Avaruus
Wikipedia
Avaruus on tähtitieteessä suhteellisen tyhjä osa maailmankaikkeutta Maan ilmakehän ulkopuolella.
Mitään tarkkaa rajaa maapallon ilmakehän loppumisen ja avaruuden alkamisen välille ei voida asettaa, mutta avaruuden voidaan katsoa avaruusalusten näkökulmasta alkavan 100–240 km:n korkeudesta.
Avaruus on miltei tyhjiö, sillä lähes kaikki massa on tähdissä ja planeetoissa. Tähtienvälisessä avaruudessa leijuu silti erittäin pienitiheyksisiä vetypilviä (tiheys on suuruusluokkaa yksi atomi kuutiosenttimetrissä) sekä fotoneita, neutriinoita ja muita alkeishiukkasia. Osa tähtienvälisestä aineesta on molekyyleinä (molekyylipilvet) sekä pölyhiukkasina, joiden arvellaan koostuvan etupäässä grafiitista ja silikaateista.
Viimeisimpien WMAP-satelliitin tulosten mukaan kaikkeus on geometriselta rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. Tästä ei vielä voida vetää suoraa johtopäätöstä siihen, onko avaruus ääretön vai äärellinen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva. Asiasta saadaan lähivuosina lisää tietoa, kun Planck-luotain lähetetään avaruuteen. Havaittavan kaikkeuden säteeksi arvioidaan noin 14 miljardia valovuotta. Maapallon sijaintia kaikkeudessa ei ole mielekästä määritellä, sillä tietyssä mielessä kaikkeuden jokainen piste on samalla alkuräjähdyksen tapahtumapaikka.
Suurin osa avaruuden massasta on nykytiedon mukaan niin sanottua pimeää ainetta. Pimeän aineen koostumusta ei tiedetä tarkasti, mutta on arveltu, että se voisi koostua esimerkiksi neutriinoista, pienistä mustista aukoista tai toistaiseksi tuntemattomista alkeishiukkasista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiallisia käsityksiä
Filosofit ja tähtitieteilijät ovat aikojen kuluessa esittäneet monia oletuksia avaruuden luonteesta. Pitkään oletettiin, että avaruudessa valoa samoin kuin muutakin sähkömagneettista säteilyä kuljettaisi väliaine nimeltä eetteri. Eräät tiedemiehet ja teologit vastustivat mahdollisuutta, että tyhjiötä voisi koskaan esiintyä luonnossa, ennen kuin Christiaan Huygens valmisti ensimmäisen tehokkaan tyhjiöpumppunsa. Vielä senkin jälkeen ajatusta vastustettiin yleisesti. ”Luonto ei voi sietää tyhjiötä”, lausui Descartes lainaten antiikin ajan ajattelijoiden käsityksiä.
[muokkaa] Tilan filosofia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Ikään kuin viitenumeroita, mutta puuttuu tieto siitä mihin ne viittaavat. |
Tuhat-luvulla islamilainen filosofi ja fyysikko, Ibn al-Haitham (tunnetaan myös nimillä Alhacen ja Alhazen), kirjoitti syvyysnäöstä ja sen seurauksista kirjassaan Book of Optics (1021). Tästä syntyi uusi näkökulma Euklidin geometriaan.
1600-luvulla, ajan ja tilan filosofia oli tieteenfilosofian ja metafysiikan keskeinen kysymys. Gottfried Leibniz ja Isaac Newton asettivat kaksi tila-avaruuden teoriaa vastakkain. Leibnizin mielestä tila on olioiden suhteita maailmassa.[5][6] Samalla tavalla hän ajatteli 'tilaa' perheessä.[7] Leibniz selitti, ettei tilaa ole olemassa olioista riippumatta.
Newton ajatteli tilan olevan enemmän kuin objektien suhde. Hän esitti, että ei-inertiaalinen liike on absoluuttinen[9][10] ja että sillä on suhde tilaan. Useita vuosisatoja hänen argumettinsa osoitti, että tila on olemassa aineesta riippumatta.
1700-luvulla saksalainen filosofi Immanuel Kant kehitti tietoteorian, jossa tieto tilasta voi olla sekä a priori että synteettinen.[11] Kant hylkäsi ajatuksen, että tila on joko substanssi tai suhde. Hän esitti, että aika ja tila on tapa organisoida kokemus. [12]
Henri Poincaré, ranskalainen matemaatikko 1800-luvulla, esitti eukliidisen geometrian kuvaavan todellista maailmaa.[18]
Vuonna 1905 Albert Einstein julkaisi suhteellisuusteoriansa, jossa aika ja tila oli yhdistetty tila-ajaksi. Tässä teoriassa valon nopeus tyhjässä tilassa on sama kaikille havainnoitsijoille, mistä seuraa että kaksi tapahtumaa, jotka ilmenevät yhtaikaa yhdelle havainnoitsijalle, eivät voi ilmetä yhtaikaa toiselle havainnoitsijalle, jos havainnoitsijat liikkuvat suhteessa toisiinsa. Einstein esitti, että painovoima vaikuttaa itse tila-ajan geometriseen muotoon.[19]
[muokkaa] Katso myös
- Astrofysiikka
- Avaruuden taloudellinen hyödyntäminen
- Avaruustoiminta
- Avaruustutkimus
- Kármánin raja
- Kosmologia
