Lönnrotinkatu
Lönnrotinkatu (ruots. Lönnrotsgatan) on noin 1,1 kilometrin mittainen koillis-lounaissuuntainen katu Helsingissä Kampin kaupunginosassa.
Profiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lönnrotinkatu alkaa kaupungin ydinkeskustasta Mannerheimintieltä Riikinkukon ja Pyyn korttelien välistä ja kulkee Kampin halki Ruoholahdenrantaan. Mannerheimintieltä Hietalahdenkadun risteykseen saakka se on yksisuuntainen ja muodostaa alkuosan Helsingin keskustasta Länsiväylälle johtavaa liikenneväylää; vastakkaiseen suuntaan liikenne kulkee etelämpänä olevaa Uudenmaankatua pitkin. Yhdessä Kauppatorin suunnasta tulevan Pohjoisesplanadin kanssa Lönnrotinkatu muodostaa kantakaupungin poikki johtavan moottoriliikenteelle yksisuuntaisen katulinjan, jossa liikenne kulkee länsilounaaseen.
Lönnrotinkadun ajorata on päällystetty asfaltilla, jalkakäytävät ovat niin ikään asfalttipäällysteisiä. Vanhan kirkkopuiston kohdalla on käytetty myös nupukiveystä. Katu on valaistu ylösripustetuin valaisimin. Lönnrotinkadun risteykset ovat valo-ohjattuja Köydenpunojankadun risteystä lukuun ottamatta.
Yrjönkadun ja Annankadun välisellä osuudella sijaitsee Vanha kirkkopuisto ja sen Lönnrotinkadun puoleisella reunalla Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vanha kirkko 1820-luvulta. Kirkon kohdalla kadun toisella puolella on pieni Lönnrotinpuistikko, jossa on Lönnrotin patsas ja jonka varrella sijaitsee Ressun lukio.
Lähellä kadun lounaispäätä sijaitsee Hietalahdentori. Torin luoteislaidalla Lönnrotinkadun ja torin välissä on Hietalahden kauppahalli. Hallia vastapäätä kadun toisella puolella, osoitteessa Lönnrotinkatu 37 sijaitsee kadun toiseksi vanhin rakennus, entinen varuskuntasairaala, joka on niin ikään Engelin käsialaa.
Nykyisin torin lounaispuolella oleva Lönnrotinkadun loppupää on suljettu läpiajoliikenteeltä, ja kadun päästä on vain portaat Ruoholahdenrantaan. Aikaisemmin kadun päässä oli Helsingin satamaradan ylittänyt silta, joka purettiin 1990-luvulla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1820 Lönnrotinkadun nimi oli St Andre Gatan apostoli Andreaan ja hänen mukaansa nimetyn venäläisen ritarikunnan mukaan. Vuonna 1836 kadun nimeksi tuli Andreagatan. Sen suomenkielinen muoto vuoden 1866 kartassa oli Antreankatu ja 1880-luvulla Andreankatu. Nimet Antreankatu – Andreagatan virallistettiin 1909. Suomenkieliseksi nimeksi ehdotettiin vuonna 1908 Antinkatua, joka oli kadun epävirallinen nimi vuoteen 1928 asti. Tuolloin katu nimettiin Elias Lönnrotin mukaan Lönnrotinkaduksi[1]. Satakielen kortteli, jonka kaakkoissivu rajoittuu Lönnrotinkatuun, sai vastaanottaakseen talvisodan ensimmäisen ilmapommiosuman 30. marraskuuta 1939. Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadun kulmatalosta sortui kulmaus ja noin 20 ihmistä sai surmansa. Samaisen talon piharakennus ja osa katurakennuksista tuhoutui vuoden 1944 suurpommituksissa. Tällöin surmansa sai kolme ihmistä[2].
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lönnrotinkadulla on edustettuna useiden aikakausien arkkitehtonisia tyylisuuntauksia. Valtaosa taloista on vuosilta 1880–1973. Lisäksi kadun varrella sijaitsevat edellä mainitut Engelin teokset sekä uusimpana Tapani Leppälän suunnittelema graniittipintainen Lönnrotinkatu 12 vuodelta 1992.
Rakennuksista on lueteltu pariton ja parillinen puoli erikseen koillisesta lähtien, kursiivilla on mainittu poikkikadut sekä Lönnrotinkatuun välittömästi liittyvät puistot ja torit.
Pariton puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mannerheimintie
- Lönnrotinkatu 1, arkkitehti Einari Teräsvirta, valmistunut 1962 (Hotelli Marski)
- Lönnrotinkatu 3, Florentin Granholm, 1896[3][4]
- Yrjönkatu
- Lönnrotinkatu 5, Armas Lindgren, 1911
- Lönnrotin puistikko 1–3, Sebastian Gripenberg, 1880 (Ressun lukio)
- Lönnrotin puistikko
- Lönnrotinkatu 7, Georg Wasastjerna, K.V. Polón, 1905
- Annankatu
- Lönnrotinkatu 9, Selim A. Lindqvist, 1910
- Lönnrotinkatu 11, Esko Kahri, Jussi Mikkilä, Paavo Mykkänen, 1973
- Lönnrotinkatu 13, Erkki Karvinen, 1963
- Lönnrotinkatu 15, Gustaf Adolf Lindberg, Knut Wasastjerna, 1907
- Fredrikinkatu
- Lönnrotinkatu 17, Lars Sonck, 1912
- Lönnrotinkatu 19, Artur Kullman, 1940
- Lönnrotinkatu 21, T.A. Elo, 1927
- Lönnrotinkatu 23, David Frölander-Ulf, 1925
- Lönnrotinkatu 25, VPK:n talo, Kaj Salenius, 1957[5]
- Albertinkatu
- Lönnrotinkatu 27, Kaj Englund, 1938
- Lönnrotinkatu 29, Karl Lindahl, Valter Thomé, 1903 (Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Vanha Poli)
- Lönnrotinkatu 31, Eino Tuompo, 1960
- Lönnrotinkatu 33-35, Väinö Vähäkallio, 1925
- Abrahaminkatu
- Lönnrotinkatu 37 - Abrahaminkatu 2, Jussi Paatela, 1939
- Lönnrotinkatu 37, Carl Ludvig Engel, 1827, alkujaan varuskuntasairaala, ollut myöhemmin VTT:n käytössä
- Hietalahdenkatu 1 - Lönnrotinkatu 37, Carl Ludvig Engel, 1835
- Hietalahdenkatu
- Lönnrotinkatu 39, Fredrik Elenius, Oiva Suvanto, 1924
- Lönnrotinkatu 41, Iikka Martas, Jussi Lappi-Seppälä, 1941
- Lönnrotinkatu 43a, Artur Kullman, Helena Lindgren-Ruohtula, 1930
- Lönnrotinkatu 43b, Veijo Martikainen, 1989
- Köydenpunojankatu
- Lönnrotinkatu 45, Helge Lundström, 1939
- Lönnrotinkatu 47, Maunu Siitonen, 1941
- Ruoholahdenranta
Parillinen puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mannerheimintie
- Lönnrotinkatu 2, P. Salomaa, 1960
- Lönnrotinkatu 4, Onni Tarjanne, 1911
- Lönnrotinkatu 4 - Yrjönkatu 13, Onni Tarjanne, 1890
- Yrjönkatu
- Vanha kirkkopuisto; Johan Sederholmin hautakappeli, Carl Ludvig Engel, ?
- Lönnrotinkatu 6, Vanha kirkkopuisto; Vanha kirkko, Carl Ludvig Engel, 1826
- Annankatu
- Lönnrotinkatu 8-10, W. G. Palmqvist, 1937
- Lönnrotinkatu 12, Tapani Leppälä, 1992
- Lönnrotinkatu 14, Jalmari Kekkonen, 1924
- Fredrikinkatu
- Lönnrotinkatu 16, Cronstedt, Schultz & Röneholm, 1927
- Lönnrotinkatu 18, Ragnar Gustafsson, 1939
- Lönnrotinkatu 20, Antti Miettinen, 1972
- Lönnrotinkatu 22, A. A. Siren, M. Stigell, 1882
- Lönnrotinkatu 24, Klaus Groth, 1969
- Albertinkatu
- Lönnrotinkatu 26, Vietti Nykänen, 1929
- Lönnrotinkatu 28, Sven Kuhlefelt, 1932
- Lönnrotinkatu 30, Ole Gripenberg, 1932
- Lönnrotinkatu 32, K. Andersson, 1890, (Teknillisen korkeakoulun vanhan päärakennuksen laajennusosa, myöhemmin Metropolia Ammattikorkeakoulun käytössä)
- Abrahaminkatu
- Hietalahdentori; Hietalahden kauppahalli, Selim A. Lindqvist, 1904 (ei osoitenumeroa)
- Hietalahdenkatu
- Hietalahdenkatu 4 - Lönnrotinkatu 36, Theodor Höijer, 1885
- Lönnrotinkatu 36, Einar Sjöström, 1910
- Lönnrotinkatu 38, T.A. Elo, 1926
- Lönnrotinkatu 40, Heikki Kaartinen, 1911
- Köydenpunojankatu
- Köydenpunojankatu 2b, Sakari Halonen, 1990
- Lönnrotinkatu 42, Heimo Kautonen, 1957
- Ruoholahdenranta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korttelit.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Nenonen, Kaija - Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, 1975 Sanoma Osakeyhtiö, ISBN 951-9134-69-7, viides painos 1984
- Järvenpää, Eeva - Räihä, Sirpa: Ensimmäisiä esikaupunkeja: Kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista, 2009 Helsingin Sanomat, ISBN 978-952-5557-30-5, 1. painos 2009
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.olamontalo.fi/historia.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita, 1975 Sanoma Osakeyhtiö, sivu 159
- ↑ Jukka Hämäläinen: Lönkan kivipalatsi entisöidään herrasasunnoiksi. Helsingin Uutiset, 26.2.2013. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Raustela, Lasse: Florentin Granholmin kivipalatsi 1896-1996. Helsinki: Fastighets ab Lönnrotsgatan 3 Kiinteistö oy, 1996. ISBN 9529077157.
- ↑ Schulman, Sari & Loukusa, Kerttu: Haapaniemenkatu 4 virastotalo, rakennushistoriaselvitys, s. 13. Arkkitehtitoimisto Schulman, Senaatti-kiinteistöt, 2013. Kirjanen digitoituna Internet Archivessa (PDF) (viitattu 5.3.2023).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lönnrotinkatu Wikimedia Commonsissa
