Mike Hailwood
Sivulta puuttuu | Kansallisuus |  Britannia |
|---|---|
| Aktiiviura | 1958–1967 |
| Pyörä(t) | Honda, MV Agusta |
| GP-startit | 152 |
| Maailmanmestaruudet | 9 (4 500cc 1962–1965, 2 350cc 1966–1967, 3 250cc 1961, 1966–1967) |
| Voitot | 76 |
| Palkintopallisijat | 33 |
| Paalupaikat* | - |
| Nopeimmat kierrokset | 79 |
| MM-pisteet | 745 |
| Ensimmäinen GP-startti | Man-saaren TT-ajot 1956 (250cc) |
| Ensimmäinen voitto | Ulster Grand Prix 1959 (125cc) |
| Viimeinen voitto | Japanin TT-ajot 1967 (350cc) |
| Viimeinen GP-startti | Japanin TT-ajot 1967 (350cc) |
| *Vuodesta 1974 lähtien | |
| Mike Hailwood | |
|---|---|
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Kansalaisuus | Britannia |
| Aktiivivuodet | 1963–1965, 1971–1974 |
| Talli(t) | Lotus, Lola, Surtees, McLaren |
| Kilpailuja | 50 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 29 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1963 |
| Ensimmäinen voitto | - |
| Viimeinen voitto | - |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1974 |
Stanley Michael Bailey ”Mike 'The Bike'” Hailwood (2. huhtikuuta 1940 Great Milton, Englanti, Iso-Britannia – 23. maaliskuuta 1981 Tanworth-in-Arden, Englanti, Iso-Britannia) oli brittiläinen ratamoottoripyöräilijä ja Formula 1-kuljettaja. RR-sarjoissa hän oli kaikkien aikojen parhaimpia kuljettajia, mutta F1-sarjassa keskivertoluokkaa. Hailwood kuoli auto-onnettomuudessa, Englannissa vuonna 1981.
Moottoripyöräura [muokkaa]
Hailwood teki moottoripyöräkilpailudebyyttinsä jo 17-vuotiaana, vuonna 1957. Hän lähti samana talvena Etelä-Afrikkaan harjoittelemaan ja hyödyntämään lahjakkuuttaan lajia kohtaan. Seuraavana vuonna hän taisteli kaikkien ratamoottoripyöräilyn sen hetkisten luokkien (500-, 350-, 250- ja 125-kuutioisten) Britannian-mestaruuksista ja voitti niistä peräti kolme. Hän osallistui myös ensimmäiseen maailmanmestaruustason kilpailuunsa, Mansaaren TT-ajojen 250-kuutioisten luokkaan. Vuotta myöhemmin hän sai itselleen paremman pyörän, jolla hän voitti kaikki neljä luokkaa Britannian mestaruussarjassa.
Vuonna 1961 Hailwood kilpaili pääasiassa yksityisellä Hondallaan. Saman vuoden Mansaaren TT-ajoihin hän lähti tavoitteenaan voittaa 500-, 350-, 250- ja 125-luokkien kilpailut. Hän voitti niistä kolme, mutta joutui keskeyttämään 350-kuutioisissa, joissa Phil Read otti ensimmäisen MM-tason voittonsa. Kauden jälkeen Hailwood voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden, hopeaa 500-kuutioisissa ja oli kuudes 125-kuutioisissa. Kauden jälkeen hän siirtyi MV Agustan tehdastiimiin.
Kaudella 1962 Hailwood ajoi jälleen neljässä suurimmassa luokassa (50cc oli tullut mukaan MM-sarjaan). Maailmanmestaruus tuli tällä kertaa 500-kuutioisissa ja pronssia 350-kuutioisissa, jotka molemmat hän ajoi tehtaan Agustalla. Kahden muun luokan sijoitukset jäivät vaisummiksi, mitkä ajoi yksityispyörillä. 250-kuutioisten 11. tila tuli MZ:llä ja 125-kuutioisten viides tila EMC:llä. Seuraavalla kaudella hän uusi mestaruutensa 500-kuutioisissa. Tällä kertaa tuli hopeaa 350-kuutioisissa. 250-kuutioisissa tuli kahdeksas tila. 1964 hän voitti kolmannen kerran peräkkäin 500-kuutioisten mestaruuden. 350-kuutioisissa tuli neljäs sija.
Kaudeksi 1965, Hailwood sai tallikaverikseen nuoren ja nopean italialaisen Giacomo Agostinin. ”Ago” ajoi hopealle sekä 500- että 350-kuutioisissa. Hailwood voitti neljännen kerran 500-kuutioisten mestaruuden ja otti pronssia 350-kuutioisissa. Kauden jälkeen Hailwood jätti kuitenkin MV Agustan ja siirtyi Hondan tehdastalliin.
Hailwoodin vuodet Hondalla alkoivat hyvin. Hän voitti 350- ja 250-kuutioisten maailmanmestaruudet ja otti hopeaa 500-kuutioisissa, joissa voiton vei ex-tallikaveri Agostini. Kauden aikana Hailwood voitti kaikki luokat mukaan lukien yhteensä 19 MM-osakilpailua, mikä on ja pysyy kenties ikuisesti lajinsa ennätyksenä. Seuraava kausi oli kuin uusinta edelliskauteen nähden, mestaruus 350- ja 250-kuutioisissa ja hopeaa 500-kuutioisissa. Kun Honda vielä vetäytyi tehdastallina kauden jälkeen MM-sarjasta, Hailwood päätti lopettaa uransa.
Lopetettuaan 10 vuotta kestäneen moottoripyöräuransa vasta 27-vuotiaana, Hailwood oli tuolloin kaikkien aikojen menestynein ratamoottoripyöräilijä, voitettuaan yhdeksän maailmanmestarutta, 76 MM-osakilpailua, 14 kertaa Mansaaren TT-ajot ja useita Britannian mestaruuksia. Hailwoodin lopetettua uransa, hänen entinen tallitoverinsa Agostini nousi lajin yksinvaltiaaksi ja nousi muutamaa vuotta myöhemmin kaikkien aikojen menestyneimmäksi ratamoottoripyöräilijäksi.
F1-ura [muokkaa]
 |
Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
1949: Freddie Frith | 1950: Bob Foster | 1951: Geoff Duke | 1952: Geoff Duke | 1953: Fergus Anderson | 1954: Fergus Anderson | 1955: Bill Lomas | 1956: Bill Lomas | 1957: Keith Campbell | 1958: John Surtees | 1959: John Surtees | 1960: John Surtees | 1961: Gary Hocking | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Jim Redman | 1965: Jim Redman | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Giacomo Agostini | 1969: Giacomo Agostini | 1970: Giacomo Agostini | 1971: Giacomo Agostini | 1972: Giacomo Agostini | 1973: Giacomo Agostini | 1974: Giacomo Agostini | 1975: John Cecotto | 1976: Walter Villa | 1977: Takazumi Katayama | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Jon Ekerold | 1981: Anton Mang | 1982: Anton Mang |
1949: Bruno Ruffo | 1950: Dario Ambrosini | 1951: Bruno Ruffo | 1952: Enrico Lorenzetti | 1953: Werner Haas | 1954: Werner Haas | 1955: Hermann-Paul Muller | 1956: Carlo Ubbiali | 1957: Cecil Sandford | 1958: Tarquinio Provini | 1959: Carlo Ubbiali | 1960: Carlo Ubbiali | 1961: Mike Hailwood | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Phil Read | 1965: Phil Read | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Phil Read | 1969: Kel Caruthers | 1970: Rob Gould | 1971: Phil Read | 1972: Jarno Saarinen | 1973: Dieter Braun | 1974: Walter Villa | 1975: Walter Villa | 1976: Walter Villa | 1977: Kork Ballington | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Anton Mang | 1981: Anton Mang | 1982: Jean-Louis Tournadre | 1983: Carlos Lavado | 1984: Christian Sarron | 1985: Freddie Spencer | 1986: Carlos Lavado | 1987: Anton Mang | 1988: Sito Pons | 1989: Sito Pons | 1990: John Kocinski | 1991: Luca Cadalora | 1992: Luca Cadalora | 1993: Tetsuya Harada | 1994: Max Biaggi | 1995: Max Biaggi | 1996: Max Biaggi | 1997: Max Biaggi | 1998: Loris Capirossi | 1999: Valentino Rossi | 2000: Olivier Jacque | 2001: Daijirō Katō | 2002: Marco Melandri | 2003: Manuel Poggiali | 2004: Daniel Pedrosa | 2005: Daniel Pedrosa | 2006: Jorge Lorenzo | 2007: Jorge Lorenzo | 2008: Marco Simoncelli | 2009: Hiroshi Aoyama |
