Kanadan Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kanadan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 17. kesäkuuta 1984 Circuit Gilles-Villeneuvella Kanadassa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut hallitseva maailmanmestari Nelson Piquet, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisesta ruudusta lähtenyt Alain Prost nousi startissa kärkeen, mutta hän ei saanut kauan pitää johtopaikkaansa, sillä paalupaikalta lähtenyt Nelson Piquet otti kärkipaikan takaisin jo ensimmäisellä kierroksella. Piquet ja Prost jatkoivat kärkikaksikkona siihen asti kunnes Niki Lauda kiilasi kakkoseksi. Piquet'n alettua varmistella voittoaan Lauda pystyi hivenen saavuttamaan häntä. Piquet ajoi kerrankin maaliin saakka ja oli heti voittaja.[1]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 70 1.46.23,748 1 9
2 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 70 + 2,612 8 6
3 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 70 + 1.28,032 2 4
4 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 69 + 1 krs. 3 3
5 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 68 + 2 krs. 5 2
6 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 68 + 2 krs. 7 1
7 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart 68 + 2 krs. 9  
8 14 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 68 + 2 krs. 12  
9 20 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Toleman-Hart 68 + 2 krs. 20  
10 9 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 65 + 5 krs. 26  
11 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 63 Polttoaine loppu 11  
DSQ 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford 68 Hylättiin 21  
Kesk. 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-Ford 59 Moottori 23  
Kesk. 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 57 Runko 4  
NC 21 Alankomaiden lippu Huub Rothengatter Spirit-Hart 56 Ei sijoittunut 24  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 52 Hylättiin 22  
Kesk. 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 40 Jarrut 10  
Kesk. 2 Italian lippu Corrado Fabi Brabham-BMW 39 Turbo 16  
Kesk. 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-BMW 38 Moottori 18  
Kesk. 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 37 Ulosajo 14  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 32 Polttoainejärjestelmä 15  
Kesk. 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 31 Turbo 17  
Kesk. 10 Uuden-Seelannin lippu Mike Thackwell RAM-Hart 29 Turbo 25  
Kesk. 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 11 Vaihdelaatikko 19  
Kesk. 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 10 Moottori 6  
Kesk. 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 7 Turbo 13  

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.25,442
  • Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.28,763 (kierroksella 55)
  • Huub Rothengatterin ensimmäinen Grand Prix
  • Tyrrellin 200:s GP
  • Brabham saavutti 900 MM-pisteen rajan
  • BMW:n kymmenes kilpailun nopein kierros
  • Kilpailu Kanadasta radioitiin suorana Rinnakkaisella selostajana Höyry Häyrinen.

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Pisteet
1 Alain Prost 31,5
2 Niki Lauda 24
3 René Arnoux 16,5
  Elio de Angelis 16,5
5 Derek Warwick 13
6 Keijo Rosberg 11
7 Michele Alboreto 9
  Nelson Piquet 9
9 Patrick Tambay 7
10 Stefan Bellof 5
  Nigel Mansell 5
12 Ayrton Senna 4
13 Eddie Cheever 3
  Riccardo Patrese 3
15 Martin Brundle 2
  Andrea de Cesaris 2
17 Thierry Boutsen 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 18.6.1984
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 30. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 30. lokakuuta 2007.