Mike Hailwood

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mike Hailwood – MotoGP-saavutukset
Kansallisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Aktiiviura 1958–1967
Pyörä(t) Honda, MV Agusta
GP-startit 152
Maailmanmestaruudet 9 (4 500cc 19621965, 2 350cc 19661967, 3 250cc 1961, 19661967)
Voitot 76
Palkintopallisijat 33
Paalupaikat* -
Nopeimmat kierrokset 79
MM-pisteet 745
Ensimmäinen GP-startti Man-saaren TT-ajot 1956 (250cc)
Ensimmäinen voitto Ulster Grand Prix 1959 (125cc)
Viimeinen voitto Japanin TT-ajot 1967 (350cc)
Viimeinen GP-startti Japanin TT-ajot 1967 (350cc)
*Vuodesta 1974 lähtien
Mike Hailwood
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Aktiivivuodet 19631965, 19711974
Talli(t) Lotus, Lola, Surtees, McLaren
Kilpailuja 50
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 2
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 29
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1963
Ensimmäinen voitto -
Viimeinen voitto -
Viimeinen kilpailu Saksan Grand Prix 1974

Stanley Michael Bailey ”Mike 'The Bike'” Hailwood (2. huhtikuuta 1940 Great Milton, Englanti, Iso-Britannia23. maaliskuuta 1981 Tanworth-in-Arden, Englanti, Iso-Britannia) oli brittiläinen ratamoottoripyöräilijä ja Formula 1-kuljettaja. RR-sarjoissa hän oli kaikkien aikojen parhaimpia kuljettajia, mutta F1-sarjassa keskivertoluokkaa. Hailwood kuoli auto-onnettomuudessa, Englannissa vuonna 1981.

Moottoripyöräura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hailwood teki moottoripyöräkilpailudebyyttinsä jo 17-vuotiaana, vuonna 1957. Hän lähti samana talvena Etelä-Afrikkaan harjoittelemaan ja hyödyntämään lahjakkuuttaan lajia kohtaan. Seuraavana vuonna hän taisteli kaikkien ratamoottoripyöräilyn sen hetkisten luokkien (500-, 350-, 250- ja 125-kuutioisten) Britannian-mestaruuksista ja voitti niistä peräti kolme. Hän osallistui myös ensimmäiseen maailmanmestaruustason kilpailuunsa, Mansaaren TT-ajojen 250-kuutioisten luokkaan. Vuotta myöhemmin hän sai itselleen paremman pyörän, jolla hän voitti kaikki neljä luokkaa Britannian mestaruussarjassa.

Vuonna 1961 Hailwood kilpaili pääasiassa yksityisellä Hondallaan. Saman vuoden Mansaaren TT-ajoihin hän lähti tavoitteenaan voittaa 500-, 350-, 250- ja 125-luokkien kilpailut. Hän voitti niistä kolme, mutta joutui keskeyttämään 350-kuutioisissa, joissa Phil Read otti ensimmäisen MM-tason voittonsa. Kauden jälkeen Hailwood voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden, hopeaa 500-kuutioisissa ja oli kuudes 125-kuutioisissa. Kauden jälkeen hän siirtyi MV Agustan tehdastiimiin.

Kaudella 1962 Hailwood ajoi jälleen neljässä suurimmassa luokassa (50cc oli tullut mukaan MM-sarjaan). Maailmanmestaruus tuli tällä kertaa 500-kuutioisissa ja pronssia 350-kuutioisissa, jotka molemmat hän ajoi tehtaan Agustalla. Kahden muun luokan sijoitukset jäivät vaisummiksi, mitkä ajoi yksityispyörillä. 250-kuutioisten 11. tila tuli MZ:llä ja 125-kuutioisten viides tila EMC:llä. Seuraavalla kaudella hän uusi mestaruutensa 500-kuutioisissa. Tällä kertaa tuli hopeaa 350-kuutioisissa. 250-kuutioisissa tuli kahdeksas tila. 1964 hän voitti kolmannen kerran peräkkäin 500-kuutioisten mestaruuden. 350-kuutioisissa tuli neljäs sija.

Kaudeksi 1965, Hailwood sai tallikaverikseen nuoren ja nopean italialaisen Giacomo Agostinin. ”Ago” ajoi hopealle sekä 500- että 350-kuutioisissa. Hailwood voitti neljännen kerran 500-kuutioisten mestaruuden ja otti pronssia 350-kuutioisissa. Kauden jälkeen Hailwood jätti kuitenkin MV Agustan ja siirtyi Hondan tehdastalliin.

Hailwoodin vuodet Hondalla alkoivat hyvin. Hän voitti 350- ja 250-kuutioisten maailmanmestaruudet ja otti hopeaa 500-kuutioisissa, joissa voiton vei ex-tallikaveri Agostini. Kauden aikana Hailwood voitti kaikki luokat mukaan lukien yhteensä 19 MM-osakilpailua, mikä on ja pysyy kenties ikuisesti lajinsa ennätyksenä. Seuraava kausi oli kuin uusinta edelliskauteen nähden, mestaruus 350- ja 250-kuutioisissa ja hopeaa 500-kuutioisissa. Kun Honda vielä vetäytyi tehdastallina kauden jälkeen MM-sarjasta, Hailwood päätti lopettaa uransa.

Lopetettuaan 10 vuotta kestäneen moottoripyöräuransa vasta 27-vuotiaana, Hailwood oli tuolloin kaikkien aikojen menestynein ratamoottoripyöräilijä, voitettuaan yhdeksän maailmanmestarutta, 76 MM-osakilpailua, 14 kertaa Mansaaren TT-ajot ja useita Britannian mestaruuksia. Hailwoodin lopetettua uransa, hänen entinen tallitoverinsa Agostini nousi lajin yksinvaltiaaksi ja nousi muutamaa vuotta myöhemmin kaikkien aikojen menestyneimmäksi ratamoottoripyöräilijäksi.

F1-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mike Hailwood.