Monacon Grand Prix 1982

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Monacon lippu   Monacon Grand Prix 1982
Kilpailun tiedot
6. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982
Päivämäärä 23. toukokuuta 1982
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Rata Katurata
3,312 km
Pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Ranskan lippu René Arnoux Renault
Aika 1.23,281
Nopein kierros
Kuljettaja Italian lippu Riccardo Patrese Brabham-Ford
Aika 1.26,354 (kierroksella )
Palkintokoroke
Ensimmäinen Italian lippu Riccardo Patrese Brabham-Ford
Toinen Ranskan lippu Didier Pironi Ferrari
Kolmas Italian lippu Andrea de Cesaris Alfa Romeo

Monacon Grand Prix 1982 oli kauden kuudes kilpailu. Se kilpailtiin tuttuun tapaan Monte Carlon katuradalla. Kilpailun voittoon ajoi Brabham-kuljettaja Riccardo Patrese, jolle voitto oli uran ensimmäinen. Kilpailua varjosti Gilles Villeneuven menehtyminen kaksi viikkoa aiemmin järjestetyn Belgian GP:n aika-ajoissa. Villeneuve olisi myös puolustanut edellisen kauden voittoaan. Ferrari osallistuikin kilpailuun vain yhdellä autolla, jota ajoi Didier Pironi.

Aika-ajot[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault-kuljettaja René Arnoux otti jo kauden kolmannen paalupaikkansa, eturiviin hän sai rinnalleen Patresen. Arnoux ajoi viimeistä edellisellä kierroksellaan katuradan nopeusennätyksen. Hän kiersi 3 312 metrin mittaisen radan ajassa 1.23,281, mikä merkitsi 143,17 kilometrin keskituntinopeutta. Kymmenen nopeimman joukon täydensivät Bruno Giacomelli (Alfa Romeo), Alain Prost (Renault), Pironi, Keke Rosberg (Williams-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Derek Daly (Williams-Ford), Michele Alboreto (Tyrrell-Ford) ja John Watson (McLaren-Ford).

Keke Rosberg oli aika-ajojen kuudenneksi nopein. Joka kerta kun hän yritti ajaa nopean kierroksen, jäi joku hortoilemaan hänen eteensä kapealla katuradalla. Rosbergilla oli käytössään vain yksi sarja renkaita, jotka oli valmistettu tosipehmeästä kumiseoksesta. Renkaat kestivät hyvin vain neljä kierrosta, mutta Rosbergin oli pakko yrittää vielä muutama ylimääräinen kierros. Seitsemännellä kierroksellaan hän teki parhaan aikansa ja silloin renkaat olivat jo aivan lopussa.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdössä Arnoux piti sijansa, mutta Giacomelli ohitti Patresen ja nousi toiseksi. Patrese oli kolmantena ja perässä seurasivat Prost sekä Pironi. De Cesaris sai taempaa hyvän lähdön ohitettuaan sekä Alboreton ja Rosbergin. Prost siirtyi pian Patresen ohi ja nousi kolmanneksi. Kierroksella 4 toisena olleen Giacomellin auton akseli alkoi oikkuilla ja edessä oli keskeytys. Muutoksia ei tapahtunut tuolla hetkellä, kunnes kierroksella 15 johdossa ollut Arnoux pyörähti niin että auto sammui. Edessä oli keskeytys ja Prost otti johtopaikan. Taempana Rosberg ohitti Alboreton nousten viidenneksi. Pironi menetti autonsa keulan pienessä törmäyksessä, mutta se ei vaikuttanut merkittävästi hänen nopeuteensa.

Kisan luonne muuttui kun kierroksella 65 alkoi sataa lähes kaatamalla. Rosberg oli ensimmäinen, joka joutui keskeyttämään. Tallikaveri Dalylle uhkasi käydä samalla tavalla Tabac-mutkassa, mutta hän menetti vain takasiipensä. 74. kierroksella kilpailun kärjessä ajanut Prost täräytti autonsa shikaanissa päin suojakaiteisiin ja kisa oli ohi. Hänen jalkoihinsa jäi pahoja mustelmia, mutta pahemmalta vältyttiin. Johtoon siirtyi Patrese, joka kuitenkin pyörähti Loews-mutkassa kierrosta myöhemmin ja sai moottorin sammumaan. Pironi siirtyi johtoon, mutta hänen autonsa vauhti hiljeni yht'äkkiä paljon ja tunneliin tultaessa auto sammui. Epäselväksi jäi oliko syynä sähkövika vai polttoaineen loppuminen. Kilpailussa de Cesaris siirtyi johtoon, mutta häneltä(kin) loppui polttoaine ennen kuin hän ehti ohittaa Pironia. Patrese oli yllättäen saanut Brabhaminsa uudelleen käyntiin alamäen ansiosta, nousi kilpailun johtoon ja ajoi helppoon voittoon kun seuraavana maaliin päässyt Nigel Mansell jäi hänestä kierroksen. Palkintokorokkeelle Patresea seurasivat keskeyttämään joutuneet Pironi ja de Cesaris.

Keke Rosbergin ajo[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keke Rosberg jäi ahtaalla radalla lähdön jälkeen hiukan puristuksiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän oli kahdeksas. Vasta 21. kierroksella Rosberg pääsi livahtamaan edellään ajaneen Michele Alboreton ohitse ja hän alkoi ajaa takaa 15 sekunnin päässä ollutta johtoryhmää.

Kierroksella 43 Rosberg sai de Cesarisin kiinni. De Cesarisin moottorin sytytyksessä oli vikaa ja se vuoti myös hiukan öljyä. Tästä huolimatta Rosberg ei millään päässyt hänen ohitseen. De Cesarisille heilutettiin sinistä lippua merkiksi siitä, että hänen olisi päästettävä nopeampi auto ohitseen. Hän ei lipuista välittänyt. Periaatteessa ei sinisistä lipuista tarvinnutkaan välittää, sillä autot olivat samalla kierroksella. Ei Rosbergkaan olisi vastaavassa tilanteessa päästänyt kaveria ohitseen.

Rosberg ajoi de Cesarisin vaihdelaatikon tuntumassa ja yritti vihdoin ohitse. De Cesaris nosti jalkansa kaasulta juuri kun Rosberg oli lähtemässä ohitukseen. Rosberg ei voinut muuta kuin jarruttaa äkkiä ja kääntää autoa sivulle. Auto hyppäsi reunakiveykselle ja sen etupään ripustus rikkoutui. Rosbergin kisa keskeytyi siihen.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sij. N:o Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Aika-ajo Pisteet
1 2 Italian lippu Riccardo Patrese Brabham-Ford 76 1:54'11.259 2 9
2 28 Ranskan lippu Didier Pironi Ferrari 75 Sähkövika/Polttoaineen loppuminen 5 6
3 22 Italian lippu Andrea de Cesaris Alfa Romeo 75 Polttoaineen loppuminen 7 4
4 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Ford 75 + 1 kierros 11 3
5 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Ford 75 + 1 kierros 15 2
6 5 Irlannin lippu Derek Daly Williams-Ford 74 Ulosajo 8 1
7 15 Ranskan lippu Alain Prost Renault 73 Ulosajo 4  
8 4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brian Henton Tyrrell-Ford 72 + 4 kierrosta 17  
9 29 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-Ford 70 + 6 kierrosta 19  
10 3 Italian lippu Michele Alboreto Tyrrell-Ford 69 Ripustukset 9  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Ford 64 Kolari (de Cesaris) 6  
Kesk. 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-Ford 56 Moottori 12  
Kesk. 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 49 Turbo 13  
Kesk. 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson McLaren-Ford 35 Sähkövika 10  
Kesk. 9 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-Ford 31 Tasauspyörästö 14  
Kesk. 26 Ranskan lippu Jacques Laffite Ligier-Matra 29 Ohjautuvuus 18  
Kesk. 25 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Ligier-Matra 27 Öljyvuoto 16  
Kesk. 10 Chilen lippu Eliseo Salazar ATS-Ford 22 Sammutin 20  
Kesk. 16 Ranskan lippu René Arnoux Renault 14 Pyörähdys 1  
Kesk. 23 Italian lippu Bruno Giacomelli Alfa Romeo   Vetoakseli 3  
DNQ 30 Italian lippu Mauro Baldi Arrows-Ford   21  
DNQ 33 Alankomaiden lippu Jan Lammers Theodore-Ford   22  
DNQ 17 Saksan lippu Jochen Mass March-Ford   23  
DNQ 35 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Toleman-Hart   24  
DNQ 31 Ranskan lippu Jean-Pierre Jarier Osella-Ford   25  
DNQ 14 Kolumbian lippu Roberto Guerrero Ensign-Ford   26  
DNPQ 36 Italian lippu Teo Fabi Toleman-Hart    
DNPQ 32 Italian lippu Riccardo Paletti Osella-Ford    
DNPQ 18 Brasilian lippu Raul Boesel March-Ford    
DNPQ 20 Brasilian lippu Chico Serra Fittipaldi-Ford    
DNPQ 19 Espanjan lippu Emilio de Villota March-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Patresen ensimmäinen voitto
  • Patresen ensimmäinen kilpailun nopein kierros
  • de Cesarisin ensimmäinen palkintosija
  • YLE lähetti kilpailun Monacosta 35 minuutin mittaisena erikoislähetyksenä. TV1:ssä kilpailusta näytettiin kooste. Kilpailu oli ensimmäisiä varmuudella lehdissä ilmoitettuja f1-lähetyksiä Suomessa. Kilpailun selostajana toimi Juha Jokinen joka oli kuitenkin selostanut tätä kilpailua ennen lukuisia f1-kilpailuja.
  • 23.5.1982

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 23.5.1982
  2. Helsingin Sanomat 24.5.1982