Decca

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo paikantamisjärjestelmästä. Levymerkistä katso Decca Records.
Decca Navigator Mk 12
Decca Navigator Mk 21 (Mk 12:n seuraaja)
Philipsin Decca-vastaanotin 1980-luvulta pystyi laskemaan koordinaatit suoraan ilman Decca-karttojen apua

Decca on radioaaltoja käyttävä paikantamisjärjestelmä. Se on yksi hyperbelisuunnistukseen käytetty teknologia. Se kehitettiin toisen maailmansodan aikana ja se oli käytössä vuoteen 2000 asti. Decca käytti taajuusaluetta 70 - 140 kHz. Järjestelmä sai tulikasteensa Normandian maihinnousussa.

Sodan päätyttyä ja salaustarpeen näin poistuttua järjestelmä levisi rannikkomerenkulun keskuuteen räjähdysmäisesti.

Decca on ns. hyperbelinen paikannusjärjestelmä; käytetyt tukiasemat, yhden masterin ja kahden tai useamman slaven lähetykset ovat keskenään tarkasti synkronoituja. Paikannuslaite aluksella mittaa kahdesta tukiasemasta saapuvien signaalien välisen saapumisaikojen erotuksen.

Järjestelmä perustuu siihen, että kahdesta pisteestä piirrettyjen janojen (etäisyysvektorien) erotuksen (signaalien aikaerosta lasketun etäisyyseron) ollessa vakio, janojen leikkauspisteiden ura muodostaa hyperbelin. Kun etäisyyserot mitataan kolmesta eri pisteestä, voidaan paikka määrittää kahden hyperbelin leikkauspisteenä.

Merikartalla on piiretty saman etäisyyseron viivat hyperbeleiksi, josta tulee järjestelmän nimi. Esimerkiksi masterin ja punaisen slaven väliset hyperbelikäyrät ovat punaisia, kun taas masterin ja vihreän slaven väliset käyrät ovat vihreitä. Decca-mittauslaite antaa sekä punaisen että vihreän (ja usein vielä kolmannenkin värin, purppuran), ns. lane-arvon eli kujan, jonka avulla voidaan kartalta lukea aluksen sijainnin.

Decca-järjestelmän ominaisuutena on, että laitteen antamat arvot ovat vaihemittauksina aina jakojäännöksiä aallonpituudesta eli nollan ja yhden kokonaiskierroksen välillä. Alkuperäisessä järjestelmässä kokonaisten aallonpituuksien määrää ei voida suoraan mitata; ne on seurattava ja kumuloitava jatkuvasti sataman lähdön jälkeen. Aina kun vaihemittari tekee kokonaisen kierroksen, on lane-laskuri kohotettava yhdellä yksiköllä. Tämä on samanlainen ongelma kuin GPS-mittauksessa kantoaaltovaihetta käyttäen, ambiguiteettiongelma. Myöhemmin kokonaiset aallot laskettiin signaaliin liitetyllä Multipulse-tekniikalla, jossa jokainen asema lähetti useampia taajuuksia määrävälein, ja kokonaiset aallot laskettiin niistä.

Decca-vastaanottimen erikoisuutena pysyi loppuun asti se että sen mittareina käytettiin alkuperäisten kaltaisia alun alkaen kaasumittareiksi kehitettyjä numero- ja kirjainnäyttöisiä mittareita, koska niiden soveltuvuus tarkoitukseen oli erinomainen. Viimeiset vuodet mittareita valmistettiinkin nimenomaan tähän käyttöön alkuperäisten valmistuksen jo loputtua.

1980-luvulla samaan järjestelmään liitettiin ns. AP-navigaattorit, jotka antoivat sijainnin suoraan koordinaatteina. AP on tarkkaan ottaen laitetyypin alkuperäisen valmistajan tuotemerkki, mutta siitä muodostui tämän laitetyypin yleisnimi. Myös muut laitevalmistajat ryhtyivät kehittämään tällaisia navigaattoreita, mikä poistikin viimeisenkin esteen järjestelmän leviämisen tieltä, ja kaksi vuosikymmentä se ehti kasvattaa suosiotaan, kunnes lopulta sammutettiin 1.1.2000.

Samalla periaatteella toimiva Loran -järjestelmä jäi toistaiseksi käyttöön satelliittinavigoinnin taustatueksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]