Kai Pahlman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kai Pahlman (8. heinäkuuta 1935 Helsinki8. maaliskuuta 2013[1]) oli suomalainen jalkapalloilija ja muusikko.

Jalkapallourallaan värikkäänä persoonana tunnettu Pahlman pelasi Suomen maajoukkueessa vuosina 1954–1968 yhteensä 56 ottelua, joissa teki 15 maalia. Hän oli muun muassa voittamassa Pohjoismaiden mestaruutta vuonna 1966. Seurajoukkuetasolla hän voitti jalkapallon SM-sarjan maalikuninkuuden kolmesti: vuosina 1958, 1961 ja 1965. SM-tasolla Pahlman teki vuosina 1956–1972 288 ottelussa kaikkiaan 191 maalia, joka on kaikkien aikojen toiseksi eniten SM-tasolla, heti Heikki Suhosen jälkeen. Suomen mestaruuden Pahlman voitti kahdesti: vuosina 1957 HPS:n paidassa ja vuonna 1970 Reippaassa. Suomen cupin voittoon hän ylsi vuosina 1962 ja 1966.

Eräs Pahlmanin yleisöä viihdyttävistä jalkapallotempuista oli nousta pallon päälle tähyilemään mahdollista syöttösuuntaa.[2]

Vuonna 1969 Pahlman kirjoitti jalkapalloaiheisen kirjan Banaanipotku. Nykyisin järjestetään 15-vuotiaille pelaajille 16 joukkueen Kai Pahlman -turnaus, joka vastaa SM-turnausta.

Suomen Palloliitto on myöntänyt Kai Pahlmanille Erik von Frenckell -mitalin tunnustuksena mittavasta työstä suomalaisen jalkapallon edistämiseksi, ja hänet on valittu Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 1993.

Pahlman oli pianisti, ja myös hänen isänsä Helge Pahlman oli muusikko.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Rokka: Jalkapallolegenda Kai Pahlman on kuollut HS.fi. 15.3.2013. Viitattu 15.3.2013.
  2. Samuli Isola: Viikon varrelta. Apu, 22.3.2013, 79. vsk, nro 12, s. 8. Helsinki: A-lehdet Oy.
  3. Pomus.net tietokanta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.