Bruce McLaren
Wikipedia
| Bruce McLaren | |
|---|---|
 |
|
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Kansalaisuus | Uusi-Seelanti |
| Aktiivivuodet | 1959 - 1970 |
| Talli(t) | Cooper, McLaren, Eagle |
| Kilpailuja | 104 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 4 |
| Palkintosijoja | 27 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| MM-pisteitä | 196,5 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1959 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1959 |
| Viimeinen voitto | Belgian Grand Prix 1968 |
| Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1970 |
Bruce Leslie McLaren (30. elokuuta 1937 – 2. kesäkuuta 1970) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija ja McLaren-tallin perustaja. Hän menestyi muun muassa Formula 1 -sarjassa ja urheiluautoilla. McLaren voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1966 Chris Amonin kanssa.
Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Hän sijoittui F1-luokan kilpailussa jopa viidenneksi Saksan GP:ssä samana vuonna, mutta koska hän ajoi kilpailun F2-autollaan, hän ei sääntöjen mukaan saanut pisteitä tuosta kilpailusta, vaikka viides sija oli pistesija. Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi, ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luotamuksesta ja voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana. McLarenista tuli näin kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin GP:n.
Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa. Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun. Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi. McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian GP:n. Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen. McLaren kuoli testatessaan tallinsa CanAm-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.
