Rannikkojääkäri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rannikkojääkäreitä nousemassa harjoituksissa maihin Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneestä

Rannikkojääkärit ovat Suomen merivoimiin kuuluvia rannikkoalueen puolustukseen erikoistuneita jalkaväkijoukkoja. Rannikkojääkäri on samalla sotamiestä vastaava miehistön sotilasarvo.

Rannikkojääkärien symboli on tummanvihreä baretti, jonka kokardina on kultainen merikotkanpää. Yksi rannikkojääkärien vihreän baretin saamisen edellytyksistä on barettimarssi, jossa edetään 40 kilon täysvarustuksessa noin 70 kilometriä marssien, juosten ja uiden. Maastossa ylimääräistä taivalta kertyy lähes kaikille, ja ryhmän mahdolliset suunnistusvirheet saattavat kasvattaa marssimatkan pituutta 10-15 kilometriä. Kestävyyden lisäksi marssijoita testataan matkan varrella erilaisilla taistelutilanteita jäljittelevillä tehtävillä. Aiemmin barettimarssissa oli 24 tunnin aikaraja, mutta nykyään siihen on lisätty pakollinen parin tunnin yölepo.

Rannikkojääkäreitä koulutetaan Uudenmaan Prikaatin alaisuuteen kuuluvan Vaasan Rannikkojääkäripataljoonan Rannikkojääkärikomppaniassa. Palvelusaika on miehistön osalta 165 vuorokautta, ryhmän- ja joukkueenjohtajien osalta 347 vuorokautta.[1] Rannikkojääkärien pääasiallisina kuljetusvälineinä ovat Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneet.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen käymät viime sodat osoittivat saaristo- ja rannikko-olosuhteisiin tottuneiden taistelijoiden tarpeen. Jatkosodan kiivaimmat rannikkotaistelut käytiin kesällä 1944 Viipurinlahdella. Näistä 1.–5. heinäkuuta 1944 käydyt Teikarin taistelut on nimetty Vaasan Rannikkojääkäripataljoonan perinnetaisteluiksi ja 5. heinäkuuta joukko-osaston vuosipäiväksi.

Suomenlahden alueen sotatapahtumista saatuja kokemuksia ryhdyttiin soveltamaan koulutukseen siten, että vuonna 1952 perustettiin RT 1:een Rannikkopataljoona. Se toimi aluksi Suomenlinnassa ja Miessaaressa. Itsenäinen Rannikkojääkäripataljoona (RannJP) perustettiin vuonna 1960 Neuvostoliiton palauttamalle Porkkalan vuokra-alueelle Upinniemeen.

Rannikkojääkärikoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkojääkäripataljoonassa toimi vuosina 1979-1988 Rannikkojääkärikoulu (RannJK), jossa koulutettiin erikoisjoukkoja tiedustelu- ja iskuosastotoimintaan rannikolla ja saaristossa.[2] Rannikkojääkärikouluun pyrittiin valintakokeen fyysisten ja psyykkisten testien kautta samaan tapaan kuin Laskuvarjojääkärikouluun. Tasavallan presidentti myönsi 19. syyskuuta 1980 Rannikkojääkärikoululle tummanvihreän, kultaisella merikotkakokardilla varustetun baretin käyttöoikeuden erikoiskoulutusta osoittamaan. Rannikkojoukkojen uudelleenjärjestelyn seurauksena Upinniemessä toiminut itsenäinen Rannikkojääkäripataljoona ja sen mukana myös Rannikkojääkärikoulu lakkautettiin vuonna 1989. RannJP:n organisaatioon kuului myös Venekomppania (VeneK/RannJP).

Nykyhetket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkojääkärien koulutus on vuodesta 1990 lähtien tapahtunut Uudenmaan Prikaatin alaisessa Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa (VaaRannJP/UUDPR) Tammisaaren Dragsvikissa.lähde? Osa jatkaa sitten johtajakoulutuksessa reserviupseerikurssilla Haminassa tai Suomenlinnassa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rannikkojääkärikomppania Puolustusvoimat. Viitattu 9.9.2014.
  2. Kuivala M.: Rannikkojääkärikoulutus (s. 8) 1989. Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen, Rannikon Puolustajain Killan ja Rannikkotykistökoulun tiedotuslehti.. Viitattu 9.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]