Ayrton Senna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ayrton Senna
Ayrton Senna Imola 1989 Cropped.jpg
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Brasilian lippu Brasilialainen
Aktiivivuodet 19841994
Talli(t) Toleman (1984)
Lotus (19851987)
McLaren (19881993)
Williams (1994)
Kilpailuja 161
Maailmanmestaruuksia 3 (1988, 1990, 1991)
Voittoja 41
Palkintosijoja 80
Paalupaikkoja 65
Nopeimpia kierroksia 19
MM-pisteitä 614
Ensimmäinen kilpailu Brasilian GP 1984
Ensimmäinen voitto Portugalin GP 1985
Viimeinen voitto Australian GP 1993
Viimeinen kilpailu San Marinon GP 1994
Sennan allekirjoitus

Ayrton Senna da Silva (21. maaliskuuta 1960 São Paulo, São Paulo, Brasilia1. toukokuuta 1994 Imola, Italia)[1] oli brasilialainen kilpa-autoilija[1], joka voitti F1-sarjan mestaruuden kolmesti urallaan[2]. Hän kuoli San Marinon Grand Prixissa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 1994. Monet uskolliset kannattajat pitävät Sennaa yhä kaikkein parhaimpana kuljettajana[3][4][5]. Myös F1-kuljettajat arvostavat Sennan kaikkien aikojen parhaimmaksi kuljettajaksi [6]. Hän ajoi urallaan toiseksi eniten paalupaikkoja F1-sarjassa. Tässä tilastossa hänen edellään on vain pidemmän uran ajanut Michael Schumacher.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senna osallistui ensimmäisiin karting-kilpailuihinsa 13-vuotiaana.[7]

Vuonna 1977 Sennan ura moottoriurheilun saralla lähti todenteolla käyntiin, kun hänen onnistui voittamaan Etelä-Amerikan mestaruus kartingissa. Hän osallistui tuon jälkeen useita kertoja kartingin maailmanmestaruuskisoihin, muttei ikinä onnistunut voittamaan.[8]

Vuonna 1981 hän siirtyi kilpailemaan Eurooppaan ja voitti tulokaskaudellaan Ison-Britannian Formula Ford 1600-sarjan mestaruuden.[9] Seuraavana vuonna 1982 hän nousi luokkaa ylemmäs ja voitti sekä Ison-Britannian, että Euroopan Formula Ford 2000-sarjan mestaruuden.[10]

Mestaruuksien sarja ennen Formula 1-luokkaa huipentui vuonna 1983 kun Senna voitti Englannin Formula 3 -sarjan mestaruuden West Surrey Racing-tallissa. Senna hallitsi sarjaa alkukaudella, mutta kauden puolivälissä hyviä sijoituksia ajanut Martin Brundle onnistui ajamaan Sennan kuroman eron kiinni. Mestaruus varmistui vasta kauden viimeisessä kilpailussa Thruxtonissa.[11]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 3-luokan mestaruuden jälkeen McLaren, Williams, Brabham ja Toleman osoittivat kiinnostusta Sennaa kohtaan. Senna oli päässyt jo testaamaan jokaisen tallin autoja. Kuitenkin Sennan maanmies Nelson Piquet asettui vastustamaan toisen brasilialaisen kuljettajan palkkaamista Brabhamille. Vain Toleman suostui tekemään hänen kanssaan sopimuksen kaudeksi 1984.[12]

Toleman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sennan Toleman-auto.

Ayrton Sennan Formula 1 -ura alkoi vuonna 1984 Toleman-tallissa, jolla hän korvasi Derek Warwickin[12][13]. Toleman oli nuori talli, joka ei ollut saavuttanut erityistä menestystä. Sennan uran ensimmäinen kilpailu oli kauden 1984 Brasilian GP. Hän sijoittui ensimmäisen kerran Formula 1-pisteille toisessa osakilpailussaan Etelä-Afrikan Kyalamissa, ja toisti tämän jo seuraavassa kilpailussa Belgiassa. Rengas- ja polttoaineen pumppausongelmien takia hän epäonnistui San Marinon Grand Prixin karsinnoissa ja jäi kilpailun ulkopuolelle ainoan kerran urallaan[14].

Sennan kauden paras sijoitus tuli sateisesta Monacon Grand Prixista. Hän lähti 13. sijalta ja nousi tasaisesti sijoituksissa ylöspäin. 19 kierroksella hän ohitti toisena ajaneen Niki Laudan ja alkoi saavuttaa nopeasti kisaa johtanutta Alain Prostia. Kilpailu kuitenkin keskeytettiin sateen yllyttyä liian kovaksi ja Senna saavutti uransa ensimmäisen palkintopallisijoituksen. Keskeyttämisen aikaan hän oli saavuttanut Prostia noin 4 sekunnilla per kierros.[15]

Kauden aikana Senna sijoittui vielä kaksi kertaa palkintopallille Britannian ja Portugalin Grand Prixeissä. Hän sijoittui MM-sarjan yhdeksännelle sijalle 13 pisteellään. Hän jäi tasoihin Nigel Mansellin kanssa. Kun Senna ilmoitti tehneensä seuraavaksi kaudeksi sopimuksen Lotuksen kanssa, syrjäytti Toleman hänet Italian GP:stä, koska hän ei ollut ilmoittanut asiasta heille.[16]

Lotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa Lotus-kilpailussaan Portugalissa Senna saavutti uransa ensimmäisen paalupaikan. Koko viikonlopun jatkuneesta sateesta huolimatta hän ajoi paalupaikalta uransa ensimmäisen voiton ja saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Toiseksi tullut Michele Alboreto jäi yli minuutin päähän.

Senna ajoi paalupaikalle myös Monacon GP:ssä, mutta menetti sen, kun Niki Lauda ja Michele Alboreto väittivät hänen ajaneen liikaa kierroksia ja tahallaan hidastaneen muiden vauhtia. [17] Seuraavan voittonsa Senna ajoi sateisessa Belgian GP:ssä, jossa vain neljä autoa selviytyi maaliin, lähdettyään toiselta sijalta.[18] Kauden jälkeen Sennan tallitoveri Elio de Angelis, joka oli ajanut Lotuksella jo kuuden vuoden uran, päätti jättää tallin ja siirtyä Brabhamille, koska hänen omien sanojensa mukaan Lotus oli "Liian keskittynyt brasilialaiseen".[19]

Lopullisissa MM-pisteissä Senna sijoittui neljänneksi 38 pisteellään ja kuudella palkintopallisijoituksellaan (kaksi voittoa, kaksi toista sijaa ja kaksi kolmatta sijaa). Hänen tallitoverinsa de Angelis jäi vain viiden pisteen päähän hänestä. Senna ajoi kauden aikana seitsemän paalupaikkaa.

1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senna Britannian GP:ssa vuonna 1986

Kaudella 1986 Sennan talliparina Lotuksella ajoi skotlantilainen Johnny Dumfries, kun Senna kieltäytyi ajamasta samassa tallissa englantilaisen Derek Warwickin kanssa. Senna perusteli mielipiteensä sillä, että Lotus ei kykenisi rakentamaan kahta hyvää autoa kahdelle huippukuljettajalle. Myöhemmin hän kuitenkin katui päätöstään, sillä se pilasi hänen ystävyytensä Derekin kanssa.[20]

Kauden toisessa kilpailussa Espanjan GP:ssä Senna otti ensimmäistä kertaa urallaan haltuunsa MM-sarjan johtoaseman voitettuaan kilpailun vain 0,014 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Nigel Manselliin.[21] Erityisesti kauden toisella puoliskolla Lotus kuitenkin kärsi luotettavuusongelmista, jotka pudottivat hänet MM-sarjan neljänneksi.

1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1987 Lotus onnistui rakentamaan Sennalle kilpailukykyisen auton, kun Lotus hankki autoihinsa samat Hondan moottorit kuin aiemmalla kaudella valmistajien mestaruuden voittanut Williams-talli. Sennan onnistui ajaa palkinnoille San Marinossa mutta seuraava kilpailu Belgiassa päättyi keskeytykseen, kun Senna kolaroi Nigel Mansellin kanssa, minkä seurauksena Mansell huusi hänelle jälkikäteen avoimesti varikolla.[22] Pettymyksen jälkeen Senna voitti kaksi seuraavaa kilpailua Monacosta ja USA:sta. Monacon voitto oli ensimmäinen hänen tulevasta kuuden voiton sarjastaan kyseisessä kilpailussa. Peräkkäiset voitot nostivat hänet MM-sarjan kärkeen.

Kauden puoliväliin mennessä kävi selväksi että maailmanmestaruus menisi Hondan moottoreita käyttävälle kuljettajalle. Britannian GP kuitenkin osoitti selvästi Hondan moottoreita jo aiemmalla käyttäneen Williams tallin olevan etulyöntiasemassa, kun Honda-moottoriset autot saavuttivat peräti nelosvoiton, Williamsin Mansell ja Piquet ajoivat kahdelle ensimmäiselle sijalle, kun Senna ja hänen tallikaverinsa Satoru Nakajima ajoivat kolmanneksi ja neljänneksi. Senna ei ollut tyytyväinen autoonsa ja ilmoittikin Italian GP:n jälkeen siirtyvänsä ensi kaudella McLarenille.[23] Mestaruusmahdollisuutensa Senna menetti keskeytettyään Meksikossa.

McLaren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1988 Senna siirtyi ajamaan McLarenille kaksinkertaisen maailmanmestari Alain Prostin tallikaveriksi. Hän onnistui tekemään sopimuksen tallin kanssa luotuaan suhteet Hondaan, McLarenin uuteen moottorivalmistajaan, jo aiemmalla kaudella vielä ajaessaan samoja Hondan V6 turbomoottoreita käyttävällä Lotuksella.[24]

Senna sai tallikaverikseen ranskalaisen Alain Prostin, joka oli jo voittanut maailmanmestaruuden, ja heistä muotoutui seuraavien viiden vuoden aikana yksi Formuloiden tunnetuimmista taistelupareista.[25].

McLaren oli kauden alusta lähtien ylivoimainen. Tallin autoilla voitettiin 15 kauden 16 kisasta ja sen molemmat kuljettajat olivat MM-sarjan kärjessä. Prost sai tietää, että mestaruuden takia Senna oli valmis kaikkeen, kun hän lähes ajautui ulos radalta varikkomuuriin Sennan yrittäessä estää Prostin ohituksen Portugalin GP:ssä. FIA antoi Sennalle tapauksesta vain varoituksen. Lopulta Senna voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 90 MM-pisteellään. Prost keräsi kauden aikana enemmän pisteitä, mutta koska vain 11 parasta tulosta laskettiin mukaan loppupisteisiin, oli Senna maailmanmestari. Hän ajoi kauden aikana kahdeksan voittoa (Prost seitsemän) ja oli yksitoista kertaa palkintopallilla.[26]

Mestaruus varmistui kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa; Senna lähti kilpailuun paalupaikalta, mutta auto sammui jo lähdössä. Mäkilähdön ansiosta hän pääsi liikkeelle pudottuaan sijoituksissa kilpailun keskikastiin. Senna kuitenkin nousi useita sijoituksia ja lopulta ohitti johtopaikalla olleen Prostin kierroksella 23., jonka jälkeen hän ajoi kilpailun voittoon. Lehdistötilaisuudessa Senna kertoi nähneensä Jumalan kilpailun viimeisellä kierroksella.[27]

1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavalla kaudella Senna ajautui riitoihin Prostin kanssa rikottuaan heidän välistä herrasmiessopimustaan Imolassa. He olivat sopineet, että se, joka olisi ensimmäisen mutkan jälkeen ensimmäisenä, saisi pitää johtopaikkansa kisan loppuun asti. Kun kisa jouduttiin aloittamaan uudelleen kolmen kierroksen jälkeen, Senna väitti ettei sopimus kattanut uusintalähtöä ja ohitti Prostin.

Sennan ja Prostin kylmät välit räjähtivät puhtaaksi sodaksi radalla, ja tätä jännittynyttä tunnelmaa korosti jatkuva psykologinen sodankäynti lehtien palstoilla. [28]

Kausi oli jälleen McLarenin hallintaa, joten maailmanmestaruudesta taistelivat viime kauden tapaan Senna ja Prost. Senna voitti kuusi kilpailua Prostin neljää vastaan, mutta Sennan auton tekniset viat käänsivät taistelun Prostin eduksi. Taistelun ratkaisu nähtiin toiseksi viimeisessä kilpailussa, Japanin GP:ssä Suzukan radalla. Sennan piti voittaa kilpailu, jos hän halusi pysyä mukana mestaruustaistossa. Senna yritti ohitusta sisäkautta Suzukan radan shikaanissa, mutta Prost käänsi autonsa törmäämään Sennan kylkeen, jolloin autot lukkiutuivat toisiinsa ja sammuivat. Senna sai työntöapua avustajilta ja pääsi jatkamaan matkaansa varikolle vaihdattamaan rikkoutuneen etusiipensä Prostin joutuessa keskeyttämään. Myöhemmin Senna ohitti Benetton-tallin Alessandro Nanninin ja saapui ruutulipulle ensimmäisenä. Kisan jälkeen FIA tutki Sennan ja Prostin kolarin, jonka seurauksena Senna hylättiin kisasta. Virallinen syy hylkäykseen oli shikaanin oikaisu, jonka Senna oli joutunut tekemään palattuaan radalle. ).[29] Sennalle määrättiin suuret sakot ja hänen superlisenssinsä peruttiin väliaikaisesti. Tämä johti sanasotaan Sennan ja FIA:n sen aikaisen johtajan Jean-Marie Balestren kanssa.[30]

Prost voitti maailmanmestaruuden 16 pisteen erolla Sennaan. Sennan saldoksi kaudesta jäi seitsemän palkintosijaa (kuusi voittoa ja yksi toinen sija) sekä 60 MM-pistettä.

Sennan kypärä
1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden alkua Prost päätti lähteä McLarenilta ja solmi sopimuksen Ferrari-tallin kanssa. Hän ei halunnut olla enää missään tekemisissä Sennan ja häntä suosineen tallipäällikkö Ron Dennisin kanssa.

Kaudella 1990 ratkaisu nähtiin jälleen Suzukan radalla Japanin GP:ssä, kun Senna kolaroi edellisen kauden tapaan Prostin kanssa. Kolari tapahtui heti ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä mutkassa. Ennen kilpailun starttia Senna vaati paalupaikan siirtämistä radan puhtaalle puolelle. Järjestäjät olivat tähän suostuneet aiemmin mutta FIA ei myöntynyt Sennan pyyntöihin. Senna lähti paalulta radan likaiselta puolelta ja Prost onnistuikin saamaan Ferrarillaan paremman startin. Senna kuitenkin yritti aggressiivisesti ohittaa Prostin joka sulki oven. Sennan McLaren törmäsi Prostin Ferrarin oikeaan takakulmaan ja molemmat kuljettajat ajautuivat hiekalle joutuen keskeyttämään. Tämä ratkaisi maailmanmestaruuden, jonka Senna voitti 7 pisteellä.

Vuonna 1990 Senna myös valittiin Amerikan mantereen parhaaksi urheilijaksi. Äänestys käsitti USA:n ohella Väli- ja Keski-Amerikan sekä Karibian maat. Äänestykseen osallistuivat paikallisten urheilutoimittajaliittojen jäsenet. Sennan taakseen jättämiä urheilijoita olivat muun muassa sijalla 2 Julio Cesar Chavez, Meksiko (nyrkkeily), sijalla 3 Gabriela Sabatini, Argentiina (tennis), sijalla 4 Janet Evans, USA (uinti) ja esimerkiksi jalkapallotähti Diego Maradona, Argentiina, sijoittui vasta kuudenneksi. (lähde: Satakunnan Kansa/urheilu)

1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1991 Ferrari, ja sitä myöten Sennan tunnetuin vastustaja Prost, putosivat kärjen vauhdista ja uudeksi vastustajaksi nousi kauden puolivälissä Williams-tallin Nigel Mansell. Williamsin epäluotettavuus ja Sennan vahva alkukausi antoivat kuitenkin Sennalle edun.

Ayrton Senna vuoden 1991 Monacon GP:ssä.

Kauden loppuun mahtui monia muistettavia hetkiä. Espanjan GP:ssä Senna ja Mansell ajoivat toisistaan vain senttimetrien päässä 320 km tuntivauhdissa pääsuoraa pitkin. Lopulta Mansell voitti. Toinen muistettava hetki oli Britannian GP, jota Senna johti vielä viimeisellä kierroksella, mutta joutui keskeyttämään polttoaineen loputtua. Mansell ohitti hänet ja voitti kilpailun, mutta ajaessaan kunniakierrosta hän pysäytti Williamsinsa Sennan kohdalle ja tarjosi tälle kyydin varikolle.

Mestaruus ratkesi Sennan hyväksi - jälleen kerran Suzukassa - kun Mansell pyörähti hiekalle jo kilpailun alussa. Mestaruus tuli lopulta 24 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Manselliin. Senna ajoi 96 MM-pistettä kauden aikana, mikä oli hänen oma ennätyksensä. Hän voitti seitsemän kilpailua.

1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Williams ohitti McLarenin autonkehitystyössä eikä Sennalla ollut asiaa mestaruustaistoon haastamaan Mansellia. Auto oli epäluotettava, arvaamaton nopeissa mutkissa, eikä sen Hondan moottori enää ollut sarjan tehokkain. Kolmesta voitosta (Monacon, Italian ja Unkari) huolimatta hän jäi MM-taulukossa vasta neljänneksi Mansellin, Patresen ja Benetton-kuljettaja Michael Schumacherin taakse. Kauden päätteeksi McLaren menetti myös Hondan moottorit, jolla talli oli voittanut viimeiset neljä mestaruuttaan.

1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi kaudeksi Mansell lähti CART-sarjaan ja tilalle tuli välivuoden jälkeen paluun tehnyt Prost. Sennalla oli epäilyksensä McLarenin uudesta autosta, joka käytti Fordin asiakasmoottoreita, kun sen sijaan Benetton-talli sai Fordilta tehdasmoottorit. Senna suostui sopimaan McLarenin kanssa vain yhden kilpailun mittaisen sopimuksen nähdäkseen, oliko uusi auto hänelle sopiva. Hän yllättyi McLarenin suorituskyvystä ja ajoikin tallissa loppukauden tietäen, että taistelu maailmanmestaruudesta Prostin Williamsia vastaan olisi käytännössä mahdotonta.

Altavastaajana kauteen lähteneen Sennan onnistui haastaa Prost kauden ensimmäisissä kisoissa ja saavuttaa Monacon GP:n kuudes voitto, ennätys joka on edelleen rikkomatta. Euroopan GP:n voitto sateisella Donington Parkin radalla jäi historiaan; Senna putosi lähdössä neljänneltä paikalta viidenneksi Prostin, Damon Hillin, Karl Wendlingerin ja Michael Schumacherin taakse, mutta ohitti nämä kaikki yksitellen ensimmäisen kierroksen aikana. Kun ensimmäinen kierros täyttyi, oli kisan johdossa Senna eikä hän enää johtopaikastaan luopunut ajaen ylivoimaiseen voittoon sateen liukastamalla radalla. Senna ajoi myös kilpailun nopeimman kierroksen, joka syntyi erikoisesti: Senna ajoi varikolle, mutta McLarenilla ei oltu vielä valmiita pysähdykseen, joten Senna ajoi varikon läpi täydellä nopeudella.[27]

Senna johti MM-sarjaa aina kesäkuussa ajettuun Kanadan GP:hen asti, kunnes Prostin onnistui ohittaa Senna MM-taulukossa (Prost oli johtanut sarjaa jo aiemmin hetken). Lopullisesti mestaruustoiveet haihtuivat Estorilissa moottoririkkoon ja Prost oli mestari Sennan jäädessä hopealle. Kilpailun jälkeen Senna haukkui Prostin toimittajille väittäen, että tämä oli pettänyt hänet aikoinaan Sennan talliparina.

Vuoden 1993 Portugalin GP oli monessakin mielessä historiallinen kilpailu, sen lisäksi että Prost varmisti mestaruutensa ja ilmoitti lopettamisestaan kauden päätteeksi, paljasti Senna tehneensä sopimuksen Williamsin kanssa kaudesta 1994. Samainen kisa oli myös kauden alun Mclarenin testikuljettajana toimineen Mika Häkkisen ensimmäinen kilpailu uuden tallinsa väreissä Ayrton Sennan rinnalla. Aika-ajoissa Häkkinen onnistui lyömään Sennan, joka ei ollut hävinnyt tallikaverilleen aika-ajoissa sitten vuoden 1990 Phoenixin osakilpailun Gerhard Bergerin kukistaessa hänet.

Uransa viimeiseksi jääneen voittonsa Senna ajoi kauden viimeisessä, Australian Adelaidessa ajetussa kisassa. Yhteensä kaudelta saldona oli viisi voittoa ja yksi paalupaikka.

Williams[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1994 Senna oletti pääsevänsä ajamaan parasta autoa, olihan Williams ollut sarjan paras auto jo kauden 91 puolivälistä lähtien. Tätä tuki myös tilastotieto, että Prost, Senna ja Damon Hill olivat voittaneet yhtä lukuun ottamatta kaikki kilpailut kaudella 1993. Senna lähti kauteen ennakkosuosikkina, mutta heti ensimmäisten testien jälkeen hän valitti auton käyttäytyvän epäjohdonmukaisesti. Vikuroivasta autosta huolimatta Senna ajoi paalupaikat kauden kolmessa ensimmäisessä kilpailussa, mutta ei päässyt kertaakaan maaliin saakka.

Brasilian GP:n Senna joutui keskeyttämään pyörähdettyään ulos radalta yrittäessään tavoittaa lopulta kisan voittoon ajanutta Michael Schumacheria. Seuraavassa kilpailussa hän joutui keskeyttämään kun hänen entinen tallikaverinsa Mika Häkkinen ajoi hänen peräänsä ensimmäisessä mutkassa.

Luca Cordero di Montezemolo on sanonut, että Senna tuli tapaamaan häntä tiistaina ennen Imolan radan onnettomuutta. Senna kertoi haluavansa mielellään lopettaa uransa Ferrarilla.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös San Marinon Grand Prix 1994
Sennan hauta.

Senna kuoli vuoden 1994 San Marinon GP:ssä sattuneen ulosajon aiheuttamiin vammoihin. Sennan Williams jatkoi nopeassa Tamburello-kaarteessa suoraan ja osui suurella nopeudella betoniseinään. Auto osui seinään huonossa kulmassa, minkä seurauksena sen eturenkaan hiilikuituinen tukivarsi tunkeutui Sennan kypärän läpi kuljettajan päähän. Senna ei saanut törmäyksessä ainuttakaan mustelmaa tai murtumaa päävammojen lisäksi. Formula 1:en ylilääkäri Sid Watkins kertoo Asif Kapadian dokumentissa Senna (2010), että kun Sennan kypärä riisuttiin ja hänelle tehtiin hengitysreikä onnettomuuspaikalla, huomasi hän jo silloin Sennan neurologisista heijasteista tämän saaneen kuolettavan kallovamman. Senna julistettiin kuitenkin kuolleeksi vasta tunteja myöhemmin. Kuolinsyyksi todettiin kaulavaltimon repeämä ja massiivinen verenpurkauma aivorungon alueella.[31]

Williams-tallia vastaan nostettiin onnettomuuteen liittyen oikeuskanne, joka kuitenkin hylättiin. Senna on viimeisin F1 Grand Prix'ssä kuollut kuljettaja (2013). Ratavirkailijoita on sittemmin kuollut kolme.

Syitä Sennan kuolemaan johtaneeseen ulosajoon oli monia. Jotkut epäilivät ennen kohtaloksi koitunutta kilpailua pidettyjä aika-ajoja, joissa menehtyi kokematon itävaltalaiskuljettaja Roland Ratzenberger. Sennan autosta löydettiin Itävallan lippu, jota tämä olisi todennäköisesti heiluttanut maalissa Ratzenbergerin muistoksi. Senna harkitsi myös Imolan kisan väliin jättämistä edellisenä iltana. Tamburello-mutka sai myös syytteitä vaarallisuudesta, sillä muun muassa Gerhard Berger oli viisi vuotta aiemmin ajanut itse samassa paikassa rajusti ulos ja selvinnyt kuin ihmeen kaupalla hengissä. Todennäköinen syy Sennan kuolemaan oli kuitenkin autosta irronnut ohjauspyörä minkä seurauksena Senna menetti autonsa hallinnan. Tämän takia Williamsin mekaanikko haastettiin oikeuteen ja hänet todettiin syylliseksi, mutta koska tapaturmasta oli jo kauan aikaa, hän ei saanut rangaistusta. Tamburello-mutka muutettiinkin shikaaniksi seuraavan vuoden kilpailua varten, kuten myös Ratzenbergerin ulosajopaikka.

Sennan kuoleman jälkeen autojen ja ratojen turvallisuuteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ratzenbergerin onnettomuus oli ensimmäinen kuolemantapaus lajissa lähes kahdeksaan vuoteen ja ensimmäinen virallisena kilpailuviikonloppuna 12 vuoteen. Sennan johdolla olikin tarkoitus kokoontua Imolan kilpailua seuranneella viikolla keskustelemaan muiden kuljettajien kanssa turvallisuudesta.

Sennan kuolema kosketti monia autourheilun ystäviä, etenkin hänen kotimaassaan Brasiliassa, jossa hän on vieläkin kautta aikain arvostetuin F1-persoona.

Hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sennan hautajaiset olivat iso tapahtuma hänen kotimaassaan Brasiliassa ja Sao Paulossa pidettyyn seremoniaan osallistui noin 250 000 ihmistä.[32] Tilaisuuteen osallistui myös monia tunnettuja Formula 1-kuljettajia, joista Alain Prost, Damon Hill, Rubens Barrichello ja Emerson Fittipaldi olivat hänen arkunkantajiaan. Paikalla oli myös Williamsin tallipäällikkö Frank Williams, McLarenin tallipäällikkö Ron Dennis sekä F1-kuljettajat Gerhard Berger ja Jackie Stewart.[32]

Sennan perhe kielsi Bernie Ecclestonen osallistumisen hautajaisiin, koska heidän mukaansa Sennan kuolemasta ei tiedotettu tarpeeksi nopeasti ja Imolan GP ajettiin näin ollen normaalisti loppuun.

Sennan hautaa koristaa teksti: "Nada pode me separar do amor de deus" suom. "Mikään ei voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta."

Yksityiselämä ja persoonallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senna antamassa haastattelua vuoden 1989 Imolan osakilpailussa.

Senna harrasti useita vauhdikkaita lajeja myös vapaa-aikanaan. Hänelle tapahtui vaarallinen tapaturma vesiskootterilla, jolloin hän kaatuessaan oli lyönyt päänsä skootteriin ja menettänyt hetkellisesti tajuntansa. Jo tällöin spekuloitiin paljon Sennan uhkarohkeaa menoa. Senna oli usein sanonut, että hän uskoo vahvasti Jumalan johdatukseen, myös kuolemassa. Tämän vahvan uskon epäiltiin olevan osana syynä siihen, miksi Senna otti riskejä niin työssä kuin vapaa-aikanaan. Senna kuljettikin aina mukanaan Raamattua, jota hän luki yleensä hotellihuoneessaan.

Jouluna 1984 Senna sai kasvohalvauksen. Siitä paraneminen kesti kauan, mutta hän pystyi kuitenkin ajamaan koko kauden 1985. Sennan äiti on kertonut, että halvaus aiheutti pysyviä muutoksia hänen kasvoissaan.[33]

Ayrtonin sisarenpoika Bruno Senna on myös kilpa-autoilija, joka kilpaili myös Formula ykkösissä. Hän ajoi urallaansa HRT:llä, Renault'lla ja Williamsilla.

Ayrton Sennasta valmistui vuonna 2010 Asif Kapadian ohjaama dokumentti Senna, joka on palkittu Sundancen, Adelaiden ja Los Angelesin Film Festivaleilla 2011. Dokumentti ei rajoitu ainoastaan Grand Prix -ratojen tapahtumiin, vaan kertoo myös Sennan todellisesta, monille etäiseksi ja vieraaksi jääneestä sielunelämästä. Elokuvassa on käytetty paljon ennennäkemätöntä kuvamateriaalia.

F1-uran tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudet numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Sijoitus Kilpailut Pisteet Voitot Paalupaikat Palkintosijat Nopeimmat kierrokset
1984 Toleman-Hart 9. 14 13 0 0 3 1
1985 Lotus-Renault 4. 16 38 2 7 6 3
1986 Lotus-Renault 4. 16 55 2 8 8 0
1987 Lotus-Honda 3. 16 57 2 1 8 3
1988 McLaren-Honda 1. 16 90 8 13 11 3
1989 McLaren-Honda 2. 16 60 6 13 7 3
1990 McLaren-Honda 1. 16 78 6 10 11 2
1991 McLaren-Honda 1. 16 96 7 8 12 2
1992 McLaren-Honda 4. 16 50 3 1 7 1
1993 McLaren-Ford 2. 16 73 5 1 7 1
1994 Williams-Renault - 3 0 0 3 0 0
Yhteensä (11 kautta) 161 614 41 65 80 19

Tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1984 Toleman BRA
Kesk.
RSA
6
BEL
6
SMR
DNQ
FRA
Kesk.
MON
2
CAN
7
USE
Kesk.
USA
Kesk.
GBR
3
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
 
EUR
Kesk.
POR
3
9. 13
1985 Lotus BRA
Kesk.
POR
1
SMR
7
MON
Kesk.
CAN
16
USA
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
10
GER
Kesk.
AUT
2
NED
3
ITA
3
BEL
1
EUR
2
RSA
Kesk.
AUS
Kesk.
4. 38
1986 Lotus BRA
2
ESP
1
SMR
Kesk.
MON
3
BEL
2
CAN
5
USA
1
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
2
HUN
2
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
4
MEX
3
AUS
Kesk.
4. 55
1987 Lotus BRA
Kesk.
SMR
2
BEL
Kesk.
MON
1
USA
1
FRA
4
GBR
3
GER
3
HUN
2
AUT
5
ITA
2
POR
7
ESP
5
MEX
Kesk.
JPN
2
AUS
DSQ
3. 57
1988 McLaren BRA
DSQ
SMR
1
MON
Kesk.
MEX
2
CAN
1
USA
1
FRA
2
GBR
1
GER
1
HUN
1
BEL
1
ITA
10
POR
6
ESP
4
JPN
1
AUS
2
1. 90
1989 McLaren BRA
11
SMR
1
MON
1
MEX
1
USA
Kesk.
CAN
7
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
1
HUN
2
BEL
1
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
1
JPN
DSQ
AUS
Kesk.
2. 60
1990 McLaren USA
1
BRA
3
SMR
Kesk.
MON
1
CAN
1
MEX
20
FRA
3
GBR
3
GER
1
HUN
2
BEL
1
ITA
1
POR
2
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
1. 78
1991 McLaren USA
1
BRA
1
SMR
1
MON
1
CAN
Kesk.
MEX
3
FRA
3
GBR
4
GER
7
HUN
1
BEL
1
ITA
2
POR
2
ESP
5
JPN
2
AUS
1
1. 96
1992 McLaren RSA
3
MEX
Kesk.
BRA
Kesk.
ESP
9
SMR
3
MON
1
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
2
HUN
1
BEL
5
ITA
1
POR
3
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
4. 50
1993 McLaren RSA
2
BRA
1
EUR
1
SMR
Kesk.
ESP
2
MON
1
CAN
18
FRA
4
GBR
5
GER
4
HUN
Kesk.
BEL
4
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
JPN
1
AUS
1
2. 73
1994 Williams BRA
Kesk.
PAC
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
 
ESP
 
CAN
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
POR
 
EUR
 
JPN
 
AUS
 
- 0

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten perättäisiä voittoja samasta GP-kilpailusta: 5
  • Eniten perättäisiä paalupaikkoja: 8
  • Eniten paalupaikkoja yhdellä kaudella ilman mestaruutta: 13
  • Nuorin Grand Slamin ajanut kuljettaja: 25 vuotta, 10 päivää. Sebastian Vettel rikkoi myöhemmin ennätyksen vuonna 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Ayrton Senna -sitaatteja.
  • Christopher Hilton: Ayrton Senna - The Complete Story. , 2004. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sennan perustiedot ChicaneF1. Viitattu 8. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  2. Sennan elämä FIA. Viitattu 8. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Interview with Bernie Ecclestone. The Independent.
  4. Alan Henry's Top 100 F1 Drivers The Telegraph online..
  5. F1 Racing's Fastest F1 Drivers F1 Racing from formula1sport.net.
  6. Parhaat F1-kuskit Iltalehti 10.12.2009
  7. Ayrton Senna: Racing in My Blood, Official Video Biography (Kultur Video, 1991).
  8. Ayrton Senna – Racing Career MotorSports Etc.
  9. Hilton (2005), p. 154.
  10. Hilton (2005), pp.9, 33-43, 154.
  11. Hilton (2004), p 99-116.
  12. a b Hilton (2004), p 121-122
  13. Drackett, Phil (1985). Brabham : Story of a racing team. Arthur Barker. ISBN 0 213 16915 0.  pp.134–135
  14. Hilton (2004), p 138.
  15. Mark Hughes and Simon Arron, The Complete Book of Formula One (Motorbooks International, 2003), p. 310.
  16. Hilton (2004), p 149 - 152.
  17. Hamilton, Maurice (ed.) (1985) Autocourse 1985 - 1986 Hazleton publishing pp.74 & 104 ISBN 0-905138-38-4
  18. Hilton (2004), p 427
  19. Hilton (2004), p 163
  20. Hilton (2004), p 170
  21. Hilton (2004), p 428
  22. Hilton (2004), p 432
  23. Hilton (2004), p 186
  24. "Engines: Honda Motor Company," GP Encyclopedia, printed from www.grandprix.com on June 2, 2007.
  25. Hughes and Arron (2003), p. 340.
  26. Bruce Jones, ed. 50 Years of the Formula One World Championship (Carlton, 1999). p. 221-222
  27. a b Formula 1-legendat: Ayrton Senna MTV3.fi. 21.3.2007. Viitattu 22.9.2009.
  28. Christopher Hilton, Ayrton Senna: The Whole Story (Haynes, 2004)
  29. Jones, ed. (1999), pp. 227-228.
  30. F1 - Grandprix.com > Features > News Feature > McLaren versus Jean-Marie Balestre
  31. The Senna files
  32. a b http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=88&t=192&a=6401
  33. Henry, Alan; Townsend, John: Remembering Ayrton Senna. Weidenfeld & Nicolson, 1994. ISBN 0297834509. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]