Kaitafilmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaitafilmi on mikä tahansa elokuvafilmiformaatti, jonka koko on pienempi kuin 35 mm. Kaitafilmiformaatteja ovat esimerkiksi Super 8, Single-8, 9,5 mm ja 16 mm sekä sen muunnelma Super 16. Kaitafilmaus oli 1980-luvulle asti suosittu harrastus, mutta uudet videokamerat sysäsivät sen syrjään.[1]

Nykyään filmejä digitoidaan eri tallennemuotoihin kuten MiniDV-nauhoille, tietokoneen kiintolevyille ja dvd- tai bluray-levyille. Kaitafilmejä voidaan digitoida monella eri tavalla ja laadulla. Työtä tekevät Suomessa muutamat yrittäjät ja alan harrastajat. Halvimmillaan filmit voi videokuvata itse kankaalta, joskin kuvanlaatu jää varsin heikoksi. Yritysten lisäksi eräät kunnalliset kirjastot tarjoavat nykyisin kaitafilmien digitointia itsepalveluna.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Priima / Mikko Määttälä: Muistatko, kun kuvattiin kaitafilmille? 13.03.2008. Yleisradio. Viitattu 8.3.2013.
  2. Ensimmäisenä Suomessa: kaitafilmejä voi jatkossa digitoida Pirkkalan kirjastossa 25.2.2013. Aamulehti. Viitattu 8.3.2013.
  3. Kannonkosken kirjasto- ja kulttuuripalvelut Kannonkosken kirjasto. Viitattu 17.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.