Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Itä-Yhdysvaltain Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 24. kesäkuuta 1984 Detroitin katuradalla Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut hallitseva maailmanmestari Nelson Piquet, jolle voitto oli kauden toinen.

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikan valloitti Nelson Piquet. Hän ajoi uuden epävirallisen rataennätyksen keskinopeudella 143,4 km/h. Toisen lähtöruudun sai MM-sarjaa johtava Alain Prost. Seuraavat lähtöruudut valloittivat Nigel Mansell ja Michele Alboreto. Keijo Rosberg starttasi lähtöruudusta 21. Kovasta yrityksestä huolimatta hän ei parempaa lähtöpaikkaa saanut, sillä auto ei kulkenut kovempaa.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Detroitin Grand Prix -kilpailu keskeytyi kolariin heti ensimmäisessä kaarteessa. Yhteenajo tapahtui kun toisesta rivistä startannut Mansell yritti pujahtaa eturivistä startanneiden Piquet'n ja Prostin välistä johtoon. Piquet'n auton etupää nousi ilmaan ja auto liukui oikealle työntäen Alboreton auton radan vieressä olleen talon seinään. Piquet'n autosta irronnut etupyörä sinkoutui päin Sennan auton nokkaa. Prost selvisi kolarista, mutta moni muu ei niin tehnyt. Surerin auto iskeytyi Alboreton auton sivuun. Kukaan ei loukkaantunut kolarissa ja 40 minuutin kuluttua lähtö uusittiin. Moni kuljettaja joutui turvautumaan vara-autoonsa.[2]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 63 1.55.41,842 1 9
2 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 63 + 32,638 5 6
3 2 Italian lippu Teo Fabi Brabham-BMW 63 + 1.26,528 23 4
4 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 63 + 1.55,258 2 3
5 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 62 + 1 krs. 19 2
DSQ 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford 63 Hylättiin 11  
Kesk. 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 49 Moottori 4  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 47 Turbo 21  
Kesk. 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 40 Vaihdelaatikko 6  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 33 Hylättiin 16  
Kesk. 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 33 Voimansiirto 9  
Kesk. 9 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 33 Jarrut 20  
Kesk. 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 33 Sähköt 10  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 27 Vaihdelaatikko 3  
Kesk. 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-BMW 27 Moottori 13  
Kesk. 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 24 Ylikuumeneminen 12  
Kesk. 20 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Toleman-Hart 23 Kytkin 17  
Kesk. 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 21 Moottori 8  
Kesk. 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart 21 Ulosajo 7  
Kesk. 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 20 Ulosajo 25  
Kesk. 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 3 Kolari (Ghinzani) 18  
Kesk. 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 3 Kolari (Hesnault) 26  
Kesk. 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 2 Ulosajo 15  
Kesk. 10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer RAM-Hart 2 Rengas 24  
Kesk. 14 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 0 Lähtökolari 14  
Kesk. 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-BMW 0 Lähtökolari 22  
DNQ 21 Alankomaiden lippu Huub Rothengatter Spirit-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.40,980
  • Nopein kierros: Derek Warwick – 1.46,221 (kierroksella 32)
  • Lähtö uusittiin kolarin takia.
  • Nelson Piquet saavutti 200 MM-pisteen rajan
  • Teo Fabin ensimmäinen palkintosija
  • Renault'n sadas Grand Prix
  • Hondan 50:s Grand Prix
  • BMW saavutti 100 MM-pisteen rajan

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 25.6.1984
  2. Helsingin Sanomat 25.6.1984
  3. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 1. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  4. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 1. marraskuuta 2007.