Johnny Cecotto
| Johnny Cecotto | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
 Venezuela |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1983-1984 |
| Talli(t) | Theodore, Toleman |
| Kilpailuja | 23 (18 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 1 |
| Ensimmäinen kilpailu | Brasilian Grand Prix 1983 |
| Viimeinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1984 |
Alberto "Johnny" Cecotto (s. 25. tammikuuta 1956 Caracas, Venezuela) on venezuelalainen moottoriurheilija.[2] Hänet tunnetaan parhaiten urastaan Formula 1 -sarjassa ja menestyksekkäästä ratamoottoripyöräilyurastaan.
Johnny Cecotton pojat Johnny Cecotto Jr ja Jonathan Cecotto ovat myös kilpa-autoilijoita.
Ratamoottoripyöräilyura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cecotto debytoi jo 19-vuotiaana ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa vuonna 1975. Hän nousi kuuluisuuteen jo ennen kauden alkua ajetussa Daytona 200 -kilpailussa, jossa hän ajoi kolmanneksi. Myöhemmin maaliskuussa alkaneessa MM-sarjassa hän ajoi Yamahalla niin 250- että 350-kuutioisten luokkien voittoon debyyttiviikonloppunaan. Cecotto voitti neljä kilpailua 350- ja kaksi kilpailua 250-kuutioisten MM-sarjoissa[3]. 350-kuutioisissa hän voitti mestaruuden[3] 19 pisteen erolla Giacomo Agostiniin, jonka seitsemän vuoden mittaisen mestaruusputken hän katkaisi. 250-kuutioisissa hän sijoittui neljänneksi[3].
Vuosina 1975-1980 Cecotto saavutti moottoripyöräilyn Grand Prix -sarjassa yhteensä kaiken kaikkiaan yhden maailmanmestaruuden, 14 osakilpailuvoittoa, 22 paalupaikkaa ja 7 nopeinta kierrosta.[3] Cecotto ajoi 12 paalupaikkaa 27 500-kuutioisten MM-sarjan startissa, mikä on luokan historian kaikkien aikojen kovin paalupaikkaprosentti. Cecotto voitti vuonna 1978 myös 750-kuutioisten epävirallisen maailmanmestaruuden. Cecotto vetäytyi lajista keskittyäkseen autourheilu-uranansa.
Autourheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cecotton Formula 1 -ura alkoi Brasilian Grand Prix'ssä 1983 heikolla Theodore-autolla, sijoituksena 14. tila. Jo seuraavassa kilpailussa Long Beachillä hän ajoi MM-pistesijalle kuudenneksi. Se jäi Cecotton ainoaksi MM-pisteeksi. MM-pisteissä Cecotto oli 19.
Cecotton Formula 1 -ura päättyi seuraavana vuonna ajetussa Britannian GP:ssä, josta hän karsiutui.
F1-uran jälkeen Cecotto on ajanut pääasiassa vakioautosarjoja. Italian vakioautosarjan mestaruuden hän saavutti 1989. Samaan aikaan hän ajoi myös DTM-sarjaa, parhaana sijoituksena sarjan kakkostila vuodelta 1990. Yksittäisistä kilpailusta Cecotton suurin voitto oli Macaon Grand Prix'ssä 1986.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://pantheon.world/profile/person/Johnny_Cecotto. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ JOHNNY CECOTTO motorsportmagazine.com. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Johnny Cecotto MotoGP. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 23.8.2018. (englanniksi)
1949: Freddie Frith | 1950: Bob Foster | 1951: Geoff Duke | 1952: Geoff Duke | 1953: Fergus Anderson | 1954: Fergus Anderson | 1955: Bill Lomas | 1956: Bill Lomas | 1957: Keith Campbell | 1958: John Surtees | 1959: John Surtees | 1960: John Surtees | 1961: Gary Hocking | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Jim Redman | 1965: Jim Redman | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Giacomo Agostini | 1969: Giacomo Agostini | 1970: Giacomo Agostini | 1971: Giacomo Agostini | 1972: Giacomo Agostini | 1973: Giacomo Agostini | 1974: Giacomo Agostini | 1975: Johnny Cecotto | 1976: Walter Villa | 1977: Takazumi Katayama | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Jon Ekerold | 1981: Anton Mang | 1982: Anton Mang |
|
