Yleisradion ohjelmaneuvostot
Yleisradion ohjelmaneuvostot valvoivat vuoteen 1992 asti Yleisradion radio- ja tv-ohjelmien ja Ylen toimiluvan piiriin kuuluneen Mainostelevision ohjelmien tasapuolisuutta, ohjelmapolitiikkaa ja muuta sopivaisuutta. Tehtäväänsä ne hoitivat tarkkailemalla ohjelmatoiminnan säännöstön toteutumista, hyväksymällä etukäteen television ja radion ohjelmasuunnitelmat ja arvioimalla jo lähetettyjä ohjelmia. Ohjelmaneuvostoja oli enimmillään 1990-luvun alussa jopa 18,[1] ja niissä istui kerrallaan yli 170 eduskunnan kulloistenkin voimasuhteiden mukaan valittua, eri puolueiden nimeämää ”luotettavaa kansalaista”. Neuvostoista tunnetuimpia olivat suomenkielisen television, suomenkielisen radion ja ruotsinkielisten ohjelmien valtakunnalliset ohjelmaneuvostot, jotka kokoontuivat joka toinen viikko. Niitä täydensivät yhdeksän alueellista suomenkielistä, neljä alueellista ruotsinkielistä ja yksi saamenkielinen ohjelmaneuvosto.[2]
Tammikuussa 1992 ohjelmaneuvostot lakkautettiin[3]. Seuraavan vuoden alussa tehtiin television suuri kanavauudistus, jonka yhteydessä mainosrahoitteinen televisiotoiminta sai oman kanavan (MTV3) ja oman toimiluvan toimittuaan siihen asti Yleisradion toimiluvalla ja siltä kanava-aikaa vuokraten.[4] Ohjelmaneuvostojen tilalle perustettiin Julkisen sanan neuvoston toimintaa muistuttava Yleisradion ohjelmalautakunta[2].
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisradion radiotoiminta alkoi vuonna 1926, ja sen ohjelmia suunnitteleva ja tarkastava ohjelmaneuvosto perustettiin 1934. Sotien jälkeen ohjelmaneuvoston toiminta alkoi politisoitua ja se sai ensimmäiset kansanedustajajäsenensä. Suomenkieliset tv-ohjelmat saivat oman ohjelmaneuvostonsa vuonna 1964,[5] samoihin aikoihin kun Yle osti ja sulautti Suomen Televisioon helsinkiläisteekkareiden perustaman Tesvision ja tamperelaisen Tamvision. Siihen asti, vuosina 1958–1964, alun perin radiota varten perustettu ohjelmaneuvosto oli valvonut myös Suomen Television ja MTV:n alkuvuosien ohjelmatarjontaa.[6]
1960-luvun keskivaiheilla ohjelmaneuvostojen kokouksiin osallistuivat puolueiden valitsemien jäsenten lisäksi Yleisradion pääjohtaja, joka toimi puheenjohtajana, sekä suomenkielinen ja ruotsinkielinen ohjelmajohtaja, jotka toimivat varapuheenjohtajina. Suomenkielisen ohjelmaneuvoston kokouksiin osallistuivat lisäksi radion ohjelmapäällikkö, tv-ohjelmaosaston päällikkö ja musiikkipäällikkö sekä ruotsinkielisen ohjelmaneuvoston kokouksiin tv-ohjelmaosaston ja musiikkiosaston edustajat.[7]
Televisiosta tuli 1960-luvun alkuvuosina yhä suositumpi media ja yhdessä radion kanssa yhä merkittävämpi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Eino S. Revon pääjohtajakaudella 1965–1969 ohjelmaneuvostot politisoituivat entisestäänkin, samalla kun Yleisradion ohjelmisto yhteiskunnallistui ja usein kärjistyi oikeiston ja vasemmiston väliseksi kiistakapulaksi.[5]
Ohjelmaneuvostojen ohjesääntöä muutettiin vuonna 1967 niin, ettei niiden puheenjohtajina enää toimineet Yleisradion edustajat vaan neuvostojen keskuudestaan valitsemat jäsenet. Tämä johti ohjelmaneuvostojen muuttumiseen Ylen ja poliitikkojen yhteistyöelimistä selvemmin Ylen toimintaa valvoviksi tahoiksi, joiden käsittelemissä asioissa poliittisina kannanottoina tehdyt puuttumiset yksittäisten ohjelmien sisältöön ja yksittäisten toimittajien tekemisiin, jopa sanojen ääntämiseen, lisääntyivät. Aloitteet käsiteltäviksi asioiksi olivat siihen asti tulleet valtaosin Ylen johdolta, kun ne nyt alkoivat tulla ohjelmaneuvostojen poliitikkojäseniltä, muilta puoluepoliitikoilta ja suurelta yleisöltä. ”Reporadion” vasemmistoväritteisinä vuosina ohjelmaneuvostoille alkoivat tehdä aloitteita yhä enemmän myös Yleisradion hallintoneuvoston ei-sosialistisia puolueita edustaneet jäsenet.[6] Yleisradion hallintoneuvosto ja ohjelmaneuvostot olivat vuosina 1967–1969 eduskunnan voimasuhteiden mukaisesti vasemmistoenemmistöisiä, kunnes vuoden 1970 eduskuntavaaleissa – joissa Yleisradion tilanne oli keskeisiä vaaliteemoja – oikeistopuolueet saivat enemmistön eduskunnassa ja Ylen hallintoelimissä. Siksi kunkin eduskuntakauden ohjelmaneuvostopäätökset noudattivat kärjistyneesti kulloisenkin poliittisen enemmistön näkökantoja.[8]
1970-luvun alkupuolella Yleisradion oikeistoenemmistöinen hallintoneuvosto pyrki monien päätösten teossa ohittamaan riitaiset, sekavat ja päällekkäiset käsittelyt ohjelmaneuvostoissa ja saattoi tehdä myös päinvastaisia päätöksiä kuin ohjelmaneuvostoissa oli samasta asiasta tehty[9]. Vuonna 1975 Helsingin Sanomien Sakari Määttänen kirjoitti ohjelmaneuvostoista tulleen pikemminkin erilaisten asioiden estäjiä kuin edistäjiä: ”Jäsenistä tulee poliiseja heti kun he astuvat [Ylen pääkonttorin] Kesäkadun ovesta sisään.”[10]
Tunnettuja ohjelmaneuvostojen esityksiä ja päätöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1967: marsalkka Mannerheimin 100-vuotisjuhla 4. kesäkuuta 1967 oli tarkoitus radioida suorana, mutta radion vasemmistoenemmistöinen ohjelmaneuvosto kielsi tämän äänin 6–3.[11]
- 1967: television uusi vasemmistoenemmistöinen ohjelmaneuvosto lopetti ensimmäisessä kokouksessaan lasten suosiman Mainostelevision Batman-sarjan esittämisen liian väkivaltaisena.[12]
- 1968: vasemmistoenemmistöinen suomenkielinen ohjelmaneuvosto kielsi suunnitellun, tieteelliseen tutkimukseen perustuvan Lotta Svärd -aiheisen radio-ohjelman lähettämisen tarpeettomana.[13]
- 1969: vasemmistoenemmistöinen suomenkielinen ohjelmaneuvosto vaati Yleisradion kanavilla näytettävien Mainos-TV:n mainosten korvaamista informatiivisella ja objektiivisella kuluttajavalistuksella, jota toteuttaisi Mainos-TV:n sijasta Yleisradio.[14]
- 1970: eduskuntavaalien myötä ei-sosialistienemmistöiseksi muuttunut radion ohjelmaneuvosto lakkautti Päivi Istalan Ristivetoa-ohjelman sen yksipuolisuuden ja asenteellisuuden vuoksi. Samalla lakkautettiin valtaosa muistakin juonnetuista musiikkiohjelmista poliittisesti värittyneiden juontojen takia.[15]
- 1971: television ei-sosialistienemmistöinen ohjelmaneuvosto vaati poliittisen satiirisarjan Akanakanava jokaista tulevaa jaksoa ennakkotarkastettavakseen, mutta tälle ei löydetty oikeutusta Ylen ohjelmatoiminnan säännöistä.[16][17]
- 1971: Ahvenanmaan alueellinen ohjelmaneuvosto vaati kaikkien television suomenkielisten ohjelmien Ahvenanmaalle lähettämisen kieltämistä maakunnan ruotsinkielisyyden varjelemiseksi. Tätä ei toteutettu.[18]
- 1971: radion ohjelmaneuvosto päätti yksimielisesti, että Virosta käytetään vastedes radiossa nimeä Eesti, koska virallinen nimi on Eestin sosialistinen neuvostotasavalta, virolaiset itse sanovat Eesti ja Viro on vain yksi Eestin alueista ja vanhoista poliittisista perinteistä lähtöisin oleva nimi. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ironisoitiin, että ehkä Albaniaakin pitäisi siis kutsua Shqipëriaksi, Marokkoa al-Maghrebiksi ja Suomenkin nimenmuutosta harkittava, tarkoittihan sekin alun perin vain Varsinais-Suomea: ”Olisikohan radion ohjelmaneuvoston sittenkin viisainta keskittyä radio-ohjelmiin ja jättää kielenhuolto kielitoimistolle, joka suosittaa käytettäväksi nimeä Viro.”[19][20]
- 1976 ja 1978: television ohjelmaneuvosto keskeytti kahteen otteeseen brittiläisen tieteissarjan Avaruusasema Alfa esittämisen Mainos-TV:n ohjelmistossa, koska se päiväkotihenkilökunnan järjestön mukaan aiheutti lapsille pelkotiloja[21].
- 1979: radion ohjelmaneuvosto joutui käsittelemään kolmasti Tuomari Nurmion rienaavana pidetyn virsimuunnelman ”Kurja matkamies maan” soittamista radion eri ohjelmissa.[22]
Ohjelmalautakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjelmaneuvostot lakkautettiin vuonna 1992, ja ohjelmatoiminnan säännöstön tulkintoja varten perustettiin Julkisen sanan neuvoston tapainen ohjelmalautakunta, joka lähinnä käsittelee ohjelmista tulleita kanteluita. Lautakunta koostuu neljästä kerrallaan neljäksi vuodeksi valittavasta asiantuntijajäsenestä.
Ensimmäisen ohjelmalautakunnan 1992 muodostivat Vasabladetin päätoimittaja Birger Thölix, Ylen kansliajohtaja Jussi Tunturi, Radio- ja televisiotoimittajien liiton puheenjohtaja Markku Lehtola ja puheenjohtajana oikeusministeriön kansliapäällikkö Teuvo Kallio.[23]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tervemenoa, ohjelmaneuvostot. (Pääkirjoitus.) Helsingin Sanomat, 28.5.1991, s. 2. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Perälä, Reijo: Ylen ohjelmaneuvostot vartioivat innolla tasapuolisuutta Yle. 5.11.2012. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ Aaltonen, Jarmo: Neuvostoaika loppuu Ylessäkin. Helsingin Sanomat, 29.1.1992. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 30.1.2022.
- ↑ Hellman, Heikki: ”Kanavavalinta ja television uusi kilpailutilanne”, Elävän kuvan vuosikirja 1993, s. 42–51. Suomen elokuvasäätiö, 1993. ISBN 951-37-1086-6.
- ↑ a b Lindfors, Jukka: Television ohjelmaneuvoston kokous Yle. 5.11.2012. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ a b Hujanen, Taisto: Yleisradion sisäinen vallankäyttö. Helsingin Sanomat, 25.2.1973, s. 10.
- ↑ ”Ohjelmaneuvostot”, Kertomus Oy. Yleisradio Ab:n toiminnasta 1964, s. 16. Yleisradio, 1965. Google Drive (viitattu 4.2.2022).
- ↑ Viljakainen, Jarmo: Reporadio, Yleisradion vaaran vuodet 1965–1972 reporadio.fi. 2008. Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Hallintoneuvosto ei luota ohjelmaneuvostoihinsa. Helsingin Sanomat, 20.12.2969, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Määttänen, Sakari: Jumalainen komedia eli Yleisradion ohjelmaneuvostojen ”luotettavat kansalaiset” koolla. Helsingin Sanomat, 28.12.1975, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Huuska, Veikko: YLEn poliittinen ohjelmaneuvosto suhmuroi Mannerheimin 100-vuotisjuhlat (Lähteenä ”AL 50 vuotta sitten”, Aamulehti 23.5.2017.) Uusi Suomi, Puheenvuoro. 23.5.2017. Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Batmanille potkut televisiosta. Helsingin Sanomat, 21.6.1967, s. 44. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ ”Lotta Svärd -ohjelma ei tarpeen radiossa”. Helsingin Sanomat, 11.12.1968, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tv-mainonnan tilalle kuluttajavalistusta. Helsingin Sanomat, 30.9.1969, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lindfors, Jukka: Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Tv:n ohjelmaneuvosto päätti: Viihdeohjelman joka jakso on hyväksyttävä ennalta. Helsingin Sanomat, 16.1.1971, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Yleisradion historia 1949-1996, Raimo Salokangas: Aikansa oloinen, s. 267. ISBN 951-43-0714-3
- ↑ Oolannin sisällissota suomenkielisistä tv-ohjelmista. Salakuljettaako tv suomen kieltä Ahvenanmaalle?. Helsingin Sanomat, 21.2.1971, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Radiossa puhutaan nyt Eestistä Viron sijaan. Helsingin Sanomat, 23.7.1971, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ohjelmaneuvoston lesti. (Pääkirjoitus.) Helsingin Sanomat, 24.7.1971, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Space: 1999 in Finland phinnweb.org. Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Lindfors, Jukka: Mielipahaa ohjelmaneuvostossa Yle. 4.5.2016. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Sääntöjen tulkitsijat. Helsingin Sanomat, 28.10.1992, s. 54. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yleisradion hallintoelimet ja niiden jäsenet 1964-1970, reporadio.fi (PDF)