San Marinon Grand Prix 1994

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
San Marinon lippu   San Marinon Grand Prix 1994
Kilpailun tiedot
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994
Circuit Imola 1992.png
Päivämäärä 1. toukokuuta 1994
Sijainti Autodromo Enzo e Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Rata moottorirata
5,040 km
Pituus 58 (61) kierrosta, 292,320 km
Sää Weather-clear.svg aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilian lippu Ayrton Senna Williams-Renault
Aika 1.21,548
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill Williams-Renault
Aika 1.24,335 (kierroksella 10)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Saksan lippu Michael Schumacher Benetton-Ford
Toinen Italian lippu Nicola Larini Ferrari
Kolmas Suomen lippu Mika Häkkinen McLaren-Peugeot

San Marinon Grand Prix 1994 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 1. toukokuuta 1994 Autodromo Enzo e Dino Ferrari -radalla Imolassa Italiassa. Michael Schumacher voitti kilpailun ja toiseksi ajoi Nicola Larini, joka saavutti uransa ensimmäisen palkinto- ja pistesijan. Mika Häkkinen oli kolmas.

Samana viikonloppuna sattui useita ulosajoja ja onnettomuuksia, joissa menehtyi kaksi kuljettajaa: itävaltalainen tulokaskuljettaja Roland Ratzenberger ja brasilialainen kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Traagisten tapahtumiensa johdosta kilpailusta käytetään monesti myös nimitystä Imolan musta viikonloppu. Kilpailun jälkeen alettiin kiinnittää enemmän huomiota kuljettajien ja ratojen turvallisuuteen.

Imolan radan muutokset vuoden 1994 jälkeen

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantaina ensimmäisissä aika-ajoissa Jordan-kuljettaja Rubens Barrichello menetti autonsa hallinnan Variante Bassa -shikaanissa. Barrichello mursi nenänsä ja nielaisi kielensä ollen vähällä tukehtua, mutta lääkäri sai kielen pois kurkusta. Pahemminkin olisi voinut käydä, sillä ellei radan ja katsomon välissä olisi ollut normaalia korkeampaa turva-aitaa, auto olisi sinkoutunut katsomoon asti.

Lauantai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain aika-ajossa Simtek-tallin Roland Ratzenberger menehtyi kallo- ja niskavammoihin auton etusiivekkeen päätylevyn irrottua aiemman radalta suistumisen seurauksena ja auton iskeydyttyä ratavalliin Villeneuve-mutkassa.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaina kisa alkoi rajulla kolarilla, kun Pedro Lamy törmäsi lähtöruudukkoon pysähtyneen JJ Lehdon Benettoniin. Autoista yleisöön lentäneet osat haavoittivat yhdeksää katsojaa.

Kisaa päätettiin jatkaa turva-auton johtaessa joukkoa. Kuudennen kierroksen alussa Formula 1:n kolminkertainen maailmanmestari, Williams-tallin Ayrton Senna menetti autonsa hallinnan ja ajautui nopean Tamburello-mutkan betoniseinään. Senna menehtyi vammoihin, jotka aiheutuivat kolarissa irronneen etupyörän ripustusten lävistettyä hänen kypäränsä visiirin.

Myöhemmin kisassa loukkaantui myös Lotus-tallin mekaanikko Minardi-kuljettaja Michele Alboreton oikean takarenkaan sinkouduttua varikkosuoralla hänen päälleen. Toinen Lotus-mekaanikko ja kaksi Ferrari-tallin mekaanikkoa loukkaantuivat lievemmin samalla. Michael Schumacher hoiti kisan 34 viimeistä kierrosta ja voiton kotiin, vaikkei antanutkaan sille mitään arvoa. Palkintokorokkella Schumacher ja Mika Häkkinen vielä hymyilivät, mutta lehdistötilaisuudessa oltiin jo itkun rajoilla. Varikolla monet itkivät avoimesti.

Kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikonlopun aikana menehtyneet Senna ja Ratzenberger olivat ensimmäiset F1:ssä kuolleet sitten Elio de Angeliksen testionnettomuuden vuonna 1986. Turvallisuuteen kiinnitettiin jälleen entistä tiukempaa huomiota mm. autojen sääntömuutoksilla (puinen pohjalevy ja rajoituksia siivekkeiden kokoon) ja Imolan rataa muutettiin selvästi hitaammaksi: muun muassa Sennan ja Ratzenbergerin turmaksi koituneet Tamburello-mutka ja Villeneuve-mutka muutettiin shikaaneiksi. Myös muihin ratoihin, esimerkiksi Barcelonaan ja Montrealiin, tehtiin kiireellisesti hidastusshikaaneja. Imolan mustan viikonlopun jälkeen Formula 1:ssä ei ole toistaiseksi kuollut kuljettajia, ratavirkailijoita on sittemmin kuollut kolme.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksan lippu Michael Schumacher Benetton-Ford 58 1.28.29,3 2 10
2 27 Italian lippu Nicola Larini Ferrari 58 + 54,942 6 6
3 7 Suomen lippu Mika Häkkinen McLaren-Peugeot 58 + 1.10,679 8 4
4 29 Itävallan lippu Karl Wendlinger Sauber-Mercedes 58 + 1.13,658 10 3
5 3 Japanin lippu Ukyo Katayama Tyrrell-Yamaha 57 + 1 krs. 9 2
6 0 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill Williams-Renault 57 + 1 krs. 4 1
7 30 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Sauber-Mercedes 57 + 1 krs. 7  
8 8 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle McLaren-Peugeot 57 + 1 krs. 13  
9 4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mark Blundell Tyrrell-Yamaha 56 + 2 krs. 12  
10 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Johnny Herbert Lotus-Mugen-Honda 56 + 2 krs. 20  
11 26 Ranskan lippu Olivier Panis Ligier-Renault 56 + 2 krs. 19  
12 25 Ranskan lippu Éric Bernard Ligier-Renault 55 + 3 krs. 17  
13 9 Brasilian lippu Christian Fittipaldi Footwork-Ford 54 Ulosajo 16  
Kesk. 29 Italian lippu Andrea de Cesaris Jordan-Hart 49 Ulosajo 21  
Kesk. 24 Italian lippu Michele Alboreto Minardi-Ford 44 Varikkovirhe 15  
Kesk. 10 Italian lippu Gianni Morbidelli Footwork-Ford 40 Moottori 11  
Kesk. 23 Italian lippu Pierluigi Martini Minardi-Ford 37 Ulosajo 14  
Kesk. 31 Australian lippu David Brabham Simtek-Ford 27 Ulosajo 24  
Kesk. 34 Belgian lippu Bertrand Gachot Pacific-Ilmor 23 Moottori 25  
Kesk. 19 Monacon lippu Olivier Beretta Larrousse-Ford 17 Moottori 23  
Kesk. 28 Itävallan lippu Gerhard Berger Ferrari 16 Ripustukset 3  
Kesk. 2 Brasilian lippu Ayrton Senna Williams-Renault 5 Kuolemaan johtanut ulosajo 1  
Kesk. 20 Ranskan lippu Érik Comas Larrousse-Ford 5 Ei ehtinyt uusintalähtöön 18  
Kesk. 6 Suomen lippu Jyrki Järvilehto Benetton-Ford 0 Kolari 5  
Kesk. 11 Portugalin lippu Pedro Lamy Lotus-Mugen-Honda 0 Kolari 22  
DNS 32 Itävallan lippu Roland Ratzenberger Simtek-Ford   Menehtyi aika-ajoissa    
DNQ 14 Brasilian lippu Rubens Barrichello Jordan-Hart   Loukkaantui ensimmäisissä aika-ajoissa    
DNQ 33 Ranskan lippu Paul Belmondo Pacific-Ilmor   Karsiutui    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nopein kierros: Damon Hill 1,24.335

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 7.8.2007. (englanniksi)