaisen filmitaiteen (kuinka kauan vielä voi näin sanoa hymyilyä herättämättä?) varjelemiseksi olisi ehkä syytä korjata elokuvien verotusasteikkoa." [6]

Kun elokuva oli esitetty televisiossa helmikuussa 2011, Antti Lindqvist kirjoitti TV-maailma -lehdessä: ”Kun arvostelijat olivat rutanneet Rovaniemen markkinoilla -farssin, Reino Helismaa käsikirjoitti kostoksi korkeakulttuurin edustajia pilkkaavan elokuvan. Vaikka mukana on muutama osuva herja, kokonaisuus kompastuu kaunaisuuteensa. Kiukku lamauttaa huumorin. Hei, rillumarei kertoo kolmesta kullankaivajasta, jotka lähtevät tutustumaan pääkaupungin kulttuurielämään. Sitä elokuva irvailee kaikki henkevyyden arvot visusti välttävällä tavalla.” Lindqvist antoi elokuvalle yhden tähden viidestä.[7]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Esa Pakarinen  Severi Suhonen  
 Heikki Heino  romukauppias Simo  
 Sirkka-Liisa Wilén  romukauppiaan vaimo Sinikka  
 Irja Rannikko  Dagny Kehvelin  
 Matti Aulos  Jonni Kehvelin  
 Arvo Kuusla  Emppu  
 Kai Lappalainen  Kehula  
 Reino Helismaa  Roope  
 Jorma Ikävalko  Julle  
 Arvi Järvinen  mies junassa  
 Nestori Lampi  junanlähettäjä  
 Anton Soini  mies asemalla  
 Kerttu Pälvi  ikäimpi radan varrella  
 Veikko Linna  isäntä radan varrella  
 Toini Ylönen  löytötavaratoimiston apulainen  
 Jalmari Parikka  löytötavaratoimiston hoitaja  
 Maija Routavuo  friidu  
 Uolevi Lönnberg  bassoviulun kadottanut mies  
 Leena Grönroos  parturineiti  
 Auvo Nuotio  isännöitsijä  
 Kaarlo Wilska  heiveröinen mies  
 Marianne Blåfield  lentoemäntä  
 Olavi Suominen  mies lentokoneessa  
 Juhani Kumpulainen  meklari Juhansson  
 Erkki Uotila  mies huutokaupassa  
 Evald Terho  mies huutokaupassa  
 Uuno Montonen  mies huutokaupassa  
 Hannes Veivo  mies huutokaupassa/1.poliisi  
 Heikki Savolainen  hotellin vahtimestari  
 Martti Seilo  pianisti  
 Hannu Löytty  poika konsertissa  
 Aino Angerkoski  laulajatar  
 Masa Niemi  näyttelijä Martti Niemi  
 Aili Valli  nainen teatterissa  
 Pentti Taivainen  mies teatterissa  
 Siiri Angerkoski  kuiskaaja  
 Uljas Kandolin  1. vartija näytelmässä  
 Pentti Irjala  2. vartija näytelmässä  
 Helmer Salmi  merimies näytelmässä  
 Martti Kupari  poliisi näytelmässä  
 Anu Kilpiö  nainen näytelmässä  
 Armas Jokio  1. vahtimestari  
 Tuija Halonen  Clementine, rakastajatar näytelmässä  
 Arttu Suuntala  2. vahtimestari  
 Selma Ruusunen  naulakon hoitaja  
 Kauko Kokkonen  2. poliisi  
 Heimo Lepistö  3. poliisi  
 Artturi Laakso  mies junassa  
 Ture Törmä  nuori mies junassa  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 357. Helsinki: Mediapinta, 2015.
  2. AL: Hei, rillumarei!, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 24/2012 sivu 29
  3. Arto Pajukallio, Elokuvat, Hei, Rullumarei! Helsingin Sanomat, 7.2.2011 sivu D 5
  4. Lehdistöarvioit, Elonet.fi, viitattu 17.6.2012
  5. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 17.6.2012
  6. Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa – Jätkäpoika ja runoilija, s. 146. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994.
  7. Antti Lindqvistin arvostelu TV-maailma -lehden numerossa 5/2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.