Juokse kuin varas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juokse kuin varas
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Åke Lindman
Palmer Thompson
Käsikirjoittaja Palmer Thompson
Tuottaja Veikko Laihanen
Säveltäjä Erkki Melakoski
Kuvaaja Kalle Peronkoski
Reijo Hassinen
Leikkaaja Kari Uusitalo
Åke Lindman
Lavastaja Reino Helkesalo
Pääosat Richard Long
Åke Lindman
Pirkko Mannola
Aulikki Tarnanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi, Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö V-P Productions A. G.
Veikko Laihanen Oy
Ensi-ilta 27. marraskuuta 1964
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi, englanti
Budjetti 480 000 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juokse kuin varas on Åke Lindmanin ja Palmer Thompsonin ohjaama suomalais-yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1964.

Elokuvan takana oli aiemmin matkailuelokuvien ja dokumenttien tekijänä ansioitunut Veikko Laihanen, joka tähtäsi elokuvan saamiseen kansainvälisille markkinoille. Hän löysi ohjaajaksi Variety-lehden kautta televisiosarjoja käsikirjoittaneen Palmer Thompsonin, jolla oli yhteyksiä Suomeen suomalaisjuurisen puolisonsa kautta.[1] Yhdysvaltalaisia tekijöitä edustaa myös Richard Long, joka oli näytellyt televisiosarjoissa. Suomalaiselokuviin verrattuna elokuvassa on runsaasti toimintaa. Perinteistä suomalaista kuvastoa elokuvaan on tullut maisemista ja saunasta.[2]

Tarinan sankari Bart Lanigan saa karkotuksen Suomesta. Häntä epäillään murhasta, ja hän piileskelee etsiessään oikeaa murhaajaa.[2] Pirkko Mannola näyttelee laulaja Marja Saloa, jonka tavoitteena on päästä Laniganin kanssa naimisiin. Eräs 2010-luvun kriitikko nostaa Arvo Mäen roolia esittävän, Kirk Douglasia muistuttavan Åke Lindmanin karismaattisuudessa yhdysvaltalaisnäyttelijöiden edelle.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvo (Lindman) ja Bartley (Long).

Elokuvan tapahtumat käynnistyvät 1960-luvun puolivälin Helsingissä. Poliisi saattaa Suomesta karkotettua, osakepetoksesta epäiltyä Väinö Bartley Lanigania laivaan. Salamurhaaja yrittää ampua Laniganin, mutta osuu poliisiin, joka kuolee. Lanigan pääsee vapaaksi ja joutuu samalla epäillyksi poliisin murhasta. Hän etsii käsiinsä ammattihuijari Arvo Mäen, joka ilmiantoi hänet poliisille. Lanigan lupaa Mäelle 50 000 dollaria, mikäli tämä auttaa häntä löytämään Leonard Westonin, joka on todellisuudessa osakehuijauksen tekijä. Lanigan ja Mäki menevät tapaamaan yökerhon johtaja Helvi Östmania, joka osoittautuu petolliseksi. Östmanin aseistetut turvamiehet vangitsevat Laniganin, jonka kuitenkin pakenee ja piiloutuu 25-vuotiaan yökerholaulajattaren Marja Salon autoon. Salo ei liiemmin järkyty löytäessään vieraan miehen takapenkiltään. Hän ihastuu mieheen ja haluaa tämän kanssa naimisiin.

Poliisi on Laniganin jäljillä, sillä toinen yökerhon työntekijä tunnistaa etsintäkuulutetun lehtikuvasta ja soittaa poliisille. Salo uskoo, että Lanigan ei ole murhaaja. Hän vie miehen yöksi asuntoonsa. Matka jatkuu Hämeenlinnaan, ja Lanigan joutuu jälleen väijytykseen. Östmanin kätyri hyökkää hänen kimppuunsa, mutta jää tappelussa alakynteen. Lanigan pakenee Aulangolle, missä hänen on määrä tavata Salo. Seuraa matka vesibussilla hämäläisessä järvimaisemassa. Vesibussi vie Laniganin ja Salon Viidennumeron laiturille, missä he kohtaavat Mäen. Kolmikko hurauttaa autolla Westonin huvilalle. Mutta Mäki on ollut petollinen: hän on auttanut Östmania 50 000 markasta. Westonin ja Östmanin puoli jää tappiolle huvilassa syntyneessä konfliktissa, ja Mäki siirtyy jälleen Laniganin puolelle. Lopussa Lanigan pääsee pois Suomesta, avioliitosta haaveileva Salo juoksee hänen perässään lentokoneeseen. Mäki jää Suomeen harrastamaan seksiä aviomiestensä laiminlyömien vaimojen kanssa.

Kuvausaika ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juokse kuin varas -elokuva kuvattiin 6. heinäkuuta – 20. elokuuta 1964. Kuvauspaikkoja olivat muun muassa Helsinki, Espoo (Tapiola), Hämeenlinna, Valkeakoski, Hattula ja Sääksmäki. Sisäkuvia otettiin Helsingin Liisankadun SF-studioissa. Elokuva jäi studion 20-vuotisen historian viimeiseksi näytelmäelokuvaksi.[3]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottaja Palmer Thompson saapui Suomeen kesäkuussa 1964. Vasemmalta Åke Lindman, Pirkko Mannola, Thompson, rouva Laihanen ja Veikko Laihanen.

Ilta-Sanomien kriitikon tuomio elokuvalle Juokse kuin varas oli tyly: "Suomalaista maisemaa ja lakkoilevia näyttelijöitä falskisti hyväksikäyttävä elokuva." Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) antoi ohjaajalle kiitosta suomalaisen maiseman löytämisestä ja Suomen esittämisestä modernina maana. Uuden Suomen kriitikon mielestä elokuvan olisi voinut ottaa parodiana, jos jostain olisi ilmennyt, että se on sellaiseksi aiottu. Yhdysvaltalaisen Variety-lehden mukaan Juokse kuin varas kuvasi Suomea niin häpeilemättömän edustavasti, että teos saattaisi merkitä Suomen matkailulle samaa kuin Kesäinen romanssi (Summertime) Venetsialle tai Kolme kolikkoa lähteessä (Three Coins in the Fountain) Roomalle.[4]

Vuoden 2011 televisioesityksen yhteydessä eräs kriitikko kehui Thompsonin käsikirjoittajantaitoja, mutta kyseenalaisti hänen ohjaajankykynsä ja epäili Lindmanin ehtineen tässä viidennessä ohjauksessaan keskittyä enemmän rooliinsa kuin ohjaustyöhönsä.[2] Lindmanille elokuva loi yhteyksiä kansainvälisiin tuotantoihin, joiden yhteyshenkilönä hän toimi pitkään.[1] Toinen 2010-luvun kriitikko piti elokuvaa sanailultaan sujuvana mielenkiintoisena ajankuvana ja erikoisuutena. Elokuvaa on luonnehdittu koomiseksi jännityselokuvaksi.[5]

Mannola luonnehti Kalle Peronkosken kuvausta erinomaiseksi televisiohaastattelussa vuonna 2011.[6]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Richard Long  V[aino] Bartley Lanigan, "Bart"  
 Åke Lindman  Arvo Mäki  
 Pirkko Mannola  Marja Salo  
 Aulikki Tarnanen  Helvi Östman  
 Uolevi Vahteristo  Einar, Helvi Östmanin kätyri  
 Juhani Kumpulainen  Leonard Weston alias Lawrence Walker  
 Esko Salminen  Kari, Helvi Östmanin kätyri  
 Rose-Marie Precht  Toini Saari  
 Seppo Wallin  Jarli Hotti, Helvi Östmanin kätyri, sala-ampuja  
 Ismo Kallio  pankinjohtajan hovimestari  
 Sylva Rossi  työmiehen vaimo  
 Sirppa Sivori-Asp  pankinjohtajan vaimo  
 Kyösti Käyhkö  työmies  
 Aimo Paapio  pankinjohtaja Vilho Savolainen  
 Matti Lehtelä  kadunlakaisija  
 Seija Siikamäki  tyttö saunassa  
 Kaarina Leskinen  lentovirkailija  
 Kauko Kokkonen  pankinjohtajan autonkuljettaja  
 Nils Brandt  epäilyttävä mies vesibussissa  
 Martti Saarikivi  nuori poika  
 Annu Aarnela  nuori tyttö  
 Marita Tuhkunen  Sirkka  
 Ingla-Lill Helin  tyttö saunassa  
 Palmer Thompson  etsivä Mark Rogers  
 Raimo Jääskeläinen  hinaajan laivamies  
 Veikko Laihanen  Richard Longin sijaisnäyttelijä mereenhyppäämiskohtauksessa  
 Einar Rehnman  Palmer Thompsonin sijaisnäyttelijä mereenhyppäämiskohtauksessa / Lanigania lentokoneeseen saattava poliisi  
 Kari Rimaila  paperin kadulle heittävä poika  
 Heikki Annala  orkesteri yökerhossa  
 Erkki Melakoski  orkesteri yökerhossa  
 Raimo Henriksson  orkesteri yökerhossa  
 Rauno Lehtinen  orkesteri yökerhossa  
 Raimo Roiha  orkesteri yökerhossa  
 Pekka Stevander  orkesteri yökerhossa  
 Kauko Viitamäki  hanuristi  
 Kalle Sulkunen  kahvilaan tuleva mies  

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 TV-esityksessä käytetty kopio (oik.) sekä vuonna 2017 julkaistu DVD (vas.), joka perustuu Kansallisen audio­visuaalisen instituutin 2K-resoluutiossa tehtyyn siirtoon, eroavat värin­määrittelyltään ja rajaukseltaan selvästi. — Marja Saloa näyttelee Pirkko Mannola. Sylissä Mannolan villakoira Cucu, joka esiintyi myös elo­kuvassa Teerenpeliä (1963). Mannola oli aikoinaan sala­kuljettanut koiran Berliinistä.[6]

Elokuvan ensi-iltavuonna Suomessa valmistui vain kahdeksan elokuvaa. Juokse kuin varas sai keskimääräistä enemmän katsojia, 80 000, ja se äänestettiin suosituimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi Elokuva-Aitan äänestyksessä. Elokuva sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Dallasissa 8. kesäkuuta 1966. Yhdysvalloissa elokuvan menestys jäi vähäiseksi.[2][3]

Suomalaisten näyttelijöiden pitkä lakko kierrettiin tuottamalla elokuva Sveitsissä.[7]

Juokse kuin varas julkaistiin Suomessa DVD:nä vuonna 2017. Julkaisu perustuu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kunnostamaan digitaaliseen esityskopioon, ja DVD:n lisämateriaalina on Kari Uusitalon johdanto, elokuvan ennakkomainos sekä kaksi Laihasen lyhytelokuvaa: Hämeenlinna, ensi kerran (1958) ja Espoo (1978).[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karjalainen, Jussi: Jännityksen sauna. TV-maailma 30/2011, s. 17.
  2. a b c d Römpötti, Harri: Hitchcockin jäljillä Suomessa. Helsingin Sanomat 2.8.2011, s. B 11.
  3. a b Suomen kansallisfilmografia 7, s. 306.
  4. Suomen kansallisfilmografia 7, s. 305–306.
  5. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.8.2011, s. B 15.
  6. a b TV-arkiston vieraana: Pirkko Mannola. Yle Teema 5.8.2011.
  7. Juokse kuin varas Elonet. Viitattu 31.5.2012.
  8. Juokse kuin varas. DVD. VL Media. 2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]