Finlandia (sävelruno)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Finlandia, op. 26, on Jean Sibeliuksen vuosina 1899 ja 1900 orkesterille säveltämä sävelruno. Se oli alun perin Historiallisia kuvia -nimisen orkesterisarjan viimeinen osa.

Finlandia on kansainvälisestikin hyvin tunnettu ja kuuluu sinfonioiden ja viulukonserton ohella Sibeliuksen tunnetuimpiin teoksiin. Loppupuolella sävelrunoa kuullaan niin sanottu Finlandia-hymni, jonka Sibelius sovitti myöhemmin erilliseksi teokseksi kuorolle (op. 26 ja op. 113 no. 12). Laulettuna esitettävän kappaleen nykyään käytössä olevat sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi yli neljäkymmentä vuotta alkuperäisen teoksen säveltämisen jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun manifestin jälkitunnelmissa nuorsuomalaiset järjestivät marraskuussa 1899 Helsingissä mielenosoituksellisen Sanomalehdistön päivien juhlan Venäjän toteuttamaa sortopolitiikkaa vastaan omien lehtiensä puolesta. Kaarlo Bergbom laati juhlaan kuusiosainen suomalaiskansallisen historiallisen kuvaelman, johon Sibelius sävelsi musiikin ja Eino Leino sekä Jalmari Finne kirjoittivat tunteellisen ja kansallisen taustatekstin. Osat kuvasivat Suomen historian eri vaiheita kalevalaisesta ajasta lähtien. Leino vastasi myös viimeisen, Suomi Herää -nimisen osan tekstistä, joka kuvasi Suomen kansallista heräämistä. Sibelius johti itse Helsingin filharmonisen seuran orkesteria teoksen ensiesityksessä Ruotsalaisessa teatterissa 4. marraskuuta.[1]

Robert Kajanus ja Sibelius johtivat seuraavan vuoden aikana useita kuvaelmamusiikin viimeisen osan uudelleenesityksiä eri nimillä Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 1900 Sibelius teki siitä uudistetun version, sävelrunon, joka sai hänen tuotannossaan opusnumeron 26. Pianosovituksen valmistuessa saman vuoden marraskuussa otettiin myös lopulta käyttöön Axel Carpelanin ehdottama nimi Finlandia ja tätä nimitystä käytettiin orkesteriteoksesta ensi kerran helmikuussa 1901. Teoksesta tehtiin vuonna 1909 sovitus sotilassoittokunnalle ja myöhemmin monille muunlaisille kokoonpanoille. Alkuperäisen kuvaelmamusiikin muutamista muista osista Sibelius sävelsi vuonna 1911 orkesterisarjan Scènes historiques I, jolle on annettu opusnumero 25.[1]

Sibelius ei alun perin kappaletta säveltäessään pitänyt sitä mitenkään erityislaatuisena ja katsoi myöhemminkin sen olevan vähäpätöinen hänen suurimpiin teoksiinsa verrattuna. Se oli kuitenkin hänen mielestään ”hyvä sävellys”.[1]

Finlandia-hymni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.»
(Jean Sibelius)

[1]

Sibelius ei alun perin tarkoittanut teostaan laulettavaksi. Finlandia-hymni-osaan tehtiin kuitenkin alusta asti sanoituksia, eikä hän katsonut voivansa sitä tai teoksen laulamista estää. Tenori Wäinö Solan tehtyä oman sanoituksensa vuonna 1937 Sibelius taipui sovittamaan Finlandia-hymnin mieskuorolle. Sekä Sola että Sibelius olivat vapaamuurareita ja teoksen ensiesitys oli Helsingin Pyhän Johanneksen Loosissa 21. huhtikuuta 1938.[1] Vapaamuurarillisissa tilaisuuksissa Finlandia lauletaan edelleen yleensä Solan sanoin. Tämä Finlandian ensimmäinen kuorosovitus sisältyy viimeisenä osana Sibeliuksen opukseen nro 113, Vapaamuurarirituaalimusiikkia.

Mieskuoro Laulu-Miehet tilasi vuonna 1940 sanoituksen runoilija V. A. Koskenniemeltä ja tämä kirjoitti nykyään yleisesti käytössä olevat Finlandia-hymnin sanat. Sibelius hyväksyi myös tämän version. Sen ensiesitys oli Helsingin Messuhallissa Martti Turusen johdolla 7. joulukuuta 1940. Sibelius sovitti kappaleen vielä erikseen sekakuorolle vuonna 1948.[1] Koskenniemen sanat heijastelevat sävellyksen alkuperäistä suomalaiskansallista henkeä sortovallan vastaisessa taistelussa. Joel Rundt sanoitti hymnin ruotsiksi.

Finlandia-hymni valittiin afrikkalaisen Biafran valtion kansallislauluksi nimellä Land of the Rising Sun.[2] Biafra kuitenkin menetti itsenäisyytensä jo vuonna 1970 ja liitettiin Nigeriaan. Melodiaan on kirjoitettu myös uusia sanoja ja sitä käytetään virsien Be Still, My Soul ja This Is My Song sävelenä. Kapellimestari Leopold Stokowski tiettävästi ehdotti melodiaa koko maailman kansallislauluksi[1].

Kansallisen symboliarvonsa vuoksi Finlandia-hymnia ehdotetaan aika ajoin myös Suomen kansallislauluksi Maamme-laulun tilalle.

Rock-tyyppisen instrumentaaliversion on levyttänyt Anssi Tikanmäki orkestereineen. Kappale tehtiin elokuvaan Arvottomat (1982).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Finlandia Sibelius.fi. Viitattu 27.11.2011.
  2. American Idol -tähti veti Finlandiaa! MTV3. 4.6.2008. Viitattu 11.4.2010.