Miljoonavaillinki
| Miljoonavaillinki | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja |
Toivo Särkkä Mika Waltari (näytelmä) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Kalle Peronkoski |
| Leikkaaja | Elmer Lahti |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Helge Herala Ansa Ikonen Jussi Jurkka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 13. lokakuuta 1961 |
| Kesto | 104 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Miljoonavaillinki on suomalainen elokuva vuodelta 1961. Sen on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Toivo Särkkä. Ansa Ikonen esitti viimeiseksi jääneen roolinsa suomalaisessa elokuvassa[1]. Elokuva perustuu Mika Waltarin näytelmään.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isältään Imupainepuristin Oy:n perinyt johtaja (Jussi Jurkka) on tuhlannut yhtiön rahoja 10 miljoonaa markkaa, ja syy vajeesta päätetään vierittää säntillisen konttoripäällikkö Jakob Ryhtilän (Helge Herala) niskoille. Ryhtilällä ei mene kotona hyvin, sillä vaimo (Ansa Ikonen) pettää häntä erään huilistin kanssa. Ryhtilä lavastetaan rahojen kavaltajaksi.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Helge Herala | … | konttoripäällikkö Jakob ”Jaska” Ryhtilä, ”Yrni” |
| Ansa Ikonen | … | rouva Ryhtilä |
| Liana Kaarina | … | Vanda |
| Pirkko Mannola | … | neiti Repola, laskuttaja |
| Jussi Jurkka | … | Vilhelm, Imupainepuristin Oy:n johtaja |
| Pentti Siimes | … | Timo, vahtimestarilähetti |
| Leevi Kuuranne | … | huilisti Resku Aapola |
| Leo Riuttu | … | varatuomari Heitto |
| Aarne Laine | … | kassanhoitaja |
| Holger Salin | … | johtaja Kirjavainen |
| Rauha Rentola | … | 1. pankkirouva |
| Lea Wallin | … | 2. pankkirouva |
| Aimo Hiltunen | … | 1. kavaljeeri |
| Tauno Söder | … | 2. kavaljeeri |
| Laila Rihte | … | konttoristi |
| Irja Rannikko | … | konttoristi |
| Unto Salminen | … | Epäkesko Oy:n johtaja |
| Kaarlo Wilska | … | 1. työläinen |
| Pirkko Alatalo | … | Timon ystävätär |
| Risto Mäkelä | … | iskelmälaulaja |
| Paavo Hukkinen | … | lounasvieras |
| Evald Terho | … | lehdenmyyjä |
| Keijo Komppa | … | pankinjohtaja |
| Alf Salin | … | konttoristi |
| Regina Keso | … | konttoristi |
| Aimo Paapio | … | lounasvieras |
| Hannes Veivo | … | 2. työläinen |
| Ossi Runne | … | trumpetisti |
| Sirkka Breider | … | nainen baaritiskillä |
| Herbert Katz | … | kitaristi |
| Heimo Lepistö | … | 1. tilintarkastaja |
| Severi Seppänen | … | 2. tilintarkastaja |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarviossa puututaan elokuvan teatraalisuuteen ja ohjauksen alleviivaavuuteen, ja vähempi karrikointi olisi tehnyt tyypeistä arvioijan mielestä uskottavampia.[2] Samaan kiinnittää huomiota eräs myöhempi kriitikko, joka huomauttaa myös, että naseva alku urvahtaa lopun saarnaavuuteen.[3] Kriitikko Arto Pajukallio kuitenkin toteaa, että näennäisen köykäisen hupailun tekee katsottavaksi sen viisaasti elämän perusarvoista muistuttava Mika Waltarin käsikirjoitus. Pentti Siimes saa Pajukalliolta kiitosta komediallisesta roolisuorituksestaan.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taustatietoja tuotannosta Elonet.fi, viitattu 22.9.2012
- ↑ Arviot, Elonet.fi
- ↑ AL: Miljoonavaillinki. Päivän elokuvia, Tv-maailma 38/2012, s. 13.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 24.9.2012, s. D 7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miljoonavaillinki Elonet.