Enzo Coloni Racing Car Systems
Sivulta puuttuu | Coloni | |
|---|---|
| Koko nimi | Enzo Coloni Racing Car Systems |
| Päämaja | Perugia, Italia |
| Perustajat | Enzo Coloni |
| Tunnetuimmat kuljettajat |  Gabriele Tarquini Roberto Moreno |
| Moottorit | Ford, Subaru |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian GP 1987 |
| Kilpailuja | 82 (14 starttia) |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Viimeinen kilpailu | Australian GP 1991 |
Enzo Coloni Racing Car Systems, usein pelkästään Coloni, on italialainen autourheilutalli, joka osallistui Formula 1 -sarjaan vuosina 1987–1991. Coloni on ollut myös menestyksekäs talli Formula 3- ja Formula 3000 -sarjoissa. Vuosina 2005 ja 2010-12 Coloni kilpaili GP2-sarjassa.
Sisällysluettelo |
Aika Formula Ykkösissä (1987-1991) [muokkaa]
Ensiesiintyminen ja hetkellista nousua (1987-1988) [muokkaa]
Menestyttyään monia vuosia alemmissa kilpasarjoissa Enzo Colonin vuonna 1983 perustama Enzo Coloni Racing Car Systems harppasi Formula 1 -luokkaan FIA:n ilmoitettua turbomoottorien poistumisesta kauteen 1989 mennessä, minkä ansiosta kilpailemisesta Formula Ykkösistä tuli halvempaa ja kannattavampaa pikkutalleille, joilla ei aikaisemmin riittänyt rahaa tehokkaisiin turbokoneisiin, joita oli isommilla talleilla. Colonin ensimmäisen F1-auton suunnitteli Roberto Ori, ja autojen voimanlähteenä toimi Novamotorin valmistama Cosworth DZF V8-moottori. Tallin ainoana kuljettajan toimi italialainen Nicola Larini, joka ajoi Colonin autoilla jo F3-luokassa. Coloni osallistui kauden aikana kahteen kisaviikonloppuun tehden ensiesiintymisensä kotiradallaan Italian Monzassa. Larini ei kuitenkaan selvinnyt karsinnoista, ja itse kilpailu jäi Colonilta ajamatta. Coloni osallistui vielä Espanjan GP:hen, josta tuloksena oli keskeytys.
Seuraavalle kaudelle tallin ainoata autoa saapui ajamaan niin ikään italialainen Gabrielle Tarquini. Tarquini pääsi kauden kolmessa ensimmäisessä osakilpailussa jo lähdöruudukkoon asti mutta keskeytti jokaisella kerralla. Meksikon ja Kanadan osakilpailuissa Colonin auto pääsi jo maaliin asti, ja jälkimmäisen kilpailun kahdeksas sija tulisi jäämään Colonin historian parhaaksi osakilpailusijoitukseksi. Tarquini selvisi vielä kauden aikana kolmasti lähtöruudukkoon ajaen maaliin asti kahdesti. MM-pisteitä ei Colonille herunut, mutta kausi oli jo lievää parannusta nuoren tallin tasoon.
Kahden auton talliksi (1989) [muokkaa]
Kaudelle 1989 Coloni sai itselleen toisenkin auton ajettavaksi ja liittyi kahden kuljettajan tallien joukkoon. Colonin autoa, edellisen kauden lopussa jo käytettyä FC188B:ä, siirtyi ajamaan AGS-tallissa edelliskauden lopussa ajanut Roberto Moreno ja tulokaskuljettaja Pierre-Henri Raphanel. Vaikka Colonin autot olivat edelleen tallien hitaimmasta päästä, selvisivät tallin molemmat kuljettajat Monacon GP:n lähtöruudukkoon. Itse kilpailusta tuloksena oli kuitenkin keskeyttäminen. Monacon GP.n esiintyminen jäi tallin ainoaksi osakilpailulähdöksi alkukaudesta kun talli karsiutui muissa kilpailuissa. Kanadan GP:ssä talli esitteli uuden Christian Vanderpleynin suunnitteleman Coloni C3-auton. Auto oli käytännössä hyvä mutta kärsi edellisten autojen tapaan vähäisestä testaamisesta eikö Colonin suoritukset paljoa parantuneet uuden auton myötä. Pierre-Henri Raphanel sai väistyä syrjään Unkarin GP:n jälkeen ja hänen tilalleen saapui Italialainen Enrico Bertaggia. Bertaggia ei kuitenkaan päässyt kertaakaan lähtöruudukkoon taas kun kauden ajan auton tasoon nähden parhaimpansa tehnyt Roberto Moreno selvisi loppukaudesta neljästi lähtöruudukkoon, keskeyttäen kolmasti ja tullen diskatuksi Italian GP:ssä.
Yhteistyötä Subarun kanssa (1990) [muokkaa]
Kaudelle 1990 Colonille tarjoutui mahdollisuus päästä Japanilaisen autovalmistaja Subarun "tehdastalliksi". Yhteistyön odotettiin nostavan Colonin vähintään keskikastin talliksi mutta todellisuudessa yhteistyöstä tulisi suuri pettymys. Subarun ilmaiseksi antamat 12-sylinteriset bokserikoneet osoittautuivat ylipainoisiksi, heikoiksi ja epäluotettaviksi. Raskas moottori teki uuden puna-valko-vihreän värin saaneen Colonin auton reilusti ylipainoiseksi ja auto muutenkin näytti kehityksestä jäljessä olevalta. Moottori kehitti tehoa "vain" n.500 hevosvoimaa joka teki autosta sarjan heikkotehoisimpia ellei jopa heikkotehoisinta. Uutta autoa ajamaan palkattiin Belgialainen Bertrand Gachot jolta löytyy ajokokemusta edelliskaudelta Onyxin ratista.
Coloni karsiutui kauden aikana kaikista kilpailuista eikä kauden aikana Subarusta Ford:in koneisiin tehty moottorivaihdos parantanut tallin suorituskykyä. Gachot siirtyi seuraavaksi kaudeksi tulokastalli Jordanin kuljettajaksi joten Coloni oli jälleen uuden kuljettajan hankkimisen edessä.
Joutsenlaulu Formula ykkösille (1991) [muokkaa]
Coloni tavoitteli uudeksi kuljettajakseen kokenutta Andrea de Cesarisia mutta tämä valitsi myös Jordanin. Tallin ainoata autoa palkattiin ajamaan Pedro Chaves. Chaves jatkoi tallin edelliskaudella aloittamaa karsiutumisputkea karsiutumalla kolmestatoista osakilpailusta peräkkäin. Chaves oli edelliskaudella voittanut Formula 3000-sarjan mestaruuden mutta ei voinut mitään auton ollessa hidas ja epäluotettava. Chaves ei myöskään osannut suurinta osaa radoistakaan ja kun hänen kotikilpailunsa, Portugalin GP koitti, hän menetti mahdollisuutensa auton moottorin räjähdettyä. Chaves kyllästyi heikkoon autoonsa ja päätti lopettaa tallissa. Tämä johti siihen että Coloni ei kyennyt löytämään uutta kuljettajaa seuraavaan kilpailuun mennessä ja joutui jättämään Espanjan GP:n kokonaan väliin. Coloni sai lopulta uuden kuljettajan kun Japanilainen Naoki Hattori hankittiin kauden kahteen viimeiseen kilpailuun. Hattori karsiutui molemmista kilpailuista ja Coloni päätti vetäytyä Formula Ykkösistä kauden 1991 loputtua.
Aika Formula ykkösten jälkeen [muokkaa]
Vaikka Coloni vetäytyi Formula 1 -sarjasta kauden 1991 lopussa, talli jatkoi edelleen kilpailemista Formula 3 ja Formula 3000-sarjoissa. Colonin F1-visiitin jälkeisen ajan tunnetuimpia kasvatteja lienee Giorgio Pantano. Vuonna 2008 talli kilpaili Superleague Formula sarjassa valmistaen autot A.S. Roma joukkueelle.
Vuonna 2005 Coloni osallistui uuteen GP2-sarjaan saavuttaen yhden voiton ja vuonna 2006 Coloni yhdistyi Fisichella Motor Sportsiin, jonka omisti Formula Ykkösissä ajava Giancarlo Fisichella. Kauden 2009 jälkeen Coloni osti tallin itselleen ja jatkoi kaudesta 2010 lähtien Colonin nimellä. Kaudella 2011 talli saavutti kolme voittoa ja sijoittui seitsemänneksi MM-pisteissä. Vuosi 2012 jäi Colonin viimeiseksi kaudeksi GP2:ssa. Viimeisellä kaudellaan talli saavutti yhden voiton ja yhden paalupaikan, 2 nopeinta kierrosta ja 77 pistettä.
GP2-tuloksia [muokkaa]
† Sisältää muissa tiimeissä saavutetut pisteet.
Superleague Formula [muokkaa]
| Vuosi | Auto | Tiimi | Kilpailut | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2008 | Panoz-Menard | A.S. Roma |
12 | 0 | 1 | 0 | 307 | 5 |
Alfa Romeo | Andrea Moda Formula | Arzani-Volpini | Automobili Turismo e Sport | Bellasi | Benetton Formula | Cisitalia | Dallara | De Tomaso | Enzo Coloni Racing Car Systems | EuroBrun | FIRST | Fondmetal | Forti | Lancia | Life | Maserati | Merzario | Minardi | Modena | OSCA | Osella | Scuderia Ambrosiana | Scuderia Ferrari | Scuderia Italia | Scuderia Milano | Scuderia Toro Rosso | Tec-Mec | Tecno
|
Valmistajat kaudella 2013 |
