Kaitafilmi
Wikipedia
Kaitafilmi on mikä tahansa elokuvafilmiformaatti, jonka koko on pienempi kuin 35 mm. Kaitafilmiformaatteja ovat esimerkiksi Super 8, Single-8, 9,5 mm ja 16 mm sekä sen muunnelma Super 16. Kaitafilmaus oli 1980-luvulle asti suosittu harrastus, mutta uudet videokamerat sysäsivät sen syrjään.[1]
Nykyään filmejä digitoidaan eri tallennemuotoihin kuten MiniDV-nauhoille, tietokoneen kiintolevyille ja dvd- tai bluray-levyille. Kaitafilmejä voidaan digitoida monella eri tavalla ja laadulla. Työtä tekevät Suomessa muutamat yrittäjät ja alan harrastajat. Halvimmillaan filmit voi kuvata itse kankaalta, tosin jälki ei ole kovin hääppöinen. Yritysten lisäksi eräät kunnalliset kirjastot tarjoavat nykyisin kaitafilmien digitointia itsepalveluna.[2][3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Priima / Mikko Määttälä: Muistatko, kun kuvattiin kaitafilmille? 13.03.2008. Yleisradio. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ Ensimmäisenä Suomessa: kaitafilmejä voi jatkossa digitoida Pirkkalan kirjastossa 25.2.2013. Aamulehti. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ Kannonkosken kirjasto- ja kulttuuripalvelut Kannonkosken kirjasto. Viitattu 17.5.2013.
