San Marinon Grand Prix 1988

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

San Marinon Grand Prix 1988 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 1. toukokuuta 1988 Autodromo Dino Ferrari -radalla Italiassa. Kilpailun voitti Ayrton Senna. Voitto oli Sennalle kauden ja hänen McLaren-uransa ensimmäinen.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 12 Brasilian lippu Ayrton Senna McLaren-Honda 60 1:32:41.264 1 9
2 11 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-Honda 60 + 2.334 2 6
3 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Lotus-Honda 59 + 1 krs. 3 4
4 20 Belgian lippu Thierry Boutsen Benetton-Ford 59 + 1 krs. 8 3
5 28 Itävallan lippu Gerhard Berger Ferrari 59 + 1 krs. 5 2
6 19 Italian lippu Alessandro Nannini Benetton-Ford 59 + 1 krs. 4 1
7 18 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Arrows-Megatron 59 + 1 krs. 7  
8 2 Japanin lippu Satoru Nakajima Lotus-Honda 59 + 1 krs. 12  
9 17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Arrows-Megatron 58 + 2 krs. 14  
10 14 Ranskan lippu Philippe Streiff AGS-Ford 58 + 2 krs. 13  
11 24 Espanjan lippu Luis Pérez Sala Minardi-Ford 58 + 2 krs. 18  
12 29 Ranskan lippu Yannick Dalmas Larrousse-Ford 58 + 2 krs. 19  
13 6 Italian lippu Riccardo Patrese Williams-Judd 58 + 2 krs. 6  
14 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 58 + 2 krs. 23  
15 15 Brasilian lippu Mauricio Gugelmin March-Judd 58 + 2 krs. 20  
16 23 Espanjan lippu Adrián Campos Minardi-Ford 57 + 3 krs. 22  
17 30 Ranskan lippu Philippe Alliot Larrousse-Ford 57 +3 krs. 15  
18 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 54 Moottori 10  
NC 33 Italian lippu Stefano Modena Euro Brun-Ford 52 Ei sijoitusta 26  
Kesk. 4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Julian Bailey Tyrrell-Ford 48 Vaihdelaatikko 21  
Kesk. 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Judd 42 Moottori 11  
Kesk. 31 Italian lippu Gabriele Tarquini Coloni-Ford 40 Polttoaineen syöttö 17  
Kesk. 36 Italian lippu Alex Caffi Dallara-Ford 38 Vaihdelaatikko 24  
Kesk. 9 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Zakspeed 36 Vaihdelaatikko 25  
Kesk. 16 Italian lippu Ivan Capelli March-Judd 2 Vaihdelaatikko 9  
Kesk. 22 Italian lippu Andrea de Cesaris Rial-Ford 1 Ripustukset 16  
DSQ 21 Italian lippu Nicola Larini Osella   Hylätty  
DNQ 32 Argentiinan lippu Oscar Larrauri Euro Brun-Ford    
DNQ 26 Ruotsin lippu Stefan Johansson Ligier-Judd    
DNQ 25 Ranskan lippu René Arnoux Ligier-Judd    
Lähde:[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna - 1:27.148
  • Nopein kierros: Alain Prost - 1:29.685 kierroksella 53
  • Larini hylättiin, koska hänen autonsa ei selvinnyt ennen kilpailua järjestetystä tutkimuksesta.
  • Kolmostelevision f1-kommentaattori Keke Rosberg ilmaisi kilpailun suoran tv-lähetyksen aikana turbojen rajoitusten olevan järkevä vaihtoehto kisailun tasoittamisen kannalta. Kilpailu oli kärkikamppailun ulkopuolella yksi kauden jännittävimmistä. Mclarenit poislukien kauden 1988 kisoissa nähtiinkin turbojen ja vapaastihengittävien tasoeron kapenemista. Imolassa ennen kilpailua erojen kaventumisen piti olla paradoksia Rosbergin mukaan, sillä Imolan rata vaati paljon voimaa turbomoottoreilta. Ensimmäistä kertaa sitten kauden 1983 Imolan kilpailun keneltäkään ei loppunut polttoaine viimeisillä kierroksilla.
  • Kolmostelevisio näytti kilpailun Suomessa suorana lähetyksenä selostajina Matti Kyllönen ja Keke Rosberg.
  • Helsingin Sanomat 1.5.1988

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]