Gilles Villeneuve
Wikipedia
| Gilles Villeneuve | |
|---|---|
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Kansalaisuus |  Kanada |
| Aktiivivuodet | 1977–1982 |
| Talli(t) | McLaren, Ferrari |
| Kilpailuja | 68 (67 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 6 |
| Palkintosijoja | 14 |
| Paalupaikkoja | 2 |
| Nopeimpia kierroksia | 8 |
| MM-pisteitä | 107 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1977 |
| Ensimmäinen voitto | Kanadan Grand Prix 1978 |
| Viimeinen voitto | Espanjan Grand Prix 1981 |
| Viimeinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1982 |
Joseph Gilles Henri Villeneuve (18. tammikuuta 1950 - 8. toukokuuta 1982) oli kanadalainen Formula 1 -ajaja. Hän sai surmansa vuonna 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa törmättyään saksalaisen Jochen Massin autoon.
Villeneuveä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista F1-kuljettajista ja hän oli erityisen tunnettu hurjapäisestä ja ajoittain jopa hengenvaarallisesta ajotyylistään. Jopa yleensä kiitoksissaan kitsas Enzo Ferrari tunnusti ihailleensa hänen taisteluhenkeään. Arvovaltainen Autosport-lehti rankkasi vuonna 2004 Villeneuven kaikkien aikojen parhaaksi autourheilijaksi.
Kylmät tilastonumerot eivät tue aivan tämän kaltaista arvostusta. Tulokasvuonnaan 1977 Villeneuve ei yltänyt pisteille McLarenilla eikä Ferrarilla. Kaudella 1978 hän sijoittui MM-sarjassa yhdeksänneksi häviten tallitoverilleen Carlos Reutemannille pistein 17-48. Kauden 1979 maailmanmestari Jody Scheckter voitti Ferrarin jäsentenväliset pistein 51-47, Villeneuve otti hopeaa. Kaudella 1980, jolloin Ferrari putosi kilpailukyvyttömien tallien kastiin, Villeneuve voitti Scheckterin pistein 6-2 ja sijoittui MM-sarjassa 14:nneksi. Kaudella 1981 Villeneuve oli selvästi tallitoveriaan parempi ja löi Didier Pironin 25-9, tuloksena seitsemäs sija kokonaispisteissä. Viimeiseksi jääneellä kaudellaan Villeneuve ehti saalistaa kuusi MM-pistettä ennen Zolderin kohtalokasta onnettomuutta.
Jotkut asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että Villeneuven maine perustuu ennen muuta hänen rohkeuteensa ja rämäpäisyyteensä, joka teki voimakkaan vaikutuksen formuloita seuranneeseen yleisöön. Rohkeus ja periksiantamattomuus ilmenivät muun muassa siten, että pahimmillaan Villeneuve romutti yhden viikonlopun aikana seitsemän autoa.
Ennen Formula 1 -uraansa Villeneuve oli voittanut moottorikelkkacrossin maailmanmestaruuden ja kilpaillut muun muassa Formula Atlantic -luokassa.
Gillesin veli Jacques Villeneuve ja poika Jacques Villeneuve ovat myös kilpa-ajajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] F1-ura
McLaren kutsui Villeneuven ajamaan Eurooppaan kesällä 1977, ja heti ensimmäisessä kisassaan Silverstonessa hän teki niin suuren vaikutuksen, että Niki Laudan paikalle kuljettajaa etsinyt Ferrari palkkasi hänet saman tien, eikä Villeneuve sen jälkeen enää tallia vaihtanutkaan.
Kaudella 1979 ratoja hallinnut Ferrari halusi ajattaa eteläafrikkalaisen Jody Scheckterin maailmanmestariksi. Villeneuve voitti kaudella 3 GP:tä ja olisi voinut viedä tittelin helposti, mutta hän piti kiinni tallisopimuksesta ja pysyttäytyi kauden ratkaisuvaiheessa Scheckterin takana. Tästä kaudesta on jäänyt erityisesti mieleen Villeneuven kaksinkamppailu René Arnoux'n kanssa Ranskan GP:n kakkostilasta.
Vuosina 1980 ja 1981 Ferrarilla ei ollut tarjota ajajilleen kaikkein kilpailukykyisintä kalustoa, mutta kaudella 1982 Villeneuve oli valmis voittamaan maailmanmestaruuden. Villeneuve oli ajamassa San Marinon GP:n voittoon Imolassa, kun hänen tallitoverinsa Didier Pironi yllättäen ja vastoin tallisopimusta ohitti hänet kilpailun viimeisellä kierroksella ja ajoi voittoon. Villeneuve vannoi, ettei puhu enää koskaan Pironin kanssa, ja pitikin sanansa.lähde?
[muokkaa] Gilles Villeneuven kuolema
Kaksi viikkoa Imolan jälkeen Formula 1 -sirkus oli siirtynyt Zolderin radalle jossa ajettaisiin Belgian GP.
Aika-ajojen viimeisillä minuuteilla Villeneuve lähti vielä radalle tavoittelemaan parempaa aikaa. Lähestyessään "lentävällä kierroksellaan" Terlamen-mutkaa Villeneuve näki edessään Jochen Massin Marchin ja oli ilmeisesti varma, että saksalainen jättäisi sisäkaarteen vapaaksi, mutta samalla hetkellä Villeneuven hyökätessä mutkaan Mass vaihtoikin yllättäen ajolinjaa. Ferrarin etupyörä osui Marchin takapyörään, minkä seurauksena auto nousi ilmaan, hyppäsi March-auton yli, syöksyi nokka edellä maahan ja katkesi kahtia. Villeneuve sinkoutui istuimineen päin radan turva-aidan pylvästä. Hän kuoli paikallisessa sairaalassa samana iltana. Kuolinsyy oli niskan murtuminen.
[muokkaa] F1-uran saavutukset
Villeneuve ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1977–1982 ja starttasi urallaan 67 osakilpailuun, joista ajoi kuudessa voittoon, kahdesti paalupaikalle ja hankki kahdeksan kilpailun nopeinta kierrosta. Villeneuve keräsi yhteensä 107 maailmanmestaruuspistettä.
[muokkaa] Formula 1 -tulokset
(Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)
[muokkaa] Villeneuven F1-voitot
- Kanadan Grand Prix 1978
- Etelä-Afrikan Grand Prix 1979
- Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1979
- Yhdysvaltain Grand Prix 1979
- Monacon Grand Prix 1981
- Espanjan Grand Prix 1981
[muokkaa] Aiheesta muualla
