Polttomoottori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mercedes-Benz DTM V6-ottomoottori vuodelta 1996

Polttomoottori on moottori, jossa polttoaineen polttamisesta saatava energia muutetaan mekaaniseksi liikkeeksi. Polttomoottoreita ovat mäntämoottorit ja kaasuturbiinit.[1] Mäntämoottorissa laajeneva palamiskaasu työntää mäntää ja männän edestakainen liike muutetään kiertokangen ja kampiakselin avulla käyttökelpoiseksi pyöriväksi liikkeeksi. Suihku- ja kaasuturbiinit perustuvat jatkuvaan palamiseen, jossa laajenevat palamiskaasut vaikuttavat turbiinisiivistön kautta pyörivään akseliin. Kemialliset rakettimoottorit ovat polttomoottoreita, joissa polttoaineen ja hapettimen palamisesta aiheutuvien palamiskaasujen virtaus luo työntövoiman.[2][3]

Polttomoottorin polttoaineena voidaan käyttää nesteitä ja kaasuja. Yleisiä polttoaineita ovat öljyjalosteet kuten dieselöljy, bensiini, petroli ja nestekaasu. Nykyisin näiden lisäksi käytetään uusiutuvista raaka-aineista tehtyjä polttoaineita kuten etanoli ja biodiesel.

Mäntämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mäntämoottori

Mäntämoottoreissa polttoaineen palamisen synnyttämä paine muutetaan sylintereissä liikkuvien mäntien avulla mekaaniseksi energiaksi. Mäntämoottorit voidaan luokitella monella tavalla:[3]

Otto- ja dieselmoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto-kiertoprosessi nelitahtimoottorissa.
1. Imutahti
2. Puristustahti
3. Työtahti
4. Poistotahti
Pääartikkeli: Ottomoottori
Pääartikkeli: Dieselmoottori

Lukumäärällisesti yleisimmät polttomoottorityypit ovat ottomoottori ja dieselmoottori, jotka ovat saaneet nimensä keksijöidensä mukaan. Ottomoottori sai nimensä keksijänsä saksalaisen Nikolaus Otton mukaan.[4] Moottorin sylinteriin syötetään polttoaineen ja ilman seosta ja seos sytytetään kipinällä. Seoksen erittäin nopea palaminen aiheuttaa palotilaan paineen joka työntää mäntää kohti kampiakselia. Männän liike työntää kiertokankea, mikä pakottaa kampiakselin pyörimisliikkeeseen.

Dieselmoottori on nimetty Rudolf Dieselin mukaan. Dieselmoottoreissa on samanlainen kampikoneisto kuin otto- ja kaksitahtimoottoreissa. Dieselmoottoreissa polttoaine kuitenkin sytytetään eri tavalla kuin otto- ja kaksitahtimoottoreissa. Dieselmoottori voi olla kaksi- tai nelitahtinen.

Dieselmoottorissa nestemäinen polttoaine ruiskutetaan hieman ennen tarkoitettua syttymishetkeä kuumaa ilmaa sisältävään palotilaan, jolloin polttoaine höyrystyy ja sekoittuu kuumaan ja paineistettuun ilmaan. Ilman kuumuus ja paine sytyttävät polttoaineen ja paine sylinterissä nousee nopeasti. Tästä johtuu dieselin hieman nakuttava käyntiääni. Dieselprosessin suurimpana vahvuutena ottoprosessiin verrattuna voidaan pitää verraten pieniä pumppaushäviöitä osakuormituksilla. Dieselmoottoria voidaan ajaa ja ajetaan ilmaylimäärällä, jolloin osakuormituksilla pumppaushäviöitä aiheuttavia ja ilman määrää rajoittavia kuristuksia ei imuputkistoissa tarvita. Ottomoottorissa taas ilma/polttoaine-suhde on pidettävä hyvin lähellä stoikiometrista muutoin aiheutuvien ongelmien vuoksi.

Nykyaikaisissa ottomoottoreissa pumppaushäviöitä pienennetään käyttämällä polttoaineen suorasuihkutusta. Kun sytytystulpan ympärille suihkutetaan syttymiskelpoinen seos, voi sylinterissä olla ilmaylimäärä, jolloin ilman määrää ei tarvitse rajoittaa kaasuläpän avulla, mikä pienentää pumppaushäviöitä.

Moottorin komponentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo tyypillisen ajoneuvomäntämoottorin peruskomponenteista:

Moottorin poltto- ja voiteluaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorissa on öljypumppu, jonka tehtävä on kierrättää moottoriöljyä moottorissa voidellen, puhdistaen ja jäähdyttäen sen komponentteja. Öljy kiertää öljynsuodattimen läpi, jolloin se suodattaa öljystä kiinteät ainekset, kuten metallien kulumahiukkaset, palamisjäänteet ja pöly. Näin ollen öljyn toimintakyky säilyy huoltovälin aikana. Tästä syystä öljyn ja öljynsuodattimen vaihto säännöllisin väliajoin on moottorille elintärkeää.

Voiteluaineen käyttötarkoitus on koneen liikkuvienosien kitkan pienentäminen. Käytettävä voiteluaine riippuu voitelukohteesta ja ympäristöolosuhteista.

Moottoreissa käytetään polttoaineina dieselöljyä, bensiiniä, biopolttoainetta ja maakaasua.

Ahtaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorinteho on suoraan verrannollinen moottorin ilmankäyttöön mz, koska käytetty ilmamassa on suoraan verrannollinen sylinterissä olevan ilman tiheyteen. Näin ollen moottorin tehoa voidaan nostaa ahtimen avulla.

Ahtimet jaetaan mekaanisiin- ja pakokaasuahtimiin.

Mekaanisessa ahtimessa ahdin saa käyttövoimansa suoraan moottorin kampiakselista. Ahtimen päällekytkemiseen käytetään useimmiten mekaanisia tai sähkömagneettisia kytkimiä. Mekaanisen ahtimen etuja ovat: suhteellisen yksinkertaiset ahdintyypit moottorin ''kylmällä puolella''. Moottorin pakoputkistoon ei tarvitse tehdä muutoksia. Ahdin reagoi herkästi ja ilman viiveitä kuormitusmuutoksiin. Haittana on polttoainekulutuksen nousu, koska ahdinteho otetaan suoraan moottorin akselilta.

Pakokaasuahtimen käyttöenergia otetaan moottorin pakokaasusta. Pakokaasuenergia muutetaan turbiinilla mekaaniseksi energiaksi ja pakokaasuturbiinin pyörittämä virtausahdin esipuristaa uuden sylinterilatauksen. Pakokaasuturbiinin ja virtausahtimen yhdistelmää kutsutaan turboahtimeksi. Pakokaasuahtimen etuja: huomattava ominaistehon ja tilavuustehon lisäys, hyvä vääntömomenttikuvaaja käyttökierrosnopeusalueella, selvä polttoaineen kulutuksen aleneminen vastaavan tehoisiin vapaasti hengittäviin moottoreihin verrattuna ja pakokaasun puhtauden parantaminen. Pakokaasuahtimen haittoja: ahtimen sijoittaminen moottorin kuumalla puolelle edellyttää lämpöä kestävien komponenttien käyttöä, ahtimen ja välijäähdyttimen tilantarve ja rakennemuutokset ja huono perusvääntömomentti alhaisilla kierroksilla.

Päästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttomoottorilla varustetut autot saavat liikkumiseen tarvittavan energian kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen polttoaineen kemiallisesta energiasta. Polttoaineen palamisessa syntyy pakokaasuja, joiden haittoja ovat mm. näkyvyyttä haittaava savusumu sekä ihmisen terveyteen ja luontoon vaikuttavat päästöyhdisteet. Nykyään polttomootoreiden päästöjä rajoitetaan erillaisilla määräyksillä suuremmassa osassa maailmaa. Euroopassa päästömääräyksiä on tiukennettu asteittain viime vuosikymmenien aikana. Henkilö autoissa bensiini- ja dieselmoottoreille on omat määräyksensä, joiden tiukkeneminen vähentää päästöjä ja tuo uusiin autoihin entistä monimutkaisempaa tekniikkaa. Hengitysilman laatua pilaavia päästöjä ovat typenoksidit (NOx), hiukkaspäästöt (PM), häkä eli hiilimonoksidi (CO) sekä hiilivedyt (HC). Näille päästöille on asetettu raja-arvot joita autot eivät saa ylittää päästömittaussykliä ajettaessa. Bensiinikäyttöisissä autoissa katalysaattorit ovat vähentäneet hiukkaspäästöjä ja muitakin sääneltyjä päästöjä huomattavasti. Dieselmoottoreiden hiukkaspäästöjä on vähennetty polttoaineita ja moottoritekniikkaa kehittämällä ja pakokaasuja edelleen puhdistavat hiukkassuodattimet ovat yleistyneet. [5]

Suihkumoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suihkumoottori

Suihkumoottoreissa työntövoima tuotetaan kiihdyttämällä massaa moottorin sisällä. Moottorin sisään ahdettu ilma päätyy polttokammioon, jossa polttoaine sekoitetaan ilmaan. Palokaasut pyörittävät polttokammion takana olevaa turbiinia, joka on samalla akselilla kuin ahdin. Turbiinin jälkeen palokaasut poistuvat suihkuputken kautta suurella nopeudella ulos.

Rakettimoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rakettimoottori

Useimmat rakettimoottorit ovat polttomoottoreita, niiden lisäksi on olemassa mm. ydinpropulsiomoottoreita, joita on vain testattu sekä ionimoottoreita, joiden työntövoiman tuotantokyky on rajallinen. Nk. kemialliset rakettimoottorit tuottavat työntövoiman kiihdyttämällä suuttimessa raketista poistuvia kuumia ja korkeapainesia palamiskaasuja, jotka on yleensä aikaansaatu polttamalla polttoainetta hapettimella, jotka molemmat kuljetetaan raketin mukana. Tämä mahdollistaa raketin toiminnan avaruuden tyhjiössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olavi Koistinen: HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on. (Artikkelin liite-excelissä prof. Larmi: "Polttomoottoreita ovat kaasuturbiinit ja mäntätyyppiset polttomoottorit.") Helsingin Sanomat, 30.11.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.1.2014.
  2. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus, 1994.
  3. a b H. N. GUPTA (10 December 2012). FUNDAMENTALS OF INTERNAL COMBUSTION ENGINES. PHI Learning Pvt. Ltd., 1. ISBN 978-81-203-4680-2. 
  4. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus, 1994.
  5. http://www.motiva.fi/liikenne/henkiloautoilu/valitse_auto_viisaasti/henkiloautojen_paastomaaraykset

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stone, Richard: Introduction to Internal Combustion Engines, Third Edition. MACMILLAN PRESS LTD, 1999. ISBN 0-7506-2176-1
  • Challen, Baranescu: Diesel Engine Reference Book, Second Edition. Butterworth-Heinemann, 1999. ISBN 0-333-74013-0
  • Brass, Seiffert: Handbook of Automotive Engineering. SAE International, 2005. ISBN 978-07680-0783-1
  • Taylor, Charles Fayette: The Internal Combustion Engine in Theory and Practise, Volume 1 and Volume 2, Second Edition. The M.I.T. Press, 1985. ISBN 0-262-20051-1, ISBN 0-262-70027-1
  • Makartchouk, Andrei: Diesel Engine Engineering, 2nd Edition. King Printing Company, Inc. ISBN 0-9846346-0-6
  • Basshuysen, Schäfer: Internal Combustion Engine. SAE International, 2002. ISBN 0-7860-1139-6
  • Heywood, John B: Internal Combustion Engine Fundamentals. McGraw-Hill Book Company, 1988. ISBN 0-07-100499-8
  • Bosch: Auto-teknillinen Taskukirja, 5. painos. Robert Bosch Gmbh, 1991. ISBN 951-9155-12
  • Heisler, Heinz: Advanced Engine Technology. Butterworth-Heinemann, 1998. ISBN 0-34056822-4. ISBN 978-0-34056822-4. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta polttomoottori.