Wankelmoottori
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Wankelmoottori tai kiertomäntämoottori on kevyt, pienikokoinen ja tärinättömästi käyvä, kiertomäntämoottorien ryhmään kuuluva polttomoottori. Sen käyttökelpoisuutta rajoittavat kuitenkin suhteellisen suuri polttoaineenkulutus ja moottorin osien verraten nopea kuluminen.
Mäntämoottorissa liikkuva mäntä muuttaa työ- eli palotilan tilavuutta. Iskumäntäperiaatteella toimivissa polttomoottoreissa tämä saadaan aikaan sylinterissä ylös- ja alaspäin liikkuvan männän avulla, kun taas kiertomäntämoottorin palotilan tilavuutta muutetaan yhden tai useamman pyörivän rakenneosan avulla. Sen seurauksena näiden kahden moottorityypin välinen olennainen ero on siinä, että tehon kehittämiseen tarvittavien liikkuvien osien yhteinen painopiste liikkuu iskumäntämoottorissa lähes suoraviivaisesti edestakaisin, kun se kiertomäntämoottorissa liikkuu pitkin pyöreää rataa. Koska kiertomäntämoottorissa toimivilla osilla ei esiinny lainkaan edestakaista liikettä, kiertomäntä on -- tai ainakin voi olla -- täysin tasapainossa, jos kyse on kaksikammioisesta moottorista jonka roottorit ovat vastakkaisissa vaiheissa. Tämän ansiosta kiertomäntämoottori toimii luonnostaan paljon tasaisemmin ja tärinättömämmin kuin iskumäntämoottori.
Pyörivällä männällä varustettuja vesipumppuja käytettiin jo 1500-luvulla. Pyöriviä siipi- ja Roots-ahtimia on vuosikymmenien ajan käytetty iskumäntämoottoreissa. Tri Felix Wankel alkoi jo ennen toista maailmansotaa luokitella ja tutkia kiertomäntämoottoreita. Näiden tutkimusten seurauksena syntyi tähän mennessä rakennetuista menestyksekkäin kiertomäntämoottori, jota keksijänsä mukaan nimitetään wankelmoottoriksi.
Wankelmoottorin teoria on tunnettu jo vuodesta 1588 (Ramellin pumppu), mutta vasta 1951–1954 Felix Wankel viimeisteli ensimmäisen kiertomäntämoottorin. Teolliseen tuotantoon wankelmoottori oli valmis vuonna 1957.
Moottorissa reuleauxin kolmion muotoinen mäntä kiertää Epitrokoidin muotoisessa kammiossa.[1] Tekniikkaa on käytetty muun muassa Citroenin GS Birotor -mallissa, mutta nykyään ainoastaan Mazda käyttää kyseistä polttomoottorityyppiä sarjavalmisteisissa autoissaan (muun muassa RX-8 ja RX-7).
Wankelmoottoreita käytetään myös lentokoneissa. Wankelmoottorin etu ottomoottoriin verrattuna lentokoneissa on se, että moottorissa on kiertomäntä jonka liikettä ei tarvitse erikseen muuttaa pyöriväksi. Yksinkertaisemman mekaniikan ansiosta moottorista voidaan tehdä pienempi ja kevyempi.
Wankelmoottori voi olla myös diesel-käyttöinen.[2]
Historia [muokkaa]
Wankel avasi oman pajan Heidelbergiin vuonna 1924, jona vuonna hän kehitti wankelmoottorin (engl. rotary combustion engine). Hän yritti patentoida sen 1926, mutta haki väärällä tuotenimellä (engl. grease turbine), jolla jo oli patentti vuodelta 1886. Vuonna 1927 hän teki piirustukset laitteesta ”Drehkolbenmaschine ilman epätasaisesti liikkuvia osia”. Hän sai patentin vuonna 1929 (DRP 507 584). Vuonna 1933 hän haki lisäpatenttia DKM-moottorille, jonka sai 1936.
Wankel oli kiinnostunut kansallissosialismista 1920-luvun lopun aikana ja liittyi muun muassa Hitler-Jugendiin, jossa tapasi tulevan vaimonsa Emmy Kirnin. Hän liittyi myös kansallissosialistiseen puolueeseen mutta erosi siitä vuonna 1932. Wankel ilmiantoi korruptoituneen Gauleiter Wagnerin ja muun muassa tästä syystä joutui itse pidätetyksi.
Vuonna 1936 hän muutti Lindauhin, Bodensee-alueelle. Wankel työskenteli moottorinsa kehittämisessä Lilienthal-, BMW-, DVL-, Junkers-, ja Daimler-Benz-yhtiöissä. Hän kehitti toimivia prototyyppejä. Ranskan asevoimat valtasivat alueen jolla Wankel toimi. Tehtaat purettiin ranskalaisten toimesta ja Wankel vietti vankeudessa vuoteen 1946 asti.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
