Teuvo Kallio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teuvo Kalervo Kallio (11. elokuuta 1932 Loimaa2. lokakuuta 2012 Kauniainen][1][2]) oli suomalainen oikeustieteen tohtori. Hän teki pitkän työuran hallinnollisissa tehtävissä. Hän oli valtakunnansovittelija 1980–1990 ja oikeusministeriön kansliapäällikkö. Hän on saanut työoikeudenneuvoksen arvonimen. Kallio oli myös dosenttina Helsingin yliopistossa.[3]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio valmistui ylioppilaaksi 1953, lainopin kandinaatiksi 1958, varatuomariksi 1964, oikeustieteen lisensiaatiksi 1968 ja tohtoriksi 1978.

Kallio toimi Kuopion Seudun Osuuskassan toimitusjohtajana 1963–1970, pankkitarkastusviraston ylitarkastajana vuodesta 1970 ja ylijohtajana 1972–1973. Työtuomioistuimen v.s. sihteerinä hän oli 1971 ja 1973. Helsingin yliopistossa Kallio opetti työoikeutta.[4]

Sovittelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teuvo Kallio toimi vuodesta 1973 Uudenmaan piirisovittelijana, joka on eräänlainen valtakunnansovittelijan apulainen, ja joutui myös osallistumaan valtakunnallisten riitojen selvittämiseen. Hän toimi myös valtakunnansovittelija Paavo J. Paavolan sijaisena lakkotalvena 1975–1976. Valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1980 hän toimi virkaa tekevänä valtakunnansovittelijana.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilkka Seppinen: Kallio, Teuvo (1932–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 7.11.2012 Artikkelin verkkoversio
  2. Teuvo Kallio on kuollut 6.11.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.11.2012.
  3. Yliopistolainen 1997
  4. a b Mitä Missä Milloin 1982, Otava, s. 107


Edeltäjä:
Keijo Liinamaa
Suomen valtakunnansovittelija
19801990
Seuraaja:
Jorma Reini
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.