San Marinon Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

San Marinon Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 6. toukokuuta 1984 Imolan radalla Italiassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden toinen.

Aika-ajo[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikan valloitti Nelson Piquet ajalla 1.28,517, joka merkitsi keskinopeutta 204,98 km/h. Aika oli myös Imolan radan rataennätys. Seuraavat lähtöruudut saivat Alain Prost, Keijo Rosberg, Derek Warwick ja Niki Lauda.

Rosberg ajoi vara-autolla ensimmäisellä rengaskerrallaan muita pari sekuntia paremman pohja-ajan. Sen jälkeen hän ajoi varikolle ja alle vaihdettiin toinen rengaskerta. Sitten hän jäi odottelemaan ajaako joku nopeamman kierroksen. Rosbergin edelle kiilasivat Prost, Piquet ja Warwick. Keke palasi radalle ja ajoi renkaat lämpimiksi. Aivan aika-ajon lopussa Rosberg paransi hieman aikaansa, mutta se ei riittänyt kuin kolmanteen sijaan. Hän jäi Piquet'n pohja-ajasta 0,9 sekuntia.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alain Prost starttasi toisesta lähtöruudusta ja siirtyi heti kilpailun johtoon. Hän piti johtopaikan vakuuttavasti hallussaan maaliin asti. Ei edes varikkokäynti kilpailun puolivälissä vienyt johtopaikkaa. Vain johto kaventui 34 sekunnista 14 sekuntiin.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 60 1.36.53,679 2 9
2 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 60 + 13,416 6 6
3 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 59 Polttoaine loppu 11 4
4 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 59 + 1 krs. 4 3
5 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-Ford 59 + 1 krs. 20 2
6 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 58 Polttoaine loppu 12 1
7 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 58 Polttoaine loppu 8  
8 21 Italian lippu Mauro Baldi Spirit-Hart 58 + 2 krs. 24  
9 10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer RAM-Hart 57 + 3 krs. 25  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 59 Hylättiin 21  
DSQ 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford 55 Hylättiin 22  
Kesk. 9 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 53 Turbo 23  
NC 20 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Toleman-Hart 52 Ei sijoittunut 19  
Kesk. 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 48 Turbo 1  
Kesk. 2 Italian lippu Teo Fabi Brabham-BMW 48 Turbo 9  
Kesk. 30 Itävallan lippu Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 46 Moottori 26  
Kesk. 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-BMW 40 Turbo 16  
Kesk. 14 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 31 Turbo 7  
Kesk. 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 23 Pakoputki 13  
Kesk. 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 15 Moottori 5  
Kesk. 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 11 Moottori 15  
Kesk. 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 6 Sähköt 10  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 2 Ulosajo 18  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 2 Sähköt 3  
Kesk. 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 0 Kolari (Hesnault) 14  
Kesk. 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 0 Kolari (Tambay) 17  
DNQ 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo    
DNQ 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.28,517
  • Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.33,275 (kierroksella 48)
  • Riccardo Patresen sadas Grand Prix
  • Jo Gartnerin ensimmäinen Grand Prix
  • Nelson Piquet'n kymmenes paalupaikka ja kilpailun nopein kierros
  • Williamsin 150:s Grand Prix
  • McLaren saavutti 800 MM-pisteen rajan
  • Alun perin Imolan kilpailu piti televisioida TV2:lla, mutta Zolderin muutoksen ja televisioinnin jälkeen Imolan kisa televisiossa siirrettiin ensin TV1:lle ja peruttiin ja sitten se lähetettiin suorana radiosta selostajana Höyry Häyrinen Rinnakkaisella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 6.5.1984
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 29. lokakuuta 2007.