V8

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
V8 - lentokonemoottori. V8-moottorin V-muoto näkyy selkeästi kuvassa
V8 -autonmoottori.

V8 tarkoittaa polttomoottoria, jonka kahdeksan sylinteriä on sijoitettu niin, että rakenne on kampiakselin pituusakselin suuntaisesti tarkasteltuna V-kirjaimen muotoinen. Yleisin V-kulma V8-moottoreissa on 90°.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V8-moottoreita käytetään pääasiassa suuren kokoluokan autojen moottoreina. V8-moottorit ovat iskutilavuudeltaan harvoin alle 4 litraa ja saattavat olla suurimmillaan jopa 40-litraisia. V8-moottorit ovat olleet usein voimanlähteitä myös amerikkalaisvalmisteisissa isoissa moottoriveneissä, kuten Chris Craftin sekä Wellcraftin eräissä malleissa. Jotkut venemalleista oli varustettu jopa kahdella V8-moottorilla.

V8-moottorit ovat varsin yleisiä moottoriurheilussa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa sellaisia käytetään muun muassa IRL-, ChampCar- ja Nascar-sarjoissa. Myös F1-sarjassa on vuosina 20062013 käytetty 2,4-litraisia V8-moottoreita.

Isoja V8-moottoreita käytetään myös raskaassa liikenteessä. Esimerkiksi kuorma-autoissa ja ajoneuvoyhdistelmissä ovat yli 14-litraiset turbodiesel-V8-moottorit yleisiä.

V-kulmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V-kulmalla tarkoitetaan kulmaa, jossa sylinteririvit sijaitsevat toisiinsa nähden. Yleisin V8-moottorissa käytetty V-kulma on 90 astetta. Näin saadaan leveä ja matala moottori, jossa on optimaaliset sytytys- ja värinäominaisuudet.

Myös monet V6- ja V10-moottorit ovat V8-johdannaisia, joten myös niissä käytetään paljon 90 asteen kulmaa. Näiden moottorien ominaisuuksiin nähden 90 asteen kulma ei ole paras mahdollinen, joten ne on usein varustettu tasapainoakseleilla tai monimutkaisemmilla kampiakseleilla.

Erilaisia V-kulmia on muitakin. Yksi esimerkki on Volvo Xc90- ja Volvo S80 -malleissa käytetty Volvo/Yamaha V8, jonka 60 asteen kulma oli suunnitteluvaatimuksena riittävän isolle törmäysvoimia absorboivalle vyöhykkeelle. (90 asteen leveämpi V8 olisi jättänyt vähemmän kolarivaraa). Moottorin pääsuunnittelijaksi valikoitui Yamaha lähinnä sen takia, että Yamahalla oli paljon kokemusta 60 asteen V8-koneista sekä vene- että autopuolelta. Volvo on käyttänyt tätä moottoria vuosina 20052010. Sama moottori on ahdettuna käytössä myös Noble M600 -urheiluautossa. (Huom B8444S-moottori ei ole evoluutio Ford SHO V8 -moottorista vaikka niin monesti väitetäänkin)

Cross-plane ja flat-plane[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V8-moottoreita on kahta perustyyppiä, jotka eroavat toisistaan kampiakselin osalta.

  • Cross-plane V8 on perinteinen V8-konstruktio, jota on käytetty yleisesti esimerkiksi amerikkalaisissa katuautoissa. Tässä tyypissä kampien kaulat ovat 90 asteen välein. Kampiakselin päästä katsottuna se muodostaa ristin. Cross-planella saadaan moottoriin hyvä tasapaino, mutta se vaatii kampiakseliin raskaat vastapainot. Tämä taas aiheuttaa sen, että moottori ei ole niin kierrosherkkä kuin esimerkiksi flat-plane V8.
  • Flat-plane V8 -moottoreita käyttää suurin osa eurooppalaisista urheiluautoista, kuten esimerkiksi Ferrari, Lotus (Esprit) ja TVR (Speed Eight). Tunnetuin moottori lienee Cosworth DFV. Tässä moottorityypissä kampien kaulat ovat 180 asteen välein. Edestä katsottuna kampiakseli on "lättänä". Flat-plane muistuttaa kahta 4-sylinteristä rivimoottoria jotka olisi liitetty yhteen. Koska molemmat lohkot käyvät kuin rivinelonen, on siinäkin toisen asteen värinöitä. Vaikka Flat-plane V8 käy tasaisemmin kuin rivinelonen, se ei kuitenkaan yllä Cross-plane V8:n tasolle. Urheiluautoissa värinöillä ei ole niin suurta merkitystä vaan muut ominaisuudet puoltavat sen käyttöä. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa kierrosherkkyys ja suuremmat maksimikierrokset.

Amerikkalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltoja voidaan pitää V8:n kotimaana, se on ollut siellä aina suositumpi kuin missään muualla. Ainoat poikkeukset suurissa moottoreissa siellä ovat Dodge Viperin V10-moottori ja Dodge Ramissa käytetty Viperin matalaviritteisempi V10-moottori.

Vuosikymmen brittien 1904 mallisen Rolls-Royce Legalimitin jälkeen Cadillac valmisti ensimmäisen V8-moottorin vuonna 1914. Se oli monimutkainen käsinrakennettu flat-plane V8. Tätä seurasi joukko muita merkkejä jotka käyttivät V8:a: Peerless, Cadillac, Cunningham ja Lincoln.

Ford oli ensimmäinen joka käytti V8:a massatuotantoautoissa. Se ei siirtynyt rivikutosiin kuten sen kilpailijat kun suurempia moottoreita tarvittiin. Ford suunnitteli modernin "Ford Flathead" V8:n vuonna 1932. Tätä moottoria käytettiin lähes kaikissa suuremmissa Fordeissa aina vuoteen 1953 ja sen valmistus jatkui vuoteen 1970. Sitä rakennettiin ympäri maailmaa lisenssillä.

Toisen maailmansodan jälkeen autojen koot kasvoivat ja rivikuutonen kävi alitehoiseksi näihin ja rivi-8:a ei voitu käyttää sen koon vuoksi. General Motors vastasi Fordille esittelemällä vuonna 1949 Oldsmobile V8-moottorin ja ensimmäisen ikinä valmistetun OHV V8:n Cadillacissa.

Chrysler esitteli hemikantisen FirePower moottorinsa seuraava vuonna, sen myynti ylitti kaikki odotukset joten Buick, Chevrolet ja Pontiac esittelivät omat V8:nsa vuonna 1954.

Moottoreiden koot kasvoivat läpi 50- ja 60-lukujen aina 70-luvun puoliväliin. Suurien autojen koon yhä kasvaessa merkitsi se sitä että myös pienempiä moottoreita alettiin esitellä ja ne tulivat myös suosituimmiksi, tästä johtui että vuoteen 1960 mennessä Chryslerilla, Fordilla ja Chevroletilla oli kaksi V8-mallia tuotannossa.

Suurimpia moottoreita, jotka tunnetaan nimellä isolohko-V8, käytettiin suurissa autoissa. Isolohkojen kuutiotilavuus oli 6-7,5 litraa mutta perusmuodossa moottorit olivat usein suhteellisen matalaviritteisiä. Isolohkojen iskutilavuus saavutti rajansa vuoden 1970 Cadillac Eldoradossa, jossa käytettiin 8,2 litraista (500 in³) Cadillac V8 -moottoria.

1970-luvun öljykriisin ja saastemääräysten vuoksi isolohkojen käyttö väheni, ainoastaan luksusautoissa niiden käyttö jatkui vuoden 1977 tienoille. Nykyään vain kuorma-autoissa ja muissa suurissa ajoneuvoissa käytetään isolohkoja, jotkin valmistajat ovat korvanneet ne pikkulohkokoneisiin perustuvilla V10-moottoreilla.

Pienemmät moottorit, jotka tunnetaan pikkulohko-V8:na, sijoitettiin keskikokoisiin autoihin; niiden iskutilavuus oli yleisesti 4.4 L (270 in³) ja 6.0 L (360 in³) välillä.

Vuosien 1950-1975 välillä kaikilla General Motorsin divisioonilla oli omat moottorinsa ja niillä omat meriittinsä.

Joitakin käytettiin yli divisioonien kuten pientä Buick 215 ja Oldsmobilen 307 ja Chevroletin 350 moottoria. Fordilla ja Chryslerilla oli vähemmän divisioonia, joten ne käyttivät enemmän samoja moottoreita malliston kesken. Nykyään tuotannossa on alle 12 erilaista V8-moottoria.

Brittiläiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen brittiläinen V8 oli 3,5 litrainen Rolls-Roycen Legalimit, tämän jälkeen meni vuosikymmen ennen kuin ensimmäinen amerikkalainen Cadillacin V8 esiteltiin.

Brittien yleisin V8 on Rover-V8, jota on käytetty lukemattomissa Brittien urheiluautoissa. Moottori ei ole kuitenkaan Brittien suunnittelua vaan amerikkalainen alun perin Buickin V8 vuodelta 1960. Se oli pienikokoinen vain 3,5 litrainen ja kevyt V8:siksi. Se tuli tuotantoon vuoden 1961 Buick, Oldsmobile ja Pontiac malleissa mutta pudotettiin tuotannosta hyvin pian kun se korvattiin rautalohkoisella moottorilla.

Alumiinirakenteisena se oli yksi kevyimmistä vakio V8:sesta ja sitä yritettiin käyttää Indianapolisin kilpailuissa. Australialainen yhtiö Repco muunsi moottorin Formula-1:siin pienentämällä sen 3 litran kokoon ja sijoittamalla yhden yläpuolisen nokka-akselin kummallekin lohkolle kun se alun perin oli työntötankomoottori. Repcon moottorilla varustettu Brahham voitti F1 mestaruuden kahdesti vuosina 1966 ja 1967.

Roverille tuli tarve kevyempään ja tehokkaampaan moottoriin 1960-luvun puolivälissä ja sai tietoonsa tämän kevyen V8:sin. Neuvottelujen jälkeen he ostivat oikeudet moottoriin ja ovat valmistaneet sitä siitä asti. Ensimmäisen kerran se tuli Rover sedaneihin 1960-luvun lopussa.

Moottoria myytiin laajasti pienemmille autonvalmistajille ja se ilmestyi monenlaisiin autoihin, esimerkiksi Morgan, TVR, Marcos ja MG merkkeihin.

Viimeinen kyseistä moottoria käyttänyt massatuotettu auto oli Land Rover Discovery, se korvattiin uudella moottorilla vuonna 2005. Sitä käytetään yhä joissakin käsintehdyissä urheiluautoissa.

Triumph käytti Triumph Slant-4 moottoria perustana V8-moottorille. Triumphin V8:sia käytettiin Triumph Stag- ja kokeiluasteella myös Saab 99-mallissa.

Jaguar esitteli uuden AJ26 V8-moottorin vuonna 1996. Sitä on kehitetty ja uudistettu siitä asti ja sitä käytetään Jaguar S-Type:ssä ja muissakin uudemmissa Jaguar malleissa.

Aston Martin

Rolls-Royce

Daimler 2.5 & 4.5 litre

Ranskalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Dion-Bouton rakensi ensimmäisen ranskalaisen V8:sin vuonna 1910. Myöhemmin Citroen teki myös koekappaleita joita ei kuitenkaan saatettu tuotantoon asti esimerkiksi 1934 22CV Traction Avant ja Simca.

Tšekkiläiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra käytti ilmajäähdytteisiä V8-moottoreita.

Saksalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMW:n V8-moottori

Italialaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfa Romeo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfa Romeo Montreal käytti 2593 cm³ (158 cid) 90-asteista neljällä nokka-akselilla varustettua V8:sia, joka oli johdannainen Tipo 33 kilpa-auton moottorista. Moottoria käytettiin myös rajoitetussa 22 kpl sarjassa Alfetta GTV 2.6i mallissa. Alfa Romeo 33 Stradalessa käytettiin myös pientä 2,0 litran V8:sia

Ferrari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferrari otti V8:sin käyttöön kilpakäytössä vuonna 1962 Ferrari Dino 268 SP mallissa. Ensimmäinen katuauto oli vuoden 1974 Ferrari 308 GT4, sitä seurasi tunnetumpi Ferrari 308 GTB. Yhtiö jatkoi tämän Ferrari Dino V8 -moottorin käyttöä aina 328, 348 ja niiden seuraajiin asti. Ferrarin pienin V8 on 2,0 litrainen, joka löytyy vuoden 1975 Ferrari 208 GT4:sesta. Yhtiö valmisti hiukan suuremman 2,0 litraisen 1980-luvun Ferrari 308 GTB malliin. Viisiventtiiliset 3,5 ja 3,6 litraiset löytyvät Ferrari F355 ja Ferrari 360 malleista. Vanha Dino V8 pääsi eläkkeelle vuonna 2005 kun Ferrarin ja Maseratin kesken jaettu V8 ilmestyi Ferrari F430 malliin.

Fiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoa Fiat jossa on ollut V8 on Fiat 8V. Moottori oli kompakti OHV 1996 cm³ (122 in³) V8 70° V-kulmalla ja 2 venttiiliä sylinteriä kohti.

Lamborghini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamborghini on aina käyttänyt V12-moottoreita huippumalleissaan mutta on rakentanut monia V8:seja pienempiin malleihin kuten Lamborghini Urracoon ja Lamborghini Jalpaan.

Maserati[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maserati on käyttänyt V8:seja monissa malleissa kuten:Maserati Bora, jonka moottori oli peräisin Maserati 450S kilpa-autosta. Yhtiön uusimmat V8:sit Maserati Quattroporte, Maserati Coupé ja Maserati Spyder malleissa ovat Ferrarin kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Venäläiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GAZ-53 käytti 4254 cm³ ZMZ-53 -moottoria. ZIL-41047 käyttää ZIL-4104 -moottoria, joka on 7680 cm³ kaasutinkäyttöinen V8 315 hv:n tehoilla (232 kW). ZIL-114 käytti 7000 cm³ V8:sia tehoiltaan melkein 300 hv.

Espanjalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen kuorma-auto yhtiö Pegaso teki noin 100 autoa 1950 ja 1960-luvuilla. Näissä autoissa oli DOHC 32V V8, aina 360 hevosvoimaan asti (270 kW).

Australialaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V8 on hyvin suosittu moottorityyppi Australiassa.

Holden (ja sen performance vehicle yksikkö HDT Special Vehicles ja HSV) ovat valmistaneet V8 autoja 1960-luvun lopusta, kuten myös Ford Australia (Ford Falcon).

Australian V8:sit ovat tyypillisesti amerikkalaista alkuperää ja moottorin lohkot ovat peräisin joko Fordilta tai General Motorsilta. Niissä käytetään kuitenkin usein omia kansia, mäntiä ja muita osia. Muutama poikkeus kuitenkin löytyy kuten Holden pikkulohko V8 ja British Leyland alumiinipikkulohko V8.

Japanilaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lexus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun lopuilta asti Lexus on käyttänyt tietyissä malleissaan 4–4,3-litraisia V8-moottoreita teholtaan 250–300 hevosvoimaa.

Mitsubishi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitsubishin Japanin markkinoilla myynnissä olevissa Proudia-edustusautomalleissa on käytetty 4,5-litraista ja 276-hevosvoimaista V8-moottoria.

Nissan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo vuonna 1965 Datsun President mallissa on käytetty V8-moottoria. Tuon ajan moottori oli 4-litrainen ja tuotti 190 hevosvoimaa. Nykyisissäkin President malleissa käytetään V8-moottoria, hieman uudistettuna tietysti.

Suzuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Suzuki esitteli C2-nimisen konseptimallin jossa on ehkäpä yksi maailman pienimmistä V8-moottoreista. Sen koko on 1644 kuutiota ja teho 250 hevosvoimaa. (Suzuki C2)

Toyota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toyotallakin oli 60-luvulla sarjavalmisteinen V8-moottori Toyota Century-mallissa. Se oli 3-litrainen ja 170-hevosvoimainen. Myös joissain Crown-malleissa on V8-moottori noin 4-litraisena ja 250-hevosvoimaisena.

Ruotsalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koenigsegg on kehittänyt 4,7 litraisen kahdella mekaanisella ahtimella varustetun V8:n, joka perustuu Ford Modular-moottoriin.

Ruotsalainen kuorma-autovalmistaja Scania on valmistanut V8-dieselmoottoreita kuorma-autoihin ja teollisuusmoottoreiksi vuodesta 1969.

Suomalaiset V8-moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wärtsilä kehitti Dr16-dieselveturia varten V8-version Wärtsilä Vasa 22 -moottorimallista. Moottoria valmistettiin Wärtsilän Vaasan tehtaalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]