Lasse Pihlajamaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lasse Pihlajamaa

Lauri ”Lasse” Armas Pihlajamaa (1. elokuuta 1916 Jämijärvi14. marraskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen harmonikkataiteilija, säveltäjä, pedagogi, musiikkineuvos ja soitinrakentaja[1].

Lasse Pihlajamaan hauta Hietaniemen hautasmaan taiteilijainmäellä kesällä 2010

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tausta

Hän aloitti muusikonuransa soittaen kotoa löytämäänsä yksirivistä. Hän elätti itsensä jo 14-vuotiaana itseoppineena pihasoittajana Porissa. Itseopiskelleen muusikon ura johti 1930-luvulla tivoliin soittajaksi, jonka ohella hän myös esiintyi steppaajana ja jonglöörinä. Sotavuosina hän oli viihdytysjoukoissa muun muassa Eugen Malmstenin yhteistyökumppanina. Ensimmäiset levynsä Pihlajamaa teki jo 1940-luvulla. Hän soitti levylle parikymmentä kappaletta yhdessä Viljo Vesterisen kanssa 1940- ja 1950-lukujen taitteessa. Pihlajamaa on soittanut useissa, useimmiten johtamissaan yhtyeissä mm. Jamsessio-yhtyeessä ja Pihlajamaan Pelimanneissa. [2]

[muokkaa] Muusikko, pedagogi, liikemies, harmonikanrakentaja, vaikuttaja

Pihlajamaa soitti yhdessä useiden tunnettujen suomalaismuusikoiden kanssa. Hän on esiintynyt useissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Hänellä on yli 200 sävellystä, muun muassa tunnettu valssi ”Nuoruusmuistoja”.[1] Pihlajamaa soitti tämän valssin levylle itse vuonna 1961, ja ensimmäisinä laulajina sen levyttivät Erkki Junkkarinen vuonna 1976 ja Vilho Vartiainen vuonna 1978.

Pihlajamaalla oli oma harmonikkaopisto Helsingissä 19571972 ja hän julkaisi instrumentin perusopetukseen Suomessa laajalti vaikuttaneen Lasse Pihlajamaan Harmonikkakoulu -teoksen vuonna 1960.[1] Harmonikkaopisto kasvatti ja nosti esiin useita nuoria lupaavia viihde- ja konserttiharmonikan soittajia, kuten Merja Ikkelän, Matti Rantasen[2] – koulua kävi myös myöhemmin oopperalaulajana tunnetuksi tullut Raimo Sirkiä[3]. Hän suunnitteli harmonikkoja ja vaikutti myös italialaisten harmonikkojen, erityisesti Pigini-harmonikkatehtaan valmistaman Convertor-melodiabassoharmonikkasarjan, kehitykseen.[1]

Pihlajamaa oli Ikaalisissa vuosittain järjestettävien Sata-Häme Soi -musiikkijuhlien keskeinen esiintyjä ja vaikuttaja [2]. Hän sai musiikkineuvoksen arvonimen vuonna 1988[1].

Pihlajamaa rakensi vuonna 1975 Jämijärven Palokoskelle synnyinkotinsa paikalle muistomerkin äidilleen.

Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

[muokkaa] Levytyksiä

  • Lasse Pihlajamaa: Noiduttu hanuri / Tampereen polkka 1945
  • Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: Konserttipolkka / ilta aurinkolahdella 1949 (Decca SD 5091)
  • Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: Valssi menneiltä ajoilta / Metsäkukkia 1950 (Triola)
  • Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: El Relicario / Sinfoninen marssi 1950 (Rytmi)
  • Lasse Pihlajamaa: Väärä vitonen 1956 (Scandia)
  • Lasse Pihlajamaa: Säkkijärven polkka 1957 (Scandia)
  • Lasse Pihlajamaa: Nuoruusmuistoja 1961 (Scandia)
  • Lasse Pihlajamaa: Lasse Pihlajamaa 1969 (Scandia HSLP 103)
  • Viljo Vesterinen: Säkkijärven polkka 1969 (Rytmi RILP 7048; duettoja Lasse Pihlajamaan kanssa)
  • Erkki Junkkarinen: Nuoruusmuistoja 1976 (Blue Master)
  • Vilho Vartiainen: Muistoja 1978 (Sauna)
  • The Accordion Super Trio (Merja Ikkelän ja Matti Rantasen kanssa): Lasse Pihlajamaan parhaat 1979 (Sauna) (LP)
  • Lasse Pihlajamaa: Noiduttu hanuri 1986 (Sauna) (LP)[2]

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Sakari Warsell: Noiduttu hanuri - Lasse Pihlajamaan elämänvaiheet ja -työ (Modus-musiikki, 2006)

[muokkaa] Lähteet

  1. a b c d e Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 82. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9.
  2. a b c d Erkki Pälli: Lasse Pihlajamaa Viitattu 11. syyskuuta 2007.
  3. Eeva Järvenpää: Siriuksen seinät raikuivat Makasiinikadun maestron harmonikan tahdissa Hs.fi. 10. helmikuuta 2007. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 11. syyskuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut