Formula 1 -kausi 1968

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1968
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 19.
Kilpailuja 12
Rengasvalmistaja(t) F, D, G
Kuljettajien mestari Graham Hill
Valmistajien mestari Lotus
← 1967 1969 →

Formula 1 -kausi 1968 oli 19. Formula 1 -kausi. Se alkoi 1. tammikuuta ja päättyi 3. marraskuuta 1968 12:n kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Graham Hill, ja valmistajien mestaruuden Lotus.[1]

Jo Schlesser kuoli Ranskan osakilpailussa.[2]

Säännöt lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Etelä-Afrikan Grand Prix 1. tammikuuta Kyalami Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
2 Espanjan Grand Prix 12. toukokuuta Jarama Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
3 Monaco Monacon Grand Prix 26. toukokuuta Monaco Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
4 Belgia Belgian Grand Prix 9. kesäkuuta Spa-Francorchamps Uusi-Seelanti Bruce McLaren Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
5 Alankomaat Hollannin Grand Prix 23. kesäkuuta Zandvoort Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
6 Ranska Ranskan Grand Prix 7. heinäkuuta Rouen-Les-Essarts Belgia Jacky Ickx Italia Ferrari Raportti
7 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 20. heinäkuuta Brands Hatch Sveitsi Jo Siffert Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
8 Saksa Saksan Grand Prix 4. elokuuta Nürburgring Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
9 Italia Italian Grand Prix 8. syyskuuta Monza Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
10 Kanada Kanadan Grand Prix 22. syyskuuta Mont-Tremblant Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
11 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 6. lokakuuta Watkins Glen Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
12 Meksiko Meksikon Grand Prix 3. marraskuuta Hermanos Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Graham Hill 10 Yhdistynyt kuningaskunta 48 3 6 2
2 Jackie Stewart 15 Yhdistynyt kuningaskunta 36 3 4
3 Denny Hulme 1 Uusi-Seelanti 33 2 3
4 Jacky Ickx 7 Belgia 27 1 4 1
5 Bruce McLaren 2 Uusi-Seelanti 22 1 3
6 Pedro Rodríguez 8 Meksiko 18 3
7 John Surtees 5 Yhdistynyt kuningaskunta 12 2 1
8 Jo Siffert 16 Sveitsi 12 1 1 1
9 Jean-Pierre Beltoise 21 Ranska 11 1
10 Chris Amon 6 Uusi-Seelanti 10 1 3
11 Jim Clark 4 Yhdistynyt kuningaskunta 9 1 1 1
12 Jochen Rindt 4 Itävalta 8 2 2
13 Johnny Servoz-Gavin 23 Ranska 6 1
14 Richard Attwood 11 Yhdistynyt kuningaskunta 6 1
15 Jackie Oliver 11 Yhdistynyt kuningaskunta 6 1
16 Ludovico Scarfiotti 6 Italia 6
17 Lucien Bianchi 19 Belgia 5 1
18 Vic Elford 18 Yhdistynyt kuningaskunta 5
19 Piers Courage 22 Yhdistynyt kuningaskunta 4
20 Brian Redman 16 Yhdistynyt kuningaskunta 4 1
21 Joakim Bonnier 17 Ruotsi 3
22 Dan Gurney 14 Yhdysvallat 3
23 Jack Brabham 3 Australia 2
24 Silvio Moser 19 Sveitsi 2
25 Andrea de Adamich 10 Italia
26 Jackie Pretorius 23
27 Robin Widdows 16 Yhdistynyt kuningaskunta
28 Basil van Rooyen 25
29 Sam Tingle 18
30 Bill Brack 27 Kanada
31 Bobby Unser 9 Yhdysvallat
32 Moises Solana 12 Meksiko
33 Mike Spence 12 Yhdistynyt kuningaskunta
34 Henri Pescarolo 9 Ranska
35 Kurt Ahrens Jr. 17 Saksa
36 Dave Charlton 22
37 David Hobbs 15 Yhdistynyt kuningaskunta
38 John Love 17
39 Derek Bell 7 Yhdistynyt kuningaskunta
40 Frank Gardner 28 Australia
41 Mario Andretti 12 Yhdysvallat 1
42 Hubert Hahne 18 Saksa

Valmistajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Talli Runko Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford 49
49B
Ford Cosworth DFV 62 5 9 5
2 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford M7A Ford Cosworth DFV 49 3 6
3 Ranska Matra-Ford MS7
MS9
MS10
Ford Cosworth DFV 45 3 5
4 Italia Ferrari 312 Ferrari 242C 32 1 5 4
5 Yhdistynyt kuningaskunta BRM P115
P126
P133
P138
BRM P142 28 4
6 Japani Honda RA300
RA301
Honda RA273E
Honda RA301E
14 2 1
7 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-BRM T86B BRM P142 14 2
8 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco BT24
BT26
Repco 740
Repco 860
10 2 2
9 Ranska Matra MS11 Matra MS68 8 1
10 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-BRM M5A BRM P142 3
11 LDS-Repco Mk3B Repco 620
12 Yhdysvallat Eagle-Weslake T1G Gurney-Weslake 58
13 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati T81B Maserati Tipo 10/F1
14 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Climax T79 Climax FPF
15 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Climax BT11 Climax FPF
16 Yhdistynyt kuningaskunta Lola-BMW T102 BMW M12/3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hill takes title for the grieving Lotus team ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
  2. Jo Schlesser - France ESPN. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)