Hesselman-moottori
Hesselman-moottori oli bensiini- ja dieselmoottorin välimuoto, jonka kehitti 1925 ruotsalainen insinööri Jonas Hesselman. Moottoria käytettiin 1920- ja 1930-luvuilla kuorma- ja linja-autoissa. Hesselman-moottorissa oli yhdistetty polttoaineen ruiskutus palotilaan magneetto- tai virranjakajatyyppiseen sytytysjärjestelmään sytytystulppineen.
Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hesselman-moottori voi käyttää polttoaineena dieselöljyä tai petrolia. Polttoaine ruiskutetaan sylinteriin ruiskutuspumpun avulla. Sytytykseen käytetään sytytystulppia, koska moottorin puristussuhde on liian alhainen, jotta polttoaineseos voisi syttyä puristuksen seurauksena kuten dieselmoottorissa. Hesselman-moottorien käynnistyksessä käytettiin usein bensiiniä, ja ne siirtyivät käyttämään dieselöljyä tai petrolia vasta saavutettuaan oikean käyntilämpötilan. Bensiiniä käytettiin myös juuri ennen moottorin sammuttamista, jotta moottorista puhdistuisivat raskaamman polttoaineen jäämät.
Edut ja haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hesselman-moottori saattoi käyttää halvempia ja huonompilaatuisia polttoaineita. Sen polttoaineenkulutus oli myös jonkin verran alhaisempi kuin vastaavantehoisella bensiinimoottorilla. Vielä 1930-luvulla dieselmoottorit olivat raskaita ja suurikokoisia, joten kevyemmällä ja pienemmällä Hesselman-moottorilla oli suuri etu niihin verrattuna.
Hesselman-moottorin haittapuolina olivat epätäydellisen palamisen aiheuttama sytytystulppien nopea likaantuminen sekä savuttavat pakokaasut.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hesselman-moottoreita käytettiin ruotsalaisten Scania-Vabisin, Volvon ja Tidaholms Brukin valmistamissa raskaissa ajoneuvoissa. Myös Volvon valmistamissa T40-sarjan traktoreissa käytettiin 1940-luvulla Hesselman-moottoria. Scania-Vabis korvasi Hesselman-moottorit dieselmoottoreilla vuodesta 1936 alkaen ja Volvo vuodesta 1947 alkaen.
