Gerhard Berger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerhard Berger
Gerhard Berger vuonna 1991
Gerhard Berger vuonna 1991
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Itävalta
Aktiivivuodet 19841997
Talli(t) ATS, Arrows, Benetton, Ferrari, McLaren
Kilpailuja 210
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 10
Palkintosijoja 48
Paalupaikkoja 12
Nopeimpia kierroksia 21
MM-pisteitä 385
Ensimmäinen kilpailu Itävallan GP 1984
Ensimmäinen voitto Meksikon GP 1986
Viimeinen voitto Saksan GP 1997
Viimeinen kilpailu Euroopan GP 1997

Gerhard Berger (s. 27. elokuuta 1959 Wörgl, Tiroli, Itävalta) on entinen itävaltalainen autourheilija ja Formula 1 -kuljettaja.

Berger osallistui Formula 1 -urallaan 210 GP-kilpailuun, joissa hän saavutti kymmenen voittoa, 48 palkintosijaa, 12 paalupaikkaa ja 21 nopeinta kierrosta. Pisteitä Berger saavutti yhteensä 385 kappaletta ja kuuden parhaan joukkoon pisteille hän ajoi 94 kertaa.[1]

Berger oli nopea kuljettaja, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Hän lopetti vuonna 1984 alkaneen pitkän uransa formuloissa kauteen 1997. 2000-luvulla Berger työskenteli BMW:lle, joka toimitti moottoreita F1:een Williams-tallille. Vuoden 2006 alussa Berger osti puolet Toro Rosso -Formula 1 -tallista.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berger vietti lapsuutensa Wörglin kaupungissa, joka sijaitsee lähellä Innsbruckia. Yhdeksäntuhannen asukkaan pikkukaupungissa laskettelu oli luonnollinen harrastus, koska kaupunki sijaitsi Alpeilla. Berger kuitenkin kiinnostui autoista ja hänellä oli vanhempia kavereita, jotka ajoivat kilpaa paikallisissa kilpailuissa. Heillä oli myös oma autoverstas. Jochen Rindtin menestys nosti autourheilun kiinnostusta Itävallassa. Berger oli 11-vuotias, kun Rindt yllättäen menehtyi onnettomuudessa Monzassa 1970.[2]

Aluksi Berger ajoi kaikenlaisilla ajoneuvoilla. Hänen ensimmäinen moottoriajoneuvonsa oli polkupyörä, johon oli laitettu moottori. Kilpa-autoilija Frank Convalexius aikoi myydä oman Ford Escortinsa Bergerille ja hän ehdotti, että Berger osallistuisi sillä kilpailuihin. Vanhemmilleen Berger kertoi lähtevänsä kouluun, mutta todellisuudessa hän meni Convalexiusin kanssa radalle ajamaan Escortilla. Berger voitti kilpailun, mutta hänen autossaan oli liian iso moottori. Myös vanhemmat saivat tietää lehdestä luettuaan poikansa voitosta. He eivät harrastuksesta pitäneet. Gerhard teki puoli vuotta töitä, että sai ostettua oman Alfasundin.[2]

Kokeiltuaan Formula Ford- ja Formula Super Vee -sarjoja, siirtyi Berger ajamaan vakituisesti Josef Kaufmannin Formula 3 -autoa. Berger tarvitsi ajamiseen myös isänsä apua. Isä piti F1:siä vaarallisina, vaikka hän ei autourheilusta ymmärtänytkään mitään. Hänelle kuitenkin vakuuteltiin, että nyt kyseessä olisi vain F3-auto. Vuonna 1982 Berger ajoi Saksan F3-sarjassa kymmenessä kilpailussa ja sijoittui kauden päätteeksi sarjassa kolmanneksi. Seuraavalla kaudella Berger osallistui Euroopan F3-sarjaan, jossa sijoittui seitsemänneksi. Saman vuoden Macaun GP:ssa hän oli kolmas. Kaudella 1984 Berger jatkoi Euroopan F3-sarjassa. Hän saavutti kaudelta kaksi voittoa, yhden paalupaikan, seitsemän palkintosijaa ja yhden nopeimman kierroksen. Loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi 46 pisteellä.[2][3]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergerin F1-ura kesti yhteensä 14 kautta. Berger oli loppupisteissä kahdesti kolmas, mikä oli hänen paras sijoituksensa. Uransa aikana hän voitti kymmenen kilpailua, ylsi 48 kertaa palkintokorokkeelle, saavutti paalupaikan 12 kertaa ja ajoi 21 kilpailun nopeinta kierrosta.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berger aloitti Formula 1 -uransa ATS-tallissa kaudella 1984. Hän ajoi kauden loppupuolella neljä kilpailua, joista parhaaksi sijoitukseksi jäi kuudes sija. Seuraavaksi kaudeksi Berger siirtyi Arrows-talliin, jossa hän kilpaili koko kauden ajan. Tuloksena oli kaksi pistesijoitusta, joilla hän saavutti yhteispisteissä 20. sijan, kauden kahdesta viimeisessä kilpailusta.

Kaudeksi 1986 Berger siirtyi Benetton-talliin. Tästä kaudesta muodostui Bergerin läpimurto Formula ykkösten huipulle. Tehokkaan BMW:n turbomoottorin ja onnistuneen strategian ansiosta hän voitti uransa ja Benettonin ensimmäisen kilpailun Meksikossa. Hän sijoittui lopulta seitsemänneksi kuljettajien MM-sarjassa 17 pisteellään.

Kaudella 1987 Berger sai kuljettajan paikan Ferrarilta. Kausi oli kuitenkin odotettua heikompi, koska Ferrarin tekniikka ei kestänyt yleensä maaliin saakka. Berger kuitenkin onnistui nousemaan toiseksi Portugalissa ja voittamaan kauden kaksi viimeistä kilpailua Japanissa sekä Australiassa. Berger lähti kauteen 1988 mestarisuosikkina, mutta joutui kuitenkin pettymään, kun McLarenin kuljettajat Ayrton Senna ja Alain Prost hallitsivat kautta ylivoimaisesti voittamalla 15 kilpailua 16:sta. Berger oli ainoa kuljettaja joka pystyi murtamaan McLarenin voittoputken voittamalla Italian GP:n. Voitto oli Ferrarille tärkeä, koska se ajettiin sen kotimaassa Italiassa ja koska Enzo Ferrari oli kuollut vain muutamia viikkoja sitten.

Kaudeksi 1989 Berger sai tallikaverikseen Ferrarille Nigel Mansellin. Ferrari ei kuitenkaan kyennyt rakentamaan mestaruuskamppailuun yltävää autoa. Berger joutui vakavaan onnettomuuteen Imolassa. Hän ajoi pahasti ulos nopeassa ja surullisen kuuluisassa Tamburello-mutkassa, joka myöhemmin vaati hänen läheisen ystävänsä, Ayrton Sennan, hengen. Berger kuitenkin selvisi vakavitta vammoitta ja palasi kilpailemaan jo seuraavassa kilpailussa. Hän voitti Portugalin GP:n ja osoitti samalla, että hänen ajotaitonsa olivat tallella onnettomuuden jälkeen.

McLaren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergerin kaudella 1991 käytössä ollut McLaren MP/6

Berger teki sopimuksen McLarenin kanssa kaudella 1990. Bergerin tallikaverista, Ayrton Sennasta, tuli hänelle läheinen ystävä. Berger kuitenkin jäi Sennan varjoon kilpailusuorituksissa. Sennan voittaessa kauden 1990 maailmanmestaruuden, Berger sijoittui neljänneksi saavuttamatta yhtään voittoa. Kaudella 1991 Berger voitti Japanin GP:n, kun Senna päästi hänet ohitseen viimeisellä kierroksella varmistettuaan maailmanmestaruuden Nigel Mansellin keskeytettyä. Kausi 1992 jäi Bergerin viimeiseksi McLarenilla. Hän saavutti kauden aikana kaksi voittoa, joista ensimmäinen tuli Kanadan GP:sta ja toinen kauden päätöskilpailusta Australian GP:sta.

Paluu Ferrarille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berger ja Jean Alesi Britannian GP:ssä 1994.

Berger palasi Ferrarin rattiin kaudeksi 1993. Talli palkkasi tutut kuljettajat yrittäessään saavuttaa kadonnutta menestystä takaisin. Lisäksi Jean Todt palkattiin tallipäälliköksi, joka takasi perustukset myöhemmin alkaneelle menestykselle. Bergerin menestys jäi kaudella vähäiseksi, hän onnistui saavuttamaan ainoastaan yhden palkintosijan sijoittumalla kolmanneksi Unkarin GP:ssa. Kaudella 1994 Berger järkyttyi suuresti, kun Imolassa kuoli ensin aika-ajoissa hänen maanmiehensä Roland Ratzenberger ja seuraavana päivänä kilpailussa ystävä Ayrton Senna. Berger voitti Saksan GP:n, joka oli Ferrarin ensimmäinen voitto sitten kauden 1990. Kuljettajien MM-sarjassa Berger sivusi uransa parasta sijoitusta olemalla kolmas, mutta hänellä oli kakkos- ja ykkössijalle 40 pistettä eroa. Viimeisellä kaudellaan Ferrarilla 1995 Berger saavutti kuusi kolmatta sijaa ja kuudennen sijan kuljettajien MM-sarjassa.

Uran loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitsevan maailmanmestarin, Michael Schumacherin, siirtyessä Ferrarille kaudeksi 1996, sai Berger hänen paikkansa Benettonilta. Berger saavutti kaudella kaksi palkintosijaa ajamalla kolmanneksi Imolassa ja toiseksi Saksan GP:ssa. Kausi 1997 jäi Bergerin uran viimeiseksi. Hän saavutti kauden aikana uransa ja Benettonin viimeisen voiton Saksan GP:ssa palattuaan kolmen kilpailun mittaisen sairausloman jälkeen tositoimiin. Uransa viimeisessä kilpailussa, Jerezissä Berger sijoittui neljänneksi jääden kilpailun voittaneelle Mika Häkkiselle, jolle voitto oli uran ensimmäinen, alle kaksi sekuntia. Bergerin huhuttiin palaavan vielä Ferrarille kaudeksi 1998, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.

Kaudet numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1984 ATS-BMW 21. 4 0 0 0 0 0
1985 Arrows-BMW 20. 16 3 0 0 0 0
1986 Benetton-BMW 7. 16 17 1 2 0 2
1987 Ferrari 5. 16 36 2 3 3 3
1988 Ferrari 3. 16 41 1 5 1 3
1989 Ferrari 7. 15 21 1 3 0 1
1990 McLaren-Honda 4. 16 43 0 7 2 3
1991 McLaren-Honda 4. 16 43 1 6 2 2
1992 McLaren-Honda 5. 16 49 2 5 0 2
1993 Ferrari 8. 16 12 0 1 0 0
1994 Ferrari 3. 16 41 1 6 2 0
1995 Ferrari 6. 17 31 0 6 1 2
1996 Benetton-Renault 6. 16 21 0 2 0 1
1997 Benetton-Renault 5. 14 27 1 2 1 2
Yhteensä (14 kautta) 210 386 10 48 12 21

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1984 ATS BRA
RSA
BEL
SMR
FRA
MON
CAN
USAE
USA
GBR
GER
AUT
12
DUT
ITA
6
EUR
Kesk
POR
13
- 0
1985 Arrows BRA
Kesk.
POR
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
13
USA
11
FRA
Kesk.
GBR
8
GER
7
AUT
Kesk.
DUT
9
ITA
Kesk.
BEL
7
EUR
10
RSA
5
AUS
6
20. 3
1986 Benetton BRA
6
ESP
6
SMR
3
MON
Kesk.
BEL
10
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
10
HUN
Kesk.
AUT
7
ITA
5
POR
Kesk.
MEX
1
AUS
Kesk.
7. 17
1987 Ferrari BRA
4
SMR
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
4
USA
4
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
4
POR
2
ESP
Kesk.
MEX
Kesk.
JPN
1
AUS
1
5. 36
1988 Ferrari BRA
2
SMR
5
MON
2
MEX
3
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
4
GBR
9
GER
3
HUN
4
BEL
Kesk.
ITA
1
POR
Kesk.
ESP
6
JPN
4
AUS
Kesk.
3. 41
1989 Ferrari BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
INJ
MEX
Kesk.
USA
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
2
POR
1
ESP
2
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
7. 21
1990 McLaren USA
Kesk.
BRA
2
SMR
2
MON
3
CAN
4
MEX
3
FRA
5
GBR
14
GER
3
HUN
16
BEL
3
ITA
3
POR
4
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
4
4. 43
1991 McLaren USA
Kesk.
BRA
3
SMR
2
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
MEX
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
2
GER
4
HUN
4
BEL
2
ITA
4
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
1
AUS
3
4. 43
1992 McLaren RSA
5
MEX
4
BRA
Kesk.
ESP
4
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
1
FRA
Kesk.
GBR
5
GER
Kesk.
HUN
3
BEL
Kesk.
ITA
4
POR
2
JAP
2
AUS
1
5. 49
1993 Ferrari RSA
6
BRA
Kesk.
EUR
Kesk.
SMR
Kesk.
ESP
6
MON
14
CAN
4
FRA
14
GBR
Kesk.
GER
6
HUN
3
BEL
10
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
5
8. 12
1994 Ferrari BRA
Kesk.
PAC
2
SMR
Kesk.
MON
3
ESP
Kesk.
CAN
4
FRA
3
GBR
Kesk.
GER
1
HUN
12
BEL
Kesk.
ITA
2
POR
Kesk.
EUR
5
JPN
Kesk.
AUS
2
3. 41
1995 Ferrari BRA
3
ARG
6
SMR
3
ESP
3
MON
3
CAN
11
FRA
12
GBR
Kesk.
GER
3
HUN
3
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
4
EUR
Kesk.
PAC
4
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
6. 31
1996 Benetton AUS
4
BRA
Kesk.
ARG
Kesk.
EUR
9
SMR
3
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
4
GBR
2
GER
13
HUN
Kesk.
BEL
6
ITA
Kesk.
POR
6
JPN
4
6. 21
1997 Benetton AUS
4
BRA
2
ARG
6
SMR
Kesk.
MON
9
ESP
10
CAN
FRA
GBR
GER
1
HUN
8
BEL
6
ITA
7
AUT
10
LUX
4
JPN
8
EUR
4
5. 27

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger on voittanut Benetton-tallin ensimmäisen ja viimeisen voiton
  • Berger on myös saanut Benetton-tallin ensimmäiseet pisteet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Statistics The Formula One DataBase. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
  2. a b c Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 19. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  3. The racing career of Gerhard Berger Driver Database. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gerhard Berger.