Ford Escort

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ford Escort
Valmistustiedot
Valmistusmaa Englannin lippu Englanti
Saksan lippu Saksa
Argentiinan lippu Argentiina
Valmistaja Ford Motor Company, Ford of Europe
Valmistusvuodet 19672004
Edeltäjä Ford Anglia
Seuraaja Ford Focus

Ford Escort oli Ford of Europen vuosina 1967-2004 valmistama automalli.[1] Mallin myynti päättyi kuitenkin Euroopassa vuonna 2001, kun mallin seuraaja, Ford Focus, oli tullut markkinoille. Ford Escortia valmistettiin ja myytiin kuitenkin Argentiinassa aina vuoteen 2004.

Escort oli aluksi eurooppalainen Ford, mutta myöhemmin yhtiö nimesi myös Yhdysvaltojen markkinoille tarkoitettuja malleja Escorteiksi.

Ford Escortin eri sukupolvien mallit ovat niittäneet menestystä etenkin rallipoluilla jo 1960-luvulta alkaen.

Ford Escort Mk1 (1968–1975)[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mk I Saloon vuonna 1970.

Ford Escort esiteltiin Englannissa 1968. Escort suunniteltiin korvaamaan jo vanhentuvaa tekniikkaa edustava Ford Anglia. Uuden pienikokoisen perheauton suunnittelu oli aloitettu Fordilla jo 60-luvun puolivälissä, ja uudesta automallista pitäisi tulla ulkonäöltään modernimpi kuin Angliasta. Korivaihtehdot olisivat: 2-ovinen Saloon, 3-ovinen Estate ja Van. Saloon on normaali henkilöautomalli kahdella ovella ja erillisellä takatavaratilalla. Estate on farmariversio henkilöautosta. Van on korotetulla hytillä ja kahdella peräovella varustettu Estate-malli. Neliovinen Saloon tuli markkinoille vasta kaksi vuotta ensiesittelyn jälkeen. Neliovisuuteen vaikutti ilmeisesti Saksan markkinoiden palaute. Ensimmäisen korimallin Ford Escortin tehtaat olivat Ison-Britannian Halewoodissa, Merseysidessa. Escortin valmistus alkoi Englannissa tammikuussa 1968. Belgian Genkin tehtaiden tuotanto alkoi vasta vuonna 1970. Saksassa tuotettiin Saarlouisin tehtaalla peltiosia jo syksyllä 1968, mutta tehtaan tuottamat osat vietiin kokoonpanoa varten Englannin Halewoodiin.

Uuden auton suunnitteluun Fordilla vaikutti sekä Anglian että Cortinan menestys autourheilupuolella, esimerkiksi siten että tarjolla tulisi olemaan levyjarrut sekä urheilullisempi moottorivaihtoehto heti auton tullessa markkinoille. Moottorivaihtoehtoina oli alusta alkaen 1098 ja 1297 kuutiosenttimetrin vakiomoottoreiden lisäksi 1297 kuutiosenttimetrin moottorista tehtaalla viritetty GT-malli. GT-malliin asennettaisiin myös välityksiltään urheilullisemmaksi muutettu vaihteisto.

Edessä Escortissa on McPherson-jousitus ja takana pitkittäiset lehtijouset. Escortiin asennettiin vakiona myös hammastanko-ohjaus poiketen Cortinasta ja Angliasta. Kori on rakennettu prässätyistä teräslevyosista kokoamalla. Korirakenne on itsekantava.

Moottorina ensimmäisen korimallin Escorteissa käytettiin ns. Kent-moottoria, joka oli esitelty jo Ford Cortinassa hiukan aiemmin. Moottori on kanneltaan läpivirtaava, mikä tarkoitti sitä, että pako- ja imusarjan kanavat ovat eri puolilla sylinterinkantta. Poiketen aikaisemmista Kent-moottorin versioista Escortin moottoreissa olisi viisi kampiakselin runkolaakeripukkia, mikä tekisi moottorista kestävämmän. Kent-moottorin nokka-akseli on sijoitettu kampiakselin viereen sylinterilohkoon. Ensimmäiset Escortien Kent-moottorit olivat tilavuudeltaan jo aikaisemmin mainitut 1098 ja 1297 kuutiosenttimetriä. Saksan markkinoita varten rakennettiin verotussyistä myös harvinaisempaa 940 kuutiosenttimetrin moottoria.

Ford Escortin ensimmäisen korimallin vaihteisto oli nelivaihteinen (4 eteen ja peruutusvaihde) sekä kokonaan synkronoitu. Kyseiset vaihteistot rakennettiin erillisessä rakennuksessa Fordin Halewoodin tehtaalla.

Twin-Cam Escort 1968–1971[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1967 alussa Fordin Borehamin tehtailla rakennettiin ralleissa menestyneitä Ford Cortina GT -autoja. Fordin silloinen kilpailujohtaja Henry Taylor ja ralli-insinööri Bill Meade kuitenkin suunnittelivat jo Lotus Cortinan moottorin asentamista tulevaan Ford Escortin runkoon. Suunnittelua varten Fordin koritehtaalla Duntonista lainattiin muovinen Escortin korin malli, johon osia sovitettiin jo ennen kuin Escort itsessään oli edes myynnissä. Lotus-moottorin sovittaminen samaan tilaan, joka oli tarkoitettu huomattavasti kapeammalle Kent-moottorille asetti työlle haastetta. Moottori on Twin-cam ja RS1600 malleissa jouduttu jo tehtaalla asentamaan hiukan kulkusuunnassa vasemmalle vinoon, jotta suuri Weber-kaasutinpaketti mahtuu konetilaan. Henry Taylorin idea Twin-cam –mallista syntyi vuoden 1966 lopussa ja valmis auto esiteltiin muiden Escortien ohessa vuonna 1968.

Twin-Cam malli perustui ns. 49- koriin joka oli vahvistettu toisin kuin GT-mallin kori joka oli tyyppiä 48. Mittaristo oli sama kuin GT-mallin. Ainoa värivaihtoehto Twin-Camille oli valkoinen. Etulokasuojia oli hieman avarrettu, kuten myös kardaanitunnelia. Etuvalot olivat neliömäiset; projektisuunnittelijoiden nimenomaisesta vaatimuksesta. Neliömäiset valot olivat valoteholtaan heikommat kuin perusmallin pyöreät, nämä rectangural valot olivat vain tuotannon alussa, pääosa tuotannosta varustettiin pyörein ajovaloin.

Twin-camin tekniikka perustui suurelta osin MK2 Lotus-Cortinaan. Autoissa oli käytännössä sama moottori, kytkin, vaihteisto ja vaihteenvaihtomekanismi, taka-akseli ja perävälitys. Muista samaan aikaan esitellyistä Escorteista poiketen Twin-Camissa oli hydraulinen kytkin, levyjarrut edessä sekä Glirling-alipainejarrutehostin. Twin-Cam Escortin akku oli sijoitettu takatavaratilaan. Twin-Cam Escortin taka-akseli oli tuettu kahdella pitkittäisellä tukivarrella koriin. Twin-Cam -moottori perustui Ford Cortinassa käytettyyn 1498 kuutiosenttimetrin moottoriin joka ei ollut Kent-moottorin tapaan läpihengittävä Crossflow-malli. Voima sylinterikannessa oleville kahdelle nokka-akselille johdettiin ketjuvetoisesti.

Twin-Camin tunnisti edessä kulmapuskureista, kun muissa Escorteissa oli kokonainen etupuskuri. Autossa oli 12-tuumaisten vanteiden sijaan 13-tuumaiset ja 5,5 tuumaa leveät Lotus-Cortinan vanteet. Auton jousitus asetti korin matalammalle kuin muissa malleissa. Etumaski oli musta. Molemmissa etulokasuojissa sekä takaluukussa oli merkintä ”Twin-Cam”. Twin-Cam Escortia ei valmistettu neliovisena.

Twin-Camia valmistettiin Halewoodissa vuoteen 1971 asti. Twin-Cameja ei valmistettu Fordin AVO-tehtaalla, vaikkakin kyseinen tehdas oli valmistunut jo vuonna 1970 South Ockendoniin, Essexiin.

RS1600 Escort (1969–1974)[4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1969 lopulla tuli selväksi ettei Twin-Cam Escort pysyisi kilpailujen kärjessä. Cosworthin tehtalla oli Keith Duckworth saanut valmiiksi suunnitelmansa BDA-moottorista, joka perustui FVA Formulan moottoriin, joskin oli kokonaan uudelleen suunniteltu. Duckworth oli saanut Fordilta tehtäväksi suunnitella moottorin Ford Capriin, mutta projekti peruttiin myöhemmin liian kalliina. Fordin kilpailujohtaja Stuart Turner esitteli keväällä 1969 Keith Duckworthille ajatuksen BDA-moottorin asentamisesta Twin-Cam Escortin koriin. BDA-nimi johtuu englanninkielestä: Belt Driven, Series A

Muuten RS1600 on käytännössä sama auto kuin Twin-Cam paitsi moottoriltaan. BDA-moottori perustui Kent-moottorin 1599 kuutiosenttimetrin moottoriin, jota Cosworthin tehtaalla kehitettiin eteenpäin asentamalla siihen mm. alumiininen sylinterikansi jossa oli kaksi nokka-akselia ja 16 venttiiliä. Nokka-akseleille voima johdettiin hihnavetoisesti kampiakselilta. BDA-moottorissa käytettiin aluksi Weber-kaasuttimia, mutta myöhemmin muutama auto varustettiin myös Dellorton kaasuttimilla[5].

Helmikuussa 1972 Ford ilmoitti että RS1600 saa alumiinisella moottorilohkolla entisen valurautaisen sijaan. Samanaikaisesti muutettiin hieman mallin sisustuskankaita. Keväästä 1972 RS1600-mallia sai ostettua täydellä rallivarustuksella ja -luokituksella.

Ensimmäiset 500 kappaletta RS1600 Escortteja valmistettiin Halewoodissa Twin-Cam Escortien ohessa tuotannon alkaessa tammikuussa 1970. Melko pian tuotanto siirtyi AVO-tehtaalle Essexiin. Virallisesti RS1600 tuli markkinoille touko-kesäkuussa 1970.

Ulkoisesti Twin-Camin ja RS1600 escortin erotti toisistaan vain pienistä tunnuksista lokasuojissa ja takatavaratilan kannessa.

RS1600 mallia markkinoitiin vain erityisien Rallye Sport –myyjien välityksellä.

Escort Mexico (1970–1974)[6][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escort Mexico oli ensimmäinen automalli jota ruvettiin kokoamaan Fordin AVO –tehtaalla Etelä-Ockendonissa. AVO-tehdas oli vain kokoamispaikka jonne muilla Fordin tehtailla valmistetut komponentit tuotiin asennettaviksi. Vaikkakin Mexico-malli sai nimensä Lontoo-Mexico –rallin voitosta huhti-toukokuussa 1970, oli kyseisen mallin tekninen suunnittelu aloitettu jo aikaisemmin. Mexico-mallilla oli tarkoitus täyttää AVO-tehtaan tuotanto hyvin myyvän RS1600-mallin rinnalla.

Mexico-malli oli käytännössä sama kuin RS1600. Moottorina oli kuitenkin BDA-moottorin sijaan enemmän valmistettu 1599 kuutiosenttimetrin Kent-moottori. Kori, muotoilu, mittaristo, alusta, jarrut, rengastus, vaihteiston välitys ja perävälitys olivat kuitenkin samat kuin RS1600 perusmallissa. Mexicon moottori oli olemukseltaan sama kuin hiukan aikaisemmin tuotannosta poistuneet Ford Capri 1600GT ja Ford Cortina mk2 GT –mallien moottorit olivat olleet. Mexicossa ei kuitenkaan ollut RS1600:ssa vakiona ollutta öljynjäähdytintä, GT-istuimia eikä kangasmattoja. Vaikka moottori valmistettiin jo edellä mainittuun 1599 kuutiosenttimetriin, luokitteli Ford huhtikuussa 1972 moottorin tilavuudeksi 1601 kuutiosenttimetriä. Suurempi luokitustilavuus mahdollisti kilpailukäytössä moottorin tilavuuden kasvattamisen neliveto luokkarajoissa.

Mexico sai tehtaalla kylkiinsä ja takaluukun kanteen tarrat, joissa oven kohdalla luki Mexico. Jos asiakkaan pyynnöstä ei tarroja tehtaalla asennettu, etulokasuojien GT1600-tunnukset vaihdettiin Mexico-tunnuksiin.

Mexico oli RS1600-mallia hitaampi, mutta myös edullisempi. Mexico oli myös halvempi ostohinnaltaan kuin samoihin aikoihin tuotannosta poistunut Twin-Cam –malli. Mexico oli suosituin AVO-tehtaan tuotantomalli siitäkin huolimatta että kesällä 1973 tuotantoon tuli myös RS2000-malli.

Mexico koki pieniä muutoksia tuotantonsa aikana. Vakioksi malliin tuli jarrutehostin sekä GT-mallin istuimet. Myös kori sai osakseen pieniä parannuksia tuotannon aikana.

RS2000 Escort (1970–1974)[7][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmeisesti Saksalaiset markkinat olivat kiinnostuneet Escortista joka olisi yhtä nopea mutta varustettu teknisesti yksinkertaisemmalla moottoritekniikalla kuin RS1600. Ratkaisuksi keksittiin käyttää samaa koria, mutta jo tilavuusrajansa saavuttaneen Kent-moottorin tilalle asennettiin Capri ja Cortina –malleissa käytetty 1993 kuutiosenttimetrin Pinto-moottori.

RS2000 malli esiteltiin heinäkuussa 1973 ja ensimmäiset 2000 kpl RS2000-mallin yksilöitä vietiin Saksan markkinoille. Ensimmäiset kappaleet RS2000:a saatiin Englannin markkinoille lokakuussa 1973.

Pinto-moottori on ns. OHC (Over Head Cam)-mallia, jossa Kent-moottorista poiketen nokka-akseli on sylinterikannen yhteydessä. Pinto-moottori on kaikissa suhteissa kookkaampi moottori kun Kent ja ongelmaksi muodostuikin miten se saadaan mahtumaan Escortin moottoritilaan. Ratkaisuksi keksittiin poistaa moottorin mekaaninen tuuletin ja asentamalla tilalle sähkötoiminen tuuletin. Myös öljypohja muutettiin alumiiniseksi ja muotoiltiin sopivaksi olemassa olevaan moottoripalkkiin. Myös vaihteiston ja moottorin välikappale tehtiin alumiinista. RS2000-mallin vaihteisto tuotiin Saksasta, vaihteiston välitykset muutettiin hiukan aiemmasta. Pinto-moottori ei ollut yhtä korkealle kierrosluvulle yltävä kuin aiempi Kent-moottori. Välitysten muuttamisella autolle saatiin korkeampi matkanopeus. RS2000 ei kuitenkaan ollut yhtä nopea kuin RS1600.

RS2000-mallissa oli kulmapuskurit edessä, pyöreät ajovalot, muotoillut istuimet, erilliset tyylimaalaukset kyljissä, takaluukussa ja konepellissä. Molemmissa etulokasuojissa ja takaluukussa oli erilliset RS2000-merkit. Vakiovarusteena RS2000-mallissa oli samanlaiset teräsvanteet kuin Mexico ja RS1600-malleissa. Lisävarusteena malliin sai nelipuolaiset kevytmetallivanteet, keskikonsolin ja puuviilusisustuksen. Erona muihin AVO-tehtaan malleihin, RS2000-mallissa oli uudelleen kehitetty jousitus ja halkaisijaltaan 8:n tuuman takajarrurummut (muissa malleissa 9:n tuuman halkaisija).

Heinäkuussa 1974 RS2000-malliin luokiteltiin Saksassa valmistettu kaksoiskaasutinpaketti, joka varmisti RS2000-mallin suosion moottoriurheilussa. Paketissa oli kaksi kaksoiskurkkuista Solex-kaasutinta. Kyseinen paketti ei kuitenkaan ollut vakiovaruste vaan tilattavissa tehtaalta. Tällä paketilla Pinto-moottorista saatiin vakion 100 (DIN) hevosvoiman sijaan 140 hevosvoimaa kun moottori oli kaasutinpaketin lisäksi viritetty silloisen 1-ryhmän mukaisesti.

Hinnaltaan RS2000 asettui Mexico-mallin ja RS1600 väliin. RS2000 mallia myytiin runsaasti joskin vain 15 kuukauden ajan. Näin ollen myyntiluvut jäivät numeraalisesti alle Mexico-mallista.

Escort 1300 Sport (1971–1974)[8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort 1300 Sport oli sekoitus Mexico, GT ja muita ominaisuuksia. Kori oli kaksiovinen varustettuna RS1600 ja Mexico –malleissa olleilla levitetyillä lokasuojilla. Koria ei kuitenkaan ollut vahvistettu kuten kyseisissä malleissa. Sport-mallissa oli pyöreät ajovalot ja Mexicon kulmaetupuskurit. Varapyörä oli asennettu tavaratilan pohjaan. Matkustamossa oli kumimatot ja aina musta sisustus. Mittaristo oli pienempi vakiomallin mittaristo ja kojelautaan asennettiin erillinen jalallinen kierroslukumittari aina syksyyn 1972 asti. Vuonna 1973 Sport-malliin tuli vakioksi samanlaiset teräsvanteet kuin Mexico ja RS1600-malleissa, varoitusvilkut, jalalla toimiva tuulilasinpesumekanismi ja kääntyvä taustapeili.

Sport-mallissa oli sama moottori kuin GT-mallissa, mutta 13 tuumaiset vanteet ja erilainen perävälitys. Tehoa moottorissa oli 72(DIN) hevosvoimaa.

Sport-mallia ei rakennettu AVO-tehtaalla vaan Fordin Halewoodin ja Saksan tehtailla..

Escort 1300E (1974)[9][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Cortina 1600E -malli oli herättänyt kiinnostusta ja toukokuussa 1974 esiteltiin myös Escortista E-malli. Tarkoituksena oli luoda malli, joka ulkonäöllään antaisi urheilullisemman kuvan itsestään kuin todellisuudessa olikaan.

Teknisesti 1300E oli sama kuin 1300 Sport. Mittaristo oli kuitenkin sama kuin GT-mallin, jossa oli 6 mittaria. Sisätiloissa oli kangasverhoilu, puujäljitelmää kojelaudassa ja ovissa sekä pieni E-mallin oma keskikonsoli.

Ulkoisesti E-mallin tunnisti sen erikoisista värivaihtoehdoistaan, neliömäisistä Twin-Cam –ajovaloista, kokonaisesta etupuskurista sekä ajovalojen väliin sijoitetuista pienemmistä neliömäisistä lisäajovaloista. Etusäleikkö oli musta. Kylkiä kiersi kolme raitaa ja etulokasuojissa oli suuntamerkkivalot joita ei AVO-malleissa koskaan esiintynyt.

Escort 1300E –mallia sai myös neliovisena. Mallia koottiin Halewoodin tehtaalla, mutta osa tuotoksista jouduttiin vaikeuksien takia viimeistelymaalaamaan AVO-tehtaalla.

Ford Escort Mk II (1975–1980)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mk II.

Edeltäjäänsä hieman tilavampi Mk.II esiteltiin yleisölle vuonna 1975. Mallisarjan ensimmäiset yksilöt valmistuivat tehtaan liukuhihnalta edellisen vuoden joulukuussa. Toisin kuin ensimmäisen sukupolven autot, Mk.II oli saksalais-englantilainen yhteishanke. Fordin nerokas idea Mk.II Escortin markkinoinnissa oli tarjota pohjimmiltaan samaa autoa eri asiakaskohderyhmille. L ja GL mallien kaksi- ja nelioviset sedanit sekä kolmiovinen farmarimalli suunnattiin tavanomaisille mainstream asiakkaille kun taas Sport, Mexico ja RS2000 mallit suunnattiin nimenomaan urheilullista, mutta silti edullista autoa hakeville asiakkaille. Ensi kertaa oli tarjolla myös selkeästi paremmin varusteltu Ghia erikoismalli, jossa oli mm. musta vinyylikatto sekä erikoisvanteet. Kaupallisen sektorin tarpeisiin oli jo ensimmäisestä sukupolvesta tuttu kaksipaikkainen umpipakettiauto, jonka ohjaamosta eteenpäin olevat osat farmarimallin tapaan olivat uudistettu vastaamaan toisen sukupolven henkilöautomalleja. Toisen sukupolven autojen valmistus loppui Englannissa elokuussa 1980 ja Saksassa hieman myöhemmin.

Ford Escort Mk II estate.

Toisen sukupolven Mexico-mallia myytiin vain Englannin sisämarkkinoilla ja se oli saanut keulalleen ensimmäisen sukupolven RS2000 mallista tutun Pinton OHC-moottorin, kutistettuna 1,6-litraiseksi. Muualla Euroopassa sen sijaan myytiin perinteisellä Kent-moottorilla varustettua mallia nimellä 1600 Sport. Ensimmäisen sukupolven RS1600-mallin BDA moottorin kokoa oli hieman kasvatettu ja se tunnettiin nyt nimellä RS1800. Tämä malli oli erityisesti suunnattu kilpakäyttöön ja vain harvoja yksilöitä on säilynyt siviililiikenteessä. Niistäkin harvoista yksilöistä käytännössä kaikki ovat keräilijöiden tallettamia harvinaisuuksia. FIA:n sääntöjen mukaan Fordin olisi pitänyt valmistaa 400 samanlaista yksilöä luokitustarkoituksiin, mutta harrastajien keskuudessa on jo pitkään vallinnut yleinen yhteisymmärrys siitä, että autoja olisi alun perin valmistettu huomattavasti vähemmän. Osaltaan hämmennys saattaa selittyä sillä, että monikaan RS1800 ei koskaan tullut siviililiikenteeseen vaan ne varustettiin kilpa-autoiksi joko ralliin tai radalle jo uudesta pitäen. Toisen sukupolven mallistosta RS2000 erottuu muista muovisen viistetyn keulapalansa ja nelivalojärjestelmänsä ansiosta. Kaikissa muissa mallleissa oli joko yksi pyöreä tai nelikulmainen (GL ja Ghia) ajovalo per puoli. Vain ja ainoastaan Australian markkinoille valmistettiin RS2000-mallista 4-ovista muunnelmaa.

Ford Escort Mk III (1980–1986)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen sukupolven Escort esiteltiin syyskuussa 1980. Tässä vaiheessa myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan markkinoille tarkoitetut Escortit erotettiin toisistaan tyystin omiksi malleikseen.

Mk III Escortin oli tarkoitus olla kustannustehokas ja myös jossain määrin hi-tech -malli, joka voittaisi pääkilpailijansa Volkswagen Golfin saaman suosion. Mk III oli varsin suuri uudistus edeltäjiinsä nähden. Huomattavimmat muutokset olivat auton muuttuminen sedanista monikäyttöiseksi hatchback-koriksi sekä muuttuminen etuvetoiseksi.

Myös moottoritekniikka oli täysin poikkeavaa edeltävistä kahdesta sukupolvesta. Vaihtoehtoina olivat 1,3- ja 1,6-litraiset CVH-moottorit kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetut moottorit sekä Ford Fiestasta lainattu ns. Valencia-tyyppinen 1,1-litrainen moottori. Ensi kertaa tarjolla oli myös 1,6-litrainen dieselmoottori.

Golfin GTI-mallia vastaamaan Ford esitteli 1,6-litraisesta CVH-moottorista piristetyn XR3-version. Vuonna 1983 kone varustettiin polttoaineen suihkutusjärjestelmällä ja mallimerkintä muuttui muotoon XR3i. Viimeinen uudistus tapahtui vuonna 1984 jolloin malliston huipulle saatiin turboahdetulla moottorilla varustettu RS Turbo.lähde?

Ford Escort Mk IV (1986–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mk IV.

Mk.III Escort sai pienen kasvojen kohotuksen mallivuodelle 1986. Monissa kirjoissa auto tunnetaan Mk.IV-nimellä, vaikka virallisesti se luetaan edelleen kolmannen sukupolven Escortiksi. Tärkeimmät uudistukset olivat lisävarusteena saatava mekaaninen ABS-jarrujärjestelmä (Turbo-mallissa vakiovaruste) sekä lämmitettävä tuulilasi. Moottoriosastolla alitehoinen 1,1-litrainen putosi valikoimasta ja pienempi CVH-moottori kasvoi 1,4-litraiseksi. 1987 myös dieselmoottorin kokoa kasvatettiin 100 kuutiosenttimetrillä.

Ford Escort Mk V (1990–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mk V vuodelta 1992.

Viidennen sukupolven Escort esiteltiin syyskuussa 1990 korimalliltaan täysin uudistuneena. Moottoripuolella vanhat 1,3, 1,4 ja 1,6 -litraiset CVH-koneet sekä 1,8-litrainen dieselmoottori periytyivät edellisestä mallisarjasta. Markkinat ottivat uuden Escortin vastaan lähinnä tyrmäyksellä. Arvosteluissa kiinnitettiin huomiota mm. muotoilun kustannukset minimiin -lähestymistapaan, keskinkertaiseen ajomukavuuteen ja halvan oloiseen sisustukseen. Sekä ennen muuta lähes esihistoriallisiin moottoreihin. Moottoripuolelle saatiin huomattava parannus vuonna 1991 kun Ford esitteli täysin uuden 16-venttiilisen Zetec-moottoriperheen. Uudet moottorit toivat mukanaan myös parantuneen ajettavuuden. Zetec-moottoreiden myötä myös 1,8-litrainen XR3i palasi mallistoon. 1991 esiteltiin 110 kW tehoinen RS2000 malli. 1992 esiteltiin top-of-the-line Escort RS Cosworth jonka korvasi tehdastiimin ralliautona vanhat Sierrat. Turboahdettu 2-litrainen moottori tuotti tehoa 167 kW ja kiidätti nelivedon turvin auton 225 km/h huippunopeuteen. RS Cosworthia valmistettiin vain luokkittelusääntöjen vaatimat 2500 yksilöä ja sen valmistus lopetettiin vuonna 1996. Vaikka RS Cosworth ulkoisesti muistuttikin viidennen sukupolven Escortia, käytännössä yhteisiä osia ei juurikaan ollut. Pohjalevy oli suoraan perintöä nelivetoisesta Sierrasta, samoin eteen pitkittäin sijoitettu moottori ja voimansiirto.

Ford Escort Mk V b (1992–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mark V b.

Viidennen sukupolven Escortin kohtaama ankara kritiikki sai Fordin tekemään malliin tiettyjä parannuksia kesken mallin varsinaisen elinkaaren. Muotoilupuolella takaluukku, konepelti ja maski kokivat pieniä uudistuksia. Suurin muutos oli kuitenkin vanhan CVH-moottorin korvaaminen uudella 1.6 litraisella Zetec-moottorilla. Tämän myötä polttoaineen suihkutus oli vakiovaruste kaikissa moottorivaihtoehdoissa. Myös turvallisuusnäkökohtiin kiinnitettiin huomiota. Ovien sisään tuli sivutörmäyssuojat sekä auton etuosaan erityiset alueet, jotka törmäystilanteessa sitoisivat liike-energian itseensä hallitulla kokoon painumisellaan. Hieman myöhemmin vakivarustelistalle lisättiin vielä airbagit. Näiden muutosten myötä Escort ja sen porrasperäinen sisarmalli Orion (vuoteen 1993 asti) tulivat huomattavasti kilpailukykyisemmiksi omassa luokassaan.

Ford Escort Mk VI (1995–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Escort Mk VI.

Kuudes ja viimeinen Escort sukupolvi näki päivänvalon vuonna 1995. Äkkiseltään ero edeltäjään ei näyttänyt kovinkaan suurelta, mutta silti täysin uusia olivat etu- ja takapuskurit, ovenkahvat, peilit, etulokasuojat, ajovalot ja konepelti. Etenkin keulan muotokieli oli pitkälti yhteneväinen uuden Mondeon kanssa. Joidenkin alustamuutosten avulla myös ajomukavuus ja -tuntuma paranivat selvästi.lähde? Pohjimmiltaan auto oli kuitenkin jo syntyessään viisi vuotta vanha, kun sen pahimmat kilpailijat olivat joko voimakkaasti uudistettuja tai kokonaan uusia automalleja. RS2000-mallin tuotanto loppui kesällä 1996 ja sen tilalle tuli varustellumpi Ghia X, jossa oli vakiona mm. ilmastointi ja kuuden levyn CD-soitin. Viimeinen uudistus mallivalikoimaan tuli 1997 uuden GTI-mallin myötä. Sen moottori oli täysin sama 1,8-litrainen Zetec, kuin muissakin malleissa, mutta houkuttelevuutta oli lisätty korisarjalla sekä osittain nahkaverhoilluilla istuimilla. Lisäksi ABS-jarrut olivat nyt vakiovarusteena. Vuonna 1998 esiteltiin Escortin seuraaja, täysin uusi Ford Focus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivu 20. Motor Racing publications, 1990
  2. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 15.-20. Motor Racing publications, 1990
  3. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 21.-29. Motor Racing publications, 1990
  4. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 30.-40. Motor Racing publications, 1990
  5. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivu 29. Motor Racing publications, 1990
  6. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 41.-46. Motor Racing publications, 1990
  7. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 46.-55. Motor Racing publications, 1990
  8. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 55.-56. Motor Racing publications, 1990
  9. Robson, G: "The Sporting Fords Vol. 2, Escorts", sivut 56.-60. Motor Racing publications, 1990

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Escort.