Perämoottori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bolinderin kaksitahtinen Trim

Perämoottori on veneen perään kiinnitetty moottorin ja potkurin yhdistelmä. Perämoottorien tehoalue on hyvin laaja muutamasta kilowatista satoihin kilowatteihin. Pienimmissä perämoottoreissa polttoainesäiliö on moottorin kopan sisäpuolella ja moottori on täysin toimiva ilman mitään liitäntöjä veneeseen. Ohjaus tapahtuu moottoriin kiinnitetyllä tangolla, jossa yleensä on moottoripyörän kierrettävän kaasukahvan tapaan toimiva tehonsäätö. Suurissa perämoottoreissa polttoaine otetaan veneessä sijaitsevasta polttoainesäiliöstä ja ohjaus sekä tehonsäätö tapahtuvat ohjauspulpetissa olevasta kaukokäyttölaitteesta ja ruorista. Perämoottorin jäähdytys perustuu usein meri- tai järviveden viileyden hyväksikäyttöön tai jäähdytys hoidetaan syliterin rivoituksella ts. ilmavirralla (kts. viereinen kuva). Moottoreista on yleensä saatavilla pitkällä ja lyhyellä rikillä varustetut versiot. Rikin pituus valitaan sen mukaan miten kaukana vedenpinta on kiinnityskohdasta.

Kaksitahtinen perämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perämoottoreista valtaosa on aiemmin ollut kaksitahtisia ottomoottoreita. Niiden etuna on keveys ja rakenteen yksinkertaisuus.[1] Myös ohjattavuuden kannalta perämoottorin kevyt paino on eduksi, etenkin pienissä veneissä, joissa kuljettaja istuu aivan veneen perässä. Kaksitahtimoottorin haittapuolina ovat suuri polttoaineenkulutus, melu ja päästöt.[2]

Vuonna 2007 voimaantulleet uudet EU-päästömääräykset lopettivat perinteisten uusien kaksitahtimoottoreiden myynnin Euroopan unionissa. Valmistajat ovat kehittäneet päästörajojen tiukentuessa ja tekniikan edistyttyä suorasuihkutukseen perustuvia moottoreita kuten Tohatsu TLDI, Mercury Optimax ja Evinrude E-TEC, joiden päästöt ja polttoaineenkulutus ovat verrattavissa nelitahtisiin perämoottoreihin. Näitä moottoreita ei kuitenkaan ole saatavilla pienimmissä teholuokissa.

Nelitahtinen perämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelitahtisia perämoottoreita alkoi ilmaantua laajemmassa mittakaavassa markkinoille varsin myöhään. Nykyään nelitahtisia moottoreita saa jokaiselta valmistajalta. Nelitahtisen etuja ovat kaksitahtimoottoria pienempi polttoaineenkulutus, vähäisemmät päästöt ja miellyttävä käyntiääni. Haittana ovat suuri paino ja rakenteen monimutkaisuus. Nelitahtiset perämoottorit ovat moottoritekniikaltaan kehittyneempiä kuin sisäperämoottori. Perinteisesti perämoottorit ovat olleet vapaasti hengittäviä, mutta Mercury on aloittanut ahdettujen nelitahtisten Verado-perämoottoreiden tuotannon tehokkaimpien moottoreiden kokoluokissa.

Entistä suuritehoisempia nelitahtisia perämoottoreita on tuotu markkinoille 2000-luvulla. Nykyisin tehokkaimmat perämoottorit ovat 300-350 hv.lähde? Nelitahtisia perämoottoreita on saatavissa hyvin laajalla tehoskaalalla: noin 2 hv - 350 hv.

Dieselperämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dieselmoottorin suuri paino verrattuna nelitahtiseenkin ottomoottoriin on rajoittanut näiden moottorien käyttöä perämoottoreissa. Diesel on hyvin harvinainen moottorityyppi perämoottoreissa. Tunnetut bensiiniperämoottorien valmistajat eivät valmista dieselperämoottoreita. Tunnettu dieselsisämoottorien valmistaja Yanmar tekee myös perämoottoreita. Jotkut venekerhot käyttävät näitä perämoottoreita työveneissään, koska dieselmoottori antaa pienillä kierroksilla kovemman väännön ja siis paremman hinaustehon kuin bensiinimoottori.

Sähköperämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköperämoottori on akkukäyttöinen, pääasiassa pieniin soutu- ja kumiveneisiin tarkoitettu sähkötoiminen perämoottori. Sähköperämoottorin etuina ovat hiljainen toiminta-ääni ja ympäristöystävällisyys. Yleensä ne ovat kuitenkin verrattaen tehottomia, eivätkä siksi sovellu isompiin veneisiin. Akkuratkaisuja sähköperämoottoreissa on erilaisia, irrotettavasta integroidusta akusta irralliseen lyijyakkuun perustuviin ratkaisuihin.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieniä perämoottoreita käytetään mm. soutuveneissä ja kanooteissa. Keskitehoisia käytetään HT-, kalastus ja retkeilyveneissä. HT-vene (hard top) on puolikatettu kovakattoinen keulakannellinen vene, jossa ei yleensä ole väliseinää kajuutan ja avotilan välillä. Suuritehoiset moottorit tai jopa kaksi moottoria ovat käytössä joissakin matkaveneissä, kovapohjaisissa kellukeveneissä (RIB, rigid inflatable boat) ja eräissä kalastusvenemalleissa.

Perämoottoreita valmistetaan eri pituisia eri käyttötarkoituksiin. Moottoreiden pituudet on vakioitu kolmeen eri peruspituuteen, ns. rikipituuteen. Rikipituus mitataan moottorin kiinnityskorvakkeen perälaudan yläreunaa vasten lepäävästä pinnasta potkurin yläpuolella olevaan kavitaatiolevyyn. Lyhytrikisen moottorin riki on 15 tuumaa (38 cm), pitkärikisen 20 tuumaa (51 cm) ja erikoispitkärikisen 25 tuumaa (64 cm) pitkä [4]. Oikea rikipituus vastaa veneen perälaudan korkeutta suhteessa veneen pohjan virtaukseen. Veneen suunnittelija/valmistaja määrittelee sopivan moottoripituuden. Väärän pituista moottoria käytettäessä moottorin potkuri ja runko asettuvat veteen suunnitellusta poikkeavalla tavalla aiheuttaen ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja/tai epävakaata ajokäyttäytymistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://science.howstuffworks.com/transport/engines-equipment/two-stroke1.htm Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  2. http://science.howstuffworks.com/transport/engines-equipment/two-stroke6.htm Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  3. Klaus Salkola: Mihin kelpaa sähköperämoottori? (testi 419) Kippari, 2007, nro 8, s. 66-69. Yhtyneet Kuvalehdet Oy. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 28.5.2008.
  4. Long Shaft, Extra Long Shaft, and Short Shaft Outboard Motors (htm) Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)