Monacon Grand Prix 1984
Sivulta puuttuu Monacon Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 3. kesäkuuta 1984 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden kolmas.
Sisällysluettelo |
Aika-ajo[muokkaa]
Aika-ajo ajettiin lämpimässä ja osittain aurinkoisessa säässä. Paalupaikan sai Alain Prost ajalla 1.22,661. Aika-ajon näyttävin tapahtuma oli Martin Brundlen auton kaatoesitys. Hän ajoi sivuttain kaiteeseen ja auto menetti molemmat kaiteen puoleiset pyöränsä. Loppumatkan auto kulki kyljellään. Esityksen vuoksi aika-ajo keskeytettiin 20 minuutiksi, kun rataa siivottiin romuista.[1]
Kilpailu[muokkaa]
Aamusta alkaen Monacossa satoi kaatamalla. Märällä radalla oli vaikea ajaa ja autot pyörähtelivät pienenkin ajovirheen takia. Kilpailuun lähti 20 autoa ja 11 niistä keskeytti. Pahiten kävi Patrick Tambaylle, joka mursi jalkansa, kun ajoi ensimmäisessä startin jälkeisessä kaarteessa pyörähdelleen Derek Warwickin auton takaosaa päin. Kilpailu keskeytettiin tunnin, yhden minuutin ja seitsemän sekunnin kuluttua lähdöstä uskomattomaan yhteensattumaan. Kun Alain Prost pysäytti 31 kierroksen jälkeen kaikessa rauhassa maaliviivalle, niin kilpailu päätettiin samalla hetkellä liputtaa päättyneeksi. Kilpailun voittaja oli suoraan maalipaikalla juhlittavana. Koska kilpailusta oli ajettu alle 75 prosenttia, niin pisteet puolitettiin.[2]
Kisan kovimmasta näytöstä vastasi nuori Ayrton Senna. Urallaan sadekelinspesialistina tunnettu Senna lähti vasta lähtöruudusta 13. mutta nousi rauhallisella ajollaan kilpailussa toiseksi kierroksella 19. Tuolloin hän oli jo puoli minuuttia kilpailua johtaneen Prostin perässä, mutta kuroi 12:ssa kierroksessa eron enää 7,5 sekuntiin ja ylitti keskeytyshetkellä maaliviivan jo ykkösenä. Senna menetti kuitenkin voiton koska lopputulokset otettiin edelliseltä kierrokselta.
Tulokset[muokkaa]
.svg){kind=small}
Muuta[muokkaa]
- Paalupaikka: Alain Prost – 1.22,661
- Nopein kierros: Ayrton Senna – 1.54,334 (kierroksella 24)
- Kilpailu keskeytettiin sateen takia, minkä seurauksena pisteet puolitettiin.
- Nigel Mansellin 50:s Grand Prix, ensimmäinen eturivin lähtöruutu (2.) ja ensimmäinen kilpailun johtokierros
- Ayrton Sennan ensimmäinen palkintosija (2.) ja kilpailun nopein kierros
- Tolemanin ja Hartin ensimmäinen palkintosija
- Michelinin 50:s voitto
- Monacon kilpailu näytettiin TV1:ssä selostajana Juha Jokinen. Televisiolähetyksen lisäksi Tänään Sunnuntaina-ohjelmassa oli 40 minuutin mittainen koostelähetys kilpailusta selostajana Raimo Häyrinen.
- Helsingin Sanomat 3.6.1984
Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa]
| Sija | Kuljettaja | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | Alain Prost | 28,5 |
| 2 | Niki Lauda | 18 |
| 3 | René Arnoux | 14,5 |
| 4 | Derek Warwick | 13 |
| 5 | Elio de Angelis | 12,5 |
| 6 | Keijo Rosberg | 11 |
| 7 | Michele Alboreto | 9 |
| 8 | Patrick Tambay | 7 |
| 9 | Stefan Bellof | 5 |
| 10 | Nigel Mansell | 4 |
| Ayrton Senna | 4 | |
| 12 | Eddie Cheever | 3 |
| Riccardo Patrese | 3 | |
| 14 | Martin Brundle | 2 |
| Andrea de Cesaris | 2 | |
| 16 | Thierry Boutsen | 1 |
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Helsingin Sanomat 3.6.1984
- ↑ Ilta-Sanomat 4.6.1984
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 29. lokakuuta 2007.
1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959
1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969
1970 • 1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979
1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989
1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999
2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009
2010 • 2011 • 2012 • 2013
