Olavi Honka
| Olavi Honka | |
|---|---|
 Honka vuonna 1954 |
|
| Oikeuskansleri | |
|
1956–1961
|
|
| Edeltäjä | Carl Gustaf Möller |
| Seuraaja | Antti Hannikainen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1894 Kuusisto |
| Kuollut | 29. huhtikuuta 1988 (94 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Koulutus |
oikeustutkinto (1915) varatuomari (1917) |
Olavi Uno Viktor Honka (vuoteen 1905 Bremer; 7. huhtikuuta 1894 Kuusisto – 29. huhtikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen juristi. Honka oli oikeuskansleri vuosina 1956–1961.
Virkaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Honka pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911, suoritti oikeustutkinnon 1915 ja sai varatuomarin arvon 1917. Virkaura alkoi Turun hovioikeudessa, minkä ohella hän oli sivutoiminen asianajaja. Pula-aikana 1930–1934 hän toimi pelkästään asianajajana, mutta palasi hovioikeuteen ja yleni lopulta asessoriksi. Vuonna 1937 Hongasta tuli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos.[1]
Honka esiintyi syyttäjänä useissa poliittisissa oikeudenkäynneissä 1920- ja 1930-luvuilla. Hänet nimitettiin 1941 Päämajan sotilashallintokomentajan lainopilliseksi avustajaksi, ja vuosina 1942–1945 hän toimi palkkasäännöstelyn toiminnanjohtajana. Presidentti J. K. Paasikivi nimitti Hongan oikeuskansleriksi tammikuussa 1956; kyseessä oli yksi viimeisistä Paasikiven suorittamista virkanimityksistä.lähde?
Silloinen oikeusministeriön hallitussihteeri Kai Korte on pitänyt Hongan nimitystä oikeuskansleriksi esimerkkinä J. K. Paasikiven vallankäytöstä virkanimityksissä. Edellisen oikeuskanslerin Carl Gustaf Möllerin jäädessä eläkkeelle virkaan olivat ilmoittautuneet Honka ja apulaisoikeuskansleri, lakitieteen tohtori Antti Hannikainen. Paasikivi katsoi ikävuodet oppiarvoa painavammaksi nimitysperusteeksi ja nimitti uudeksi oikeuskansleriksi 45-vuotiaan Hannikaisen asemesta 61-vuotiaan Hongan.[2]
Presidentinvaalit 1962[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Honka-liitto
Olavi Honka asetettiin niin kutsutun Honka-liiton toimesta presidentinvaaliehdokkaaksi vuoden 1962 presidentinvaaliin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan.[3]
Suurelle yleisölle melko tuntematon ja poliittisesti kokematon Honka oli Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtajan Veikko Vennamon löytö hajanaisen rintaman yhteiseksi ehdokkaaksi.lähde?[4] Ensimmäisenä Honkaa olivat pyytäneet ehdokkaakseen SDP:n edustajat 22. helmikuuta 1961 puheenjohtaja Väinö Tannerin johdolla.[3]
Honka luopui ehdokkuudesta ennen valitsijamiesten vaalia noottikriisin yhteydessä.[1][5]
Muistelmissaan Olavi Honka on kuvannut myös Honka-liiton eräänlaisen jälkinäytöksen. Honka ilmoittautui vuonna 1962 avoimeksi tulleeseen oikeusministeriön lainvalmistelukunnan vanhemman jäsenen virkaan, mutta häntä ei valittu tähän tehtävään. Hongan käsityksen mukaan silloinen pääministeri Ahti Karjalainen esti hänen valitsemisensa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kautto, Timo: ”Honka, Olavi (1894–1988)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 76–77. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- Suomi-Fakta (WSOY, 2002)
- Olavi Honka: Muistelmia ja mielipiteitä (WSOY, 1972)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Honka, Olavi Uuno Viktor Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 2.9.2014.
- ↑ Kai Korte: Ministerit tulivat ja menivät, s. 14–15. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4046-8.
- ↑ a b Suomi, Juhani: Lohen sukua: Urho Kekkonen, s. 312. Otava, Helsinki 2010.
- ↑ Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi, s. 109. Helsinki: Otava, 1991.
- ↑ Aarne Honka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.9.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Honka, Olavi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Honkaförbundet hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Carl Gustaf Möller |
Oikeuskansleri 1956–1961 |
Seuraaja: Antti Hannikainen |
| ||||||||||||||
