Felix Wankel

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Felix Wankel (s. 13. elokuuta 1902 – k. 9. lokakuuta 1988) on saksalainen wankelmoottorin keksijä. Hän syntyi Saksassa Lahrin kaupungissa, Schillerstrasse-kadulla Schwabenin maakunnassa. Hänen äitinsä oli sotaleski ja Wankelin oli käytävä töissä, eikä hän voinut osallistua täysipäiväisesti opiskeluihinsa. Hänen ensimmäinen työnsä oli lehden painaminen ja varastointi, mutta hän oli enemmän omistautunut tekniikan tutkimiselle.

Kun häneltä loppuivat työt lehdessä, hän avasi oman työpajansa vuonna 1924 Heidelbergiin. Felix oivalsi kiertomäntämoottorin idean vuonna 1924 ja haki tälle voiteluturbiinille patenttia vuonna 1926. Patentti evättiin, koska sitä pidettiin samanlaisena kuin vuonna 1886 Enken suunnittelemaa laitetta. Vuonna 1927 hän näki unta jossa hän oivalsi "Wankel" moottorin jonka jälkeen hän piirsi uudelleen laitteen ja hänelle myönnettiin patentti vuonna 1929 tälle kääntömäntämoottori -nimiselle laitteelle.

Vuonna 1933 Felix haki patenttia DKM-moottorille (Drehkolbenmotor). Patentti myönnettiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Monen keskiluokan saksalaisen elämä mullistui 1920-luvulla inflaation iskiessä Saksaan. Tällöin Wankel liittyi Hitlerin joukkoihin ja tapasi siellä muun muassa vaimonsa Emmy Kirnin.

Vuonna 1933 Wankel paljasti korruptiota ja joutui tästä syystä vankilaan muutamaksi kuukaudeksi Lahrnin maakunnassa. Hänet vapautettiin, kun huomattiin hänen taitonsa koneiden kanssa.

Seuraavina vuosina hän teki töitä muun muassa BMW:lle, Junkerille, Daimler-Benzille, auttaen näitä tiivisteongelmissa, joihin Wankel oli erikoistunut sekä myös heidän omien kiertomäntämoottorien kehityksessä. Felix jatkoi DKM moottorin prototyypin kehittelyä ja samalla muiden kiertomoottorien sekä pumppujen kehittelyä ja testailua. Vuonna 1945 Ranskan armeija valloitti hänen pajansa ja kehitystulokset tuhottiin ja hänet vangittiin vuodeksi. Hän vapautui 1946.

Liittoutuneiden miehityksen aikaan, hän aloitti salaa kirjoittamaan kiertomäntämoottoreista kirjaa. Hän onnistui jatkamaan moottoreiden kehittelyä vuodesta 1951 jolloin hän meni NSU:lle töihin ja tapasi siellä ollessaan Walter Froeden, joka oli moottoripyöräkehittelyn johtaja. Tuloksena oli KKM-moottori (Kreiskolbenmotor), joka oli paranneltu versio DKM-moottorista.

Wankel-moottorin toimintaperiaate

Ensimmäinen varsinaisesti toimiva Wankel moottori oli DKM-tyyppinen ja pyöritettiin helmikuussa vuonna 1957. Toukokuussa prototyyppimoottori pyöri kaksi tuntia ja se tuotti 21 hevosvoimaa. Ensimmäistä KKM-tyyppistä moottoria päästiin kokeilemaan heinäkuun 7. vuonna 1958. Moni ihminen oli ehdottanut kiertomäntämoottorin ideoita ja suunnitelmia, mutta kukaan ei ollut kehitellyt sitä niin pitkälle ja hartaasti kuin Felix Wankel.

Felix Wankel tutki yhdessä NSU:n kanssa kaikenlaisia näkökulmia moottoria kehitellessä, esimerkiksi tiivistys, tulpan paikka, portin ajoitus, voitelu, jäähdytyks, materiaalit ja valmistuskustannukset sekä kestävyydet.

Siinä missä monet muut olivat epäonnistuneet, Felix ja NSU saivat loistavia testituloksia yhdistämällä suunnittelun ja tieteellisen valmistuksen toisiinsa.

[muokkaa] Felix Wankelin muu elämä

Wankel ei ollut ainoastaan teknikko, vaan myös hyvä talouselämässä. Hän perustikin oman Wankel GmbH -yrityksen yhdessä Ernst Hutzenlaubin kanssa vuonna 1957, joka myöhemmin -71 myytiin LonRho:lle 100 miljoonalla saksan markalla (n. 26 milj. euroa)

Wankelille myönnettiin monia eri kunnianosoituksia ja arvonimiä kuten: Arvokkain siviilikunnioitus Grand Federal Service Risti 1970, Kunniakaupunkilainen Lahr 1981, Professorin arvonimi 1987. Myös katuja on nimetty hänen mukaan ympäri Saksaa. Hän lahjoitti paljon rahaa eläinjärjestöille, koska rakasti eläimiä. Hän perusti kehitysjärjestön, joka palkitsi yrityksiä, jotka eivät vahingoittaneet eläviä eläimiä kokeissaan.

Felix Wankel ei omistanut koskaan elämänsä aikana ajokorttia. Felix Wankel menehtyi 9. lokakuuta vuonna 1988 Lindaussa oltuaan pitkään sairaana. Hänelle myönnettiin monta patenttia elämänsä aikana ja viimeinen tammikuussa 1989 patenttiin, jota hän oli hakenut vuonna 1987.

Henkilökohtaiset työkalut